Lost in Yonkers

Kesällä 1942 -

isäni ajoi veljeni Artyn ja minut Yonkersiin, New Yorkiin -

tapaamaan isoäitiä ensi kerran kahteen vuoteen.

Äiti kuoli kolmisen kuukautta sitten, sodimme Saksaa ja Japania vastaan -

ja isää jännitti koska mummi ei pitänyt hänestä.

Tunne oli molemminpuolinen.

Reissu vaikutti Pearl Harboria pahemmalta onnettomuudelta.

Hirveän kuuma. Saanko avata ikkunan, isä?

Se on rikki. Ole kunnolla. Auto ei ole minun.

Helpottaa jos ajetaan kovempaa.

Vauhti kuluttaa bensaa. Sitä säännöstellään sodan takia.

Älkää vaivatko minua.

KAlKKl AMERlKKALAlSET TAlSTELUUN VOlTON PUOLESTA

-Paljonko? -11 litraa.

-Säännöstelykortti? -Tässä.

Onko sisällä vessa? Käyn veskissä.

Jaloitelkaa rauhallisesti. Täällä on pölyistä.

Saammeko Cokiksen?

Mummillahan on karkkikauppa. Siellä saatte limsaa.

Häntä pissattaa jo kolmatta kertaa. Se johtuu mummista.

Pissattaako mummi häntä?

Tiedätkö mitä mummi teki Bella-tädille?

Löi häntä päähän aina kun hän teki jotain tyhmää.

Jos hän pudotti lusikan, läps!

Jos hänen sukkansa repesi, läps!

Yläluokilla häntä pidettiin tärähtäneenä.

-Kävikö Bella-täti yläluokkia? -Vähän.

Häneltä jäi eka vuosi väliin koska hän ei löytänyt sitä.

Pojat! Tomussako?

Vaikka lämpötila oli 36 astetta, ilmassa tuntui viileyttä -

kun lähestyimme isoäidin taloa.

Hyvä, ettemme minä ja Arty ole kasvaneet täällä.

Pyyhi naamasi, Arty. Olet ihan hikinen.

Eikö mummi pidä hikoilusta?

Odottakaa kaupassa, juttelen ensin isoäidin kanssa.

Älkää koskeko mihinkään. lsoäiti tietää missä kaikki on.

Ei suolarinkeleihin, ei suklaapatukoihin. Onko selvä?

Kyllä, isä.

Älkää antako Bella-tädin valmistaa teille mitään.

Jos haluatte jäätelöä tai limsaa, isoäiti antaa luvan.

Kyllä, isä.

Älkääkä vitsailko Bella-tädistä.

-Kuulen kyllä. -Kuulemme kyllä.

Selvä. Kutsun teitä parin minuutin päästä.

Katso.

Katso, minun lempparini.

Kuinka isä voi kiduttaa omia lapsiaan näin?

Jos kosket mihinkään, saksalainen keppi iskee.

Joudut takaisin lastentarhaan.

Olisi se sen arvoista.

Bella, tuletko mukaamme kierrokselle?

En ole roska-alalla, kiitos vain.

-Näytätpä hienolta tänään. -Älä sano mitään. Kulje vain ohi.

Milloin teemme kävelyn joelle?

Älä puhu minulle noin, Danny Petrillo. Senkin nulikka.

Teidän pitäisi olla koulussa eikä kessuttelemassa.

Ole kunnolla.

Kiitos kysymästä.

Tämä muistuttaa isää.

Tämä on Louie-setä.

Tämä on kai Bella-täti. Hän näytti vähän kahelilta jo silloin.

Tässä on Gert-täti.

Sekö joka ei hengitä kunnolla?

Oletko huomannut että kaikissa isän sukulaisissa on jotain vikaa?

Äiti kertoi.

-Miksei Gert-täti hengitä kunnolla? -En tiedä. Hän ei...

Hän ei osaa puhua kunnolla.

Lauseen alussa hän hengittää ulos, lauseen lopussa sisään.

-Olet nähnyt. -Tee se.

lsä kuulee. Hän käski olla vitsailematta.

Bella-tädistä.

Näytä miten Gert-täti hengittää puhuessaan.

'' Hei, Jay. Mitä kuuluu?

'' Miten isäsi ja pikkuveljesi Arty voivat? ''

Tosi mahtavaa.

Kerran hän puhalsi kynttilää sammuksiin mutta imaisikin liekin palamaan.

Tuolla on Bella-täti. Minne hän menee?

Hän kai unohti missä hän asuu.

Bella-täti, minne menet?

-Mitä? -Etkö tule sisään?

Hyvä että huusit. Minä unelmoin.

Olisin voinut kävellä suoraan mereen.

Kello on yli kuusi. Kauppamme on suljettu.

Jay ja Arty tässä, Bella. Veljenpoikasi.

Luoja! Jay ja Arty. Veljenpoikani!

Teidän piti tulla vasta lauantaina.

Nyt on lauantai.

Tiedän kyllä. Jay, Arty! On mukava nähdä teitä.

Suukko Bella-tädille.

Tulehan tänne.

Tulkaa ulos. Haluan nähdä teidät paremmin.

Haluan nähdä miten isoja te olette.

Seisokaa siinä.

Ei. Tuossa. Kokopaikoissa.

Voi teitä.

Olette molemmat kasvaneet.

Kasvatte niin nopsaan että minua melkein itkettää.

Missä isänne on? En ole nähnyt häntä aikoihin.

Yläkerrassa mummin luona.

Paras etten häiritse heitä. Kysyikö isoäiti minua?

En tiedä.

-Kerroitteko että olen täällä? -Emme. Tulit juuri.

-Kerroitteko missä kävin? -Emme tiedä missä kävit.

Kävin elokuvissa. Älkää sanoko isoäidille.

Näin filmin jossa on Bette Davis ja George Brent. Tiedättekö sen?

Emme.

Siinä oli Bette Davis ja George Brent.

Siellä oli ilmastointikin. Minua ihan vilutti.

Näyttelijöillä on mukavaa ilmastoidussa teatterissa.

Tuskin he tuntevat sitä. He ovat pelkkiä kuvia valkokankaalla.

Tiedän kyllä, höpsö.

Heistä olisi mukava tietää että katsojilla -

on viileät ja mukavat oltavat.

-Niin. -Niinpä.

Tiedän mikä saa teidät hetkessä tyytyväisiksi.

Maistuuko iso jäätelöannos jossa on kaikkea?

Hienoa. Tulkaa. Valmistan ne teille.

lsä kielsi meitä ottamasta mitään.

-Ei mitään. Niinhän, Arty? -En minä muista.

lsänne ei koskaan ota mitään keneltäkään.

En saanut antaa äidillenne edes kupillista kahvia.

-Missä äitinne muuten on? -Äiti on kuollut.

Tiedän.

Mihin hänet on haudattu?

Mount lsraelin hautausmaalle Bronxissa. Sinä olit hautajaisissa. Muistatko?

-Siis ensimmäisellä kerralla? -Mitä tarkoitat?

Kun tulin autolla enkä bussilla.

Bussilla?

Se olikin joku toinen.

Mieleni harhailee joskus.

Koulussa lapset sanoivat:

'' Löytötavaratoimisto käski tulla noutamaan aivosi .''

Ei se kyllä ollut minusta kovin hauskaa.

Olin suruissani äitinne vuoksi.

Te varmaan kaipaatte häntä.

Harmi ettei hän saanut enempää lapsia.

-Eihän saanut? -Ei.

En uskonutkaan.

Minun äidilläni oli kuusi lasta. Tiesittekö?

Minä ja teidän isänne -

ja Gert ja Louie -

ja Aaron ja Rose -

jotka kuolivat ihan pieninä.

Ja minun isäni kuoli kun äitini odotti minua.

-Saako moista kertoa pojille? -Toki.

En koskaan tuntenut isääni.

Kyllä minä silti rakastin häntä.

Hän olisi pitänyt minusta huolta -

niin kuin teidän isänne teistä. Ymmärrättekö?

Aivan.

Kuinka vanhana pidätte minua?

Arvatkaa. Arty, sano.

Suunnilleen 35?

35?

Arvasit ihan väärin.

Arvasit niin väärin ettei edes naurata.

Minä olen 36.

-Mutta en näytä siltä, enhän? -Et.

Kaksi deluxe-jäätelöannosta -

joissa on kaikkea.

Käykää kiinni, pojat.

lsä kielsi ottamasta mitään vielä.

lsoäiti harmistuu. Odotetaan.

Miten niin odotetaan? Ne ovat valmiit.

Ne alkavat jo sulaa. Katso miten Arty kuolaa.

Tahdomme ne mutta isä sanoi...

Ei, odota.

Kysyn nyt viimeisen kerran. Kyllä vai ei? Viimeinen mahdollisuus.

-Ehkä myöhemmin. -Ei. On liian myöhäistä.

En aio kysyä uudestaan.

Loukkasitte tunteitani. Te molemmat.

Teillä on ikävä äitiänne.

Ette silti saa olla epäkunnioittavia minua kohtaan.

Rakastin aina äitiänne, ottipa hän minulta kahvia tai ei.

Kertokaa se isällenne puolestani. Olen saanut tarpeekseni tästä.

Olen saanut tarpeekseni.

Ymmärrätkö miksen mielelläni käy täällä usein?

Missä Bella-täti on? Kuulin hänen äänensä.

-Hän on tuolla ulkona. -Onko hän kunnossa?

Mistä sen voi tietää?

Ei mitään huomautuksia Bellasta.

Odottakaa yläkerrassa. Meidän pitää jutella.

Menkää.

Liikettä!

-Olethan kunnossa? -Halusin vain olla ystävällinen.

Heillä ei ole oikeutta kohdella minua niin.

Eddie!

On niin mukava nähdä sinut.

Samoin sinut, Bella. Kuuntele.

Äiti haluaa että hierot hänen kipeitä jalkojaan.

-Niihin koskee vain silloin kun tulen kotiin. -Ole kiltti hänelle. Etenkin tänään.

-Voimmeko puhua? -Minä lupaan...

-Pitkään? -Kun olet valmis. Lupaan.

Sitten puhuimme isän kanssa.

Hän kertoi että kaikki rahamme olivat menneet äidin sairaalalaskuihin.

Hän oli lainannut 9 000 dollaria koronkiskurilta.

Maksuaikaa oli vuosi. Isä ei voisi maksaa sitä edes 10 vuodessa.

Isä aikoi ryhtyä myymään romurautaa laivoiksi ja panssareiksi.

Silloin hän ehkä saisi kokoon ne 9 000 dollaria vuodessa.

Tehtaat joille minä myisin ovat Etelässä.