When Hitler Stole Pink Rabbit

BERLIINI, HELMIKUU 1933

Sen sinä osaat, eikö? Pelotella pieniä kiinalaisia tyttöjä.

Miksi olet pöydän alla?

- Natsit ovat perässäni. - Natsitko?

Kas, Max. Etkö ole turhan vanha leikkimään Zorroa?

- Hänellä on asu toisin kuin sinulla. - Ihan miten vain.

- Anna pupuni takaisin! - Ota kiinni.

Rökitä hänet, Max. Anna mennä.

Rökitä hänet, Max!

WHEN HITLER STOLE PINK RABBIT

- Emme anna mitään. - Ahne ihminen. Ettekö sääli kerjäläistä?

- Ja nälkäistä Zorroa. - Ei olohuoneeseen.

- Riisu märkä takkisi. - Max rökitti kaikki.

Cowboyt, intiaanit ja natsit.

- Se oli hienoa. - Mukavaa, että teillä oli hauskaa.

- Syökö äiti kanssamme? - Miten te olette näin märkiä?

Laskimme vielä kelkkaradalla.

Pukekaa jotain lämmintä yllenne. Vaatteet ovat sängyllä.

- Poskesi roikkuvat kuin bernhardilaisella. - Kiitos paljon.

- Oliko lääkäri tänään täällä? - Isäsi täytyy olla kolme päivää sängyssä.

Hänen täytyy ottaa rauhallisesti. Ei töitä eikä teatteria.

- Hukutat makkarasi. - Ne ovat muutenkin kohta mennyttä.

Erich ja Otto eivät olleet pukeutuneet. He olivat vain natseja.

- He ovat yhtä tyhmiä kuin vanhempansakin. - Älä ole noin röyhkeä, Anna.

- Miten karnevaalit sujuivat? - Hyvin.

- Miksi syötte keittiössä? - Heimpin luona on mukavampaa.

- Lähdetkö taas konserttiin? - Lähden.

Neiti Fischer laulaa Schubertia. Hän tulee pian hakemaan minua.

Max, sanastovihkosi on koskemattomana pöydällä. Teet läksyt ruoan jälkeen.

- Annuntio vobis gaudium: Habemus papam. - Mitä se tarkoittaa?

- Meillä on vihdoin paavi. - Olet sekaisin.

Dorothea Kemper.

Kyllä. Puhelimessa.

- Äiti. - Kenen kanssa puhun?

Olkaa hiljaa, ja sinä syöt perunavuoresi.

Silentium. Favete linguis.

Taistelu juutalaisia vastaan tarkoittaa juutalaisten tuhoamista.

Onko sinulla kaikki ruuvit tallella? Olemme sosialisteja emmekä natseja.

- Ja olemme itsekin juutalaisia. - Sinut täytyy siis tuhota hetimmiten.

- Häivy. Minun pitää opiskella. - Ilonpilaaja.

Heimpi?

Heillä ei ole oikeutta...

- Äiti. Et olekaan... - Ulos.

- Halusin vain... - Ulos!

Tule myöhemmin takaisin, rakas.

Luulen, että äiti itki.

Äiti ei itke koskaan. Ehkä hän oli kuorinut sipulia.

Niin varmaan. Meidän äitimme. Iltapuvussa.

Tule pois sieltä, Anna. Vesi on jo kylmää.

Pahuudella on erilaisia kasvoja kirjallisuudessa ja teatterissa.

- Nukutko, isä? - Tule tänne, kulta.

Pakotettu tai kutsuttu, hän osoittautui viattomien kamalaksi hengeksi.

- Älä tule liian lähelle, ettei tämä tartu. - Mefisto oli herrasmies.

Hän pyysi itse kohteliaasti Faustin sielua.

Nyt paholainen lähettää vain palvelijansa.

Tärveltynä ja korruptoituneena sekä veren tahrimin käsin -

hän vaatii Saksan sielua karjuen ja lauseita laukoen.

- Oletko sinä radiossa? - Olen. Sinun ei tarvitse olla hiljaa.

Tiedän, mitä olen sanonut. Miten karnevaalit menivät?

Hienosti. Olin kerjäläistyttö.

Se oli jännittävää. Munkki maistuu köyhälle paremmin.

Se on totta. Mitä sinulla on mukanasi?

- Laivaonnettomuus. - Laivaonnettomuusko?

- Funk pyysi tekemään jotain kaunista. - Halusitko tehdä jotain kaunista?

Se on kurjaa. Mietin vain katastrofeja.

Se on paras onnettomuus koskaan. Olet tehnyt hyvää työtä.

Eikö se ole huono juttu, jos maalaa synkkiä asioita?

Jos haluat piirtää onnettomuuksia, tee niin.

Ei ole järkeä maalata sellaista, mitä muut haluavat.

Max nappasi tämän juhlista.

Svastika oli ennen onnen symboli.

Nyt se on tyhmyyden symboli. Heitä se äkkiä pois.

Anna. Tulet vielä kipeäksi.

- Välillä minua pelottaa niin paljon. - Niinkö?

- Mikä sinua pelottaa? - Sumu ja rintamerkit.

Ja äitikin itki.

- Tulet kipeäksi, kulta. - Ei. En ole koskaan kipeä.

Heimpi huolehtii minusta. Sairaana tarvitsee paljon rakkautta.

Rakkaus on maailman paras lääke.

Halleluja. Olet kovin dramaattinen pikkuihminen.

- Harmi. Lumi on taas poissa. - Isä.

Isä!

Heimpi!

- Missä isä on? - Anna!

- Onko isä kuollut? - Ei.

Kuuntele sinäkin, Max. Minulla on tärkeää asiaa.

Meille soitettiin eilen. Eräs mies poliisista varoitti isäänne.

- Siksi et lähtenyt eilen ulos. - Juuri niin.

Poliisissa on paljon natseja, mutta tämä mies ei ole natsi.

Hän tuntee isänne ja arvostaa hänen artikkeleitaan ja kirjojaan.

Hän soitti meille kertoakseen, että isänne on eräällä listalla.

Jos Hitler voittaa vaalit, hän yrittää kaikin keinoin hiljentää ihmiset.

Mies sanoi, että isän passi on viety.

Hänen pitäisi lähteä Saksasta nyt, kun hän on vielä sairas.

- Mutta mehän asumme täällä. - Isällä on influenssa.

Aamulla hän voi jo paljon paremmin.

Isä suhtautuu miehen viestiin hyvin vakavasti.

Siksi hän on lentänyt aamulla Tšekkoslovakian Prahaan.

Mistä Hitler tietää, että isä vihaa häntä?

Kaikki sen tietävät.

Isänne ilmaisee mielipiteensä hyvin selvästi lehdessä ja radiossa.

- Mitä nyt sitten? - Odotamme vaaleja.

Jos Hitler voittaa, lähdemme isän luo Prahaan.

Jos hän häviää, isä tulee takaisin kotiin.

- Mutta en halua lähteä mihinkään. - En minäkään.

Mutta kuulehan.

Kukaan ei saa tietää, että isä on lähtenyt Saksasta.

Se on todella tärkeää. Ette saa kertoa siitä kenellekään.

- Eikö edes Guntherille ja Olille? - Eikä Elsbethille?

Voi hyvän tähden. Ei kenellekään.

Minäkin olen juutalainen.

- Mistä lähtien? - Olen ollut sitä aina.

- En tiennytkään. - En minäkään.

Mutta nenäsi ei ole...

Anna. Onko isäsi edelleen kipeä?

- On, hänellä on influenssa. - Hän on ollut sairaana pitkään.

Se on outoa, eikö totta? Paljonko hänellä on kuumetta?

Minun pitää mennä kotiin. Äiti odottaa.

- Kerro hänelle terveisiä minulta. - Kerron.

Sano, että hänen lehtikirjoituksiaan on ikävä.

Äiti. Rouva Lambeck oli ulkona.

- Hei, kulta. - Hei.

- Julius-setä! - Anna.

- Etkö ole töissä? - En tänään.

- Jäätkö syömään kanssamme? - En pysty. Tulin juttelemaan äidillesi.

Katsopa. Toin tämän sinulle.

Onpa se hieno. Kiitos.

- Miten norsut voivat eläintarhassa? - Hyvin. Ne eivät välitä Hitleristä.

Ne iloitsevat keväästä, jotta ne pääsevät taas ulos.

Takkisi, Anna.

On aika käydä sen pojan luona taas. Hän on takuulla kasvanut paljon.

Puhallapa tähän.

Kiitos.

Voiko Gunther jäädä syömään?

Ei, isä tarvitsee rauhaa. Olen pahoillani, Gunther.

- Ei se mitään. Nähdään huomenna. - Nähdään.

Isä on saapunut Prahaan. Julius-setä tapasi hänet siellä.

Hän toivoo, että mekin lähdemme sinne.

- Tapaamme hänet huomenna Sveitsissä. - Huomennako?

Heimpi. Tarvitsetteko tätä?

- Mutta... - En voi ottaa kaikkea mukaan.

- Eihän tämä nyt käy. - Totta kai käy.

Hän pelkää, että menetämme passimme. Olemme perhettä ja juutalaisia.

- Mutta emme oikeita juutalaisia. - Aivan.

- Entä koulu? - Ja Heimpi.

Pidän huolta talosta, kunnes kaikki tietävät, mitä tapahtuu.

Jos natsit voittavat, tulet äkkiä meidän luoksemme.

Pakkaatte nämä turhaan. Parin viikon päästä olemme yhdessä.

Julius. Ne ovat ensimmäiset painokset. Voitko ottaa ne?

- Varjelen niitä hengelläni. - Kiitos.

- Milloin tulemme takaisin? - Kukaan meistä ei tiedä sitä.

- Kuukauden tai kolmen päästä. - Kolmen kuukaudenko?

- Emmekö käy koulussa kolmeen kuukauteen? - En minä tiedä!

Tärkeintä on, että emme riitele.

Ja että me pakkaamme. Kaksi kirjaa ja yksi lelu.

Älkääkä sairastuko. Emme kerro kenellekään suunnitelmistamme.

Suojelette salaisuuttamme. Se on aikuisten tehtävä.

Tämä on vaikeaa. Rakastan teitä kaikkia.

Jos otan Terrin mukaan, pupu tulee surulliseksi.

Jos otan pupun mukaan, Terri on surullinen.

Ne ovat pehmoleluja. Ei niillä ole tunteita.

Sääli, ettemme voi ottaa pelikokoelmaa. Sain sen joululahjaksi.

Minäkin sain Terrin joululahjaksi.

- Ota se sitten mukaan. - Pupu on ollut minulla niin kauan.

Olet liian vanha pehmoleluille. Jätä värikynät, niin molemmat mahtuvat mukaan.

Se ei tule kuuloonkaan.

Anna. Valot sammuvat nyt.

En osaa päättää, Heimpi. Molemmat ovat ihania.

Ne eivät ymmärrä, jos jätän toisen tänne.

Minäpä kerron sinulle jotain.

Pakkaan huomenna ylimääräisen laukun.

Pakkaan siihen pupun, kirjoja ja pelikokoelman.

Kun tiedän, missä olette, lähetän sen teille. Sopiiko?

Tai otat ne mukaan, kun tulet perässä.

Sano se, Heimpi.

Hyvää yötä, rakas Anna. Hyvää yötä, rakas Max.

Nukkukaa hyvin ja kauniita unia. Näemme huomenna aamulla.

- Nähdään, Heimpi. - Nähdään, Heimpi.

Se on väärin, että sinä saat ottaa oopperasi mukaan -

ja me saamme ottaa vain yhden lelun.

Se ei ole epäreilua. Olin töissä oopperassa kaksi vuotta.

Mene pukemaan.

Hyvästi, työhuone.

Hyvästi, pyöreä ruokapöytä.

Hyvästi, flyygeli.

Hyvästi, Heimpin keittiö.

- Hyvästi, vanha talo. - Max.

Missä hän on? Heimpi. Katsotteko vielä sisältä?

Kiitos.

Hyvää huomenta. Lähdettekö johonkin? Näin aikaisin aamulla.

Mieheni on niin sairas, että vien lapset sukulaisille.

Hyvänen aika. Hän ei pääse sunnuntaina äänestämään.

Ei, en usko.

- Hyvää huomenta, rouva Lambeck. - Huomenta, Max.

- Missä sinä olit? - Hyvästelin Guntherin.

Uskomatonta. Mene sisään.

Nähdään pian, neiti Heimpel.

Nähdään, rouva Kemper.

Pidä huolta itsestäsi. Menehän kyytiin.

Kun menet nukkumaan...