The Edge of Love (The Best Time of Our Lives)

POMMISUOJA LONTOOSSA POMMITUSTEN AIKAAN 1940

Maamme on sodassa Saksan kanssa.

Seison kuuluisalla asemalla Piccadilly Circusin alla.

Monet ovat menettäneet kotinsa.

Tänään kaikki Lontoon koululaiset evakuoidaan.

Sinä et ole mikään pelkuri. -En halua kuolla.

Ja jos minä en halua, miksi kukaan haluaisi?

Mutta silti et haluaisi rauhaa nyt.

Et kai tukisi sitä. -Meillä on vain yksi elämä, Anita.

Dylan? Oletko se sinä?

Dylan Thomas, sinähän se olet.

Olisit voinut nostaa huntuni. -Rakastatko minua vielä?

Nosta tuo pirun huntu, Vera.

Sinä olet todella kaunis.

Eikö sinua ole värvätty. -En vain pidä univormua.

Laulan ammustehtaissa ja maanalaisessa.

Olen aina rakastanut ääntäsi. Ja koko sinua.

Älä aloita, Dylan Thomas. -Et ole muuttunut.

Et saa muuttua. En anna lupaa siihen.

Kuulin sinut radiossa.

Runojesi kuuleminen oli kuin kotiin palaisi.

Mistä hankit noin hienon korostuksen? -Olisi etsinyt minut.

Jos saisin kaikki ystäväni lahjoittamaan viisi puntaa -

minun ei tarvitse myydä sieluani ja kirjoittaa propagandaelokuvia.

Voisin kirjoittaa runojani. -Sinun pitää liittyä armeijaan.

Kelpoisuusluokka kolme. Keuhkot ovat kulahtaneet kuin satamahuora.

Lainaa minulle viisi puntaa.

Saat tupakan, Dylan Thomas. Muuta et minulta saa.

Hopea on yksinäisiä varten. -Kuka sanoo, että olen yksinäinen?

Missä on mies, jolta saat kultaa? Olemme aina jakaneet kaiken.

Sinulla ei ole ollut jaettavaa. -Jos oli, jaoin aina kaiken kanssasi.

Kotiseudun ihmiset ovat parhaita. Ja ihmiset, joiden kanssa kasvoi.

He ovat kaikista parhaita.

Sinä voitat. -Hienoa.

Ikuisesti ja aina.

Et kai tee sitä? Katoa taas?

olen halunnut päästä pois käytetyn valheen sihinästä

ja kauhun katkeamattomasta huudosta

se pahenee päivän noustessa ja laskiessa syvään mereen

olen halunnut päästä pois kunnianosoitusten luota

sillä ympärilläni on aaveita ja aavemaisia kaikuja paperilla

Siinä Dylan Thomas ja BBC Home Service.

Hei, kulta.

Ilmapallojoukkoihin pitää saada lisää naisia.

"Vedätä saksalaista niin lentosotamies ehkä vetää sinua."

Lahjasi menevät hukkaan täällä. -Mennäänkö drinkille?

Totta kai. -En ole mikään koira.

Se on se brunetti, eikö vain?

Minulla oli ihana lapsuus, Anita, ja nyt se on täällä taas.

En voi antaa ihanan lapsuuden vain päästä karkuun.

Kertojan ääni, Dylan.

me itse surevat kaduilla

poltettuina väsymättömään kuolemaan

vastasyntynyt lapsi ja nälkäinen suu

hiiltyneenä haudan mustan poven äärellä

liekit sylissään

Säästä meidät tragedialta. Tarvitsen jotain toiveikasta.

leijona joka näytti Jehovalta nousi ja näytti ovelalta

naarasleijona sai kun leijona nai ja veteli naarasta alta

Tarvitsen sen tekstin. Dylan!

Caitlin? -Et muka voi elää ilman minua.

Missä poikamme on? -Pieninä paloina laukussani.

Poliisi varmaan jahtaa sinua. -Et halua tavata häntä.

Sinä et halua tavata häntä. Siksi en tuonut häntä.

En ole ollut isä ennen. Tämä ei ole minulle helppoa.

Olenko edelleen elämäsi valo? -Onko hän New Forestissa?

Tiedät hyvin, että hän on äitini luona.

Rakastan sinua, Caitlin. -Anna sitten savuke.

Minulla ei ole enempää. Voitko raapia päätäni.

Missä me asutaan? -Ei missään. Varo vähän!

Voit raapia itse itseäsi! -Tule tänne. Anna suukko.

Anteeksi, teiltä tipahti nenäliina.

Eikä tippunut. -Kyllä. Se on tuossa.

Tuo ei ole minun.

Ota se, niin voin esitellä itseni ja tarjota lasillisen.

En halua lasillista.

Mutta hyvä yritys. -En ole tehnyt tätä aiemmin.

Et vain ole jäänyt kiinni aiemmin.

Ei, kulta.

Haista paska.

Ollaanpa sitä nirsoja. -Olet myöhässä.

Se on hänen vikansa.

Kuka ystävättäresi on?

Irlannin kuningatar, elämäni rakkaus ja lapseni äiti, Caitlin Thomas.

Vaimosi?

Ainoa ja oikea.

Hän ei ole maininnut sinua. -Eipä tietenkään.

Olet tainnut tehdä tuon itse.

Voisin pitää sinusta. Tai sitten en.

Odotan päätöstäsi.

En pidätä hengitystäni.

Onko sinulla kartanoa, jonne voimme muuttaa? -Olemme kodittomia.

