Range Runners

Miksi istut siinä perseelläsi?

Kai sentään hengität vielä?

Tätä kutsutaan oppimishetkeksi. Tiedätkö, mitä se tarkoittaa?

Sitä kutsutaan siksi, koska nämä hetket muokkaavat meitä ihmisinä.

Kaikki tulevat kivut ja sydänsurut, nyt me opimme käsittelemään niitä.

Katso minuun, kun puhun sinulle!

Kun sinusta tuntuu, ettet jaksa enää,

pidä mielessä, että se negatiivisuus ei tule fyysisestä kehostasi.

Se kaikki on täällä, tyttö. Keho taistelee aina vastaan.

Se luotiin tekemään niin. Älä anna sen voittaa.

Tämä on sinun välineesi, sinun työkalusi.

Se ei sano, mitä sinun pitää tehdä, asia on päinvastoin.

- Polveeni todella sattuu. - Ehkä.

Vuosien päästä voi yhä sattua.

Sanotko ihmisille, että loukkasit polvesi, koska kaaduit kerran?

Vai sanotko, että kaaduit, mutta kivusta huolimatta nousit ylös,

jatkoit matkaa ja kestit?

Nousehan ylös. Kello käy yhä.

Näytät kamalalta.

Kiva nähdä sinut.

- Minä katsoin sitä. - Roskaa! Sinä kuorsasit.

Voitko paremmin? Tuoksut ainakin paremmalta.

- Mitä? - Yritän vain saada selvää kaikesta.

Kerro, miten edistyt.

Millaista siellä on?

- Uuvuttavaa. - Älä viitsi, Mel.

Olen seurannut sinua 640 km.

Sillä aikaa kun sinä seikkailet, odotan autossa, että ilmestyt.

Meillä on vielä pitkä matka. Kerro nyt edes jotain.

Juoksen, syön, nukun. Matkalla on kiviä, puita, maata.

Kilometri kilometrin perään, eikä loppua näy.

En ole löytänyt Jumalaa, jos sitä mietit. Mitä haluat minusta?

On parasta, että kumpikin nukumme.

Sinäkö väsynyt? Yritäpä kasvattaa kolmevuotiasta.

Panisitko tv: N takaisin päälle? En pysty nukahtamaan ilman sitä.

Toin lahjoja.

Ota mitä tarvitset.

Se on karhukello. Se kiinnitetään reppuun karhujen loitolla pitämiseksi.

Luin siitä internetistä. Pitää myös laulaa niin kovaa kuin pystyy.

- Vielä yksi juttu. - Älä viitsi!

Prepaid-liittymä hätätilanteita varten. Kaiken varalta.

- Ei siellä ole edes kenttää. - En pyydä paljon.

Ota se vain. Minulla olisi rauhallisempi olo.

Kiitos.

Minulla on 320 km matkaa ennen seuraavaa pysähdystä.

Jos sää pysyy tällaisena, selviän siitä kahdeksassa päivässä.

- Äidin mielestä heität elämäsi hukkaan. - Sepä uutta.

Älä viitsi, hänestä tuntuu, että kaikki ovat hylänneet hänet.

On niin hiljaista. Onko tuolla ketään muita?

Ei näin kauden alussa. Useimmat vaeltajat ovat jo lähteneet polulta.

Kukaan ei ole koskaan pysynyt sinun vauhdissasi.

Et halua kuulla tätä, mutta siskonasi sanon sen silti.

Sinun ei tarvitse todistaa mitään kenellekään, Mel. Varsinkaan hänelle.

Ehkä seuraavassa paikassa voit pitää ylimääräisen vapaapäivän.

Syötäisiin kunnon ruokaa, juotaisiin ehkä pari drinkkiä.

Ja asuttaisiin paremmassa paikassa. Jossa on poreallas.

Nautit ehkä tästä alkukantaisuudesta, mutta minä satun olemaan lomalla