Minulla on huone. -Joudumme hänen siskonsa luokse.

Kiitos, matruusi.

Sinullako on vaimo?

Mikään ei tule väliimme. -Voi luoja...

Olemme aina sielunkumppaneita. -Lopeta jo.

Lopettakaa minusta puhelimen.

Huoneeni käytävällä on puhelin.

Jos teillä on asiaa, hänellä on numeroni.

Mitä hänen hymynsä tarkoittaa?

En ole koskaan tajunnut sitä.

Luoja auttakoon. Walesin hirviöt. Siskosi on täällä.

Palasitko jo kuristamasta saksalaisia?

Jätit muut pojat leikkimään pyssyillään.

Sanotko tuota runoudeksi? -Anna sänky, niin saat olla rauhassa.

Joskus voin juoda yhtä olutta koko illan. Mutta vain joskus.

Minä tilaan, sinä maksat, Vera. Tue nälkää näkevää runoilijaa.

Et ole runoilija. Kirjoitat työksesi elokuvia sulkupalloista.

Me olemme sodassa. -Sinä olet muuttunut.

Tein kärrynpyöriä kaupan ikkunassa korsetissa kun näin nälkää.

Miehet ovat aina elättäneet sinua.

Esittelin tavaroita. Et varmaan voi pistää paremmaksi.

Hän seuraa minua.

Varsinainen onnentyttö. Katso tätä.

Aiheutat epäjärjestystä. -Mitä minä alushousuilla?

Haluatko pitää hauskaa parin tanssitytön kanssa?

Kolme vielä. Olkaa hyvä. -Pääjehu tekee vaikutuksen.

William Killick.

Vera Phillips. Hänestä on hauska tavata.

Rommia kaikille? Rommia kaikille.

Teetkö sinäkin kärrynpyöriä? -Rannalla ehkä.

Vien sinut rannalle. -Luulisi, että olet kiireinen.

Minä voisin tarvita meri-ilmaa.

Haluan rannalle kanssasi. -Etkö huomaa kun sinut sivuutetaan?

Onko sinulla tupakkaa? -Pidin esityksestäsi.

Niinkö? -Kyllä.

Hei... -Heinä on hevosille.

Lähdetkö ratsastamaan?

Ennen poliisit hätistelivät pois kun maanalaisen asemalla lauloi.

Tulen mielelläni kuuntelemaan sinua taas.

Tämä on vapaa maa.

Miten sen rommin kanssa? Kuolemme melkein janoon.

En vain ole heikkona univormuihin. En pidä uteliaista.

Kunhan kysyin.

Olisin voinut kysyä, jahtaatko minun miestäni.

Univormussa näen murtuneen sydämen.

En halua rakastua ja menettää miestä. -Etkö ole koskaan yksinäinen?

Minulle riittää työni. -Minä halusin tanssijaksi.

Sinä olet sellaisia.

En ole.

En todellakaan. -En tarkoittanut sellaisia.

Sellaisia, jotka eivät ole toipuneet ensirakkaudestaan.

Niin olen.

Eikö sinulla ole tapoja? Sanoin vain...

Että voit kävellä yksin.

Äitini opetti minut siveäksi. -En koske sinuun.

Äläkä katso minua. -Selvä.

Älä tee noin!

Mitä sinulla on minua vastaan, Vera Phillips?

Voit kuolla huomenna. -Pitää elää niin kauan kuin voi.

Enkö tapaa sinua enää ikinä? -Et tietenkään.

Haluaisin taskulamppuni takaisin.

Ole hyvä.

Älä päästä valoa ulos. -Elämäsi valoa.

Kuivaa jalat ennen kuin tulet sisälle.

Cat?

Koiran pitää päästä vessaan. -Mene muualle haukkumaan.

Anna nyt, Catty...

Onko sinulla minulle runo?

Olet velkaa edellisestä.

En ole mikään talletuslokero, Dylan.

Miksi luulet tätä?

Se voi olla raapustelua. Tai joku pirun limerikki.

Niin voisi.

aamuiskun tapettujen joukossa oli satavuotias mies

Onko se iloinen? -Haluatko kuulla sen?

Haluatko?

Haluatko kuulla sen?

Sinä olet raskas.

kun aamu sarasti sodan yllä

hän puki ylleen astui ulos ja kuoli

lukot haukottelivat räjähdyksen voimasta

hän kaatui siihen missä rakkaus osui...

"Asui". -Mitä?

Ei, siinä lukee "osui".

Et osaa lukea omaa käsialaasi.

Hän on satavuotias. Hän ei muista rakkauden osumaa.

Sana on olemassa vain, koska kirjoitin sen!

Onko se minulle?

Se, jota kirjoitat.

Kaikki sanani. Ja jokainen sydämenlyönti.

Kaikki on sinua varten. -Minua?

Tule sitten.

Tule vain.

Nouskaa ylös ja katsokaa, mitä hän nyt on tehnyt!

Dylan, senkin inhottava koira.

Tiedätkö, mitä tuo on?

Eläimellistä käytöstä.

Nicolette, minä...

Onko Vera Phillips paikalla? -Hetkinen.

Hei, kulta. -Dylan?

nuori mies nimeltä Killick

jonka eteen tuli iso mäkillick

jalat levällään esitteli ylpeyttään

kun Brylcreemissä oli koko pilick

Mikä "pilick" on? -Nyt olet yksinkertainen.

Williamilla on varmaan hieno. -Ei sillä, että tapaisit häntä taas.

Tule, Vera Bera.

Tule halimaan kanssani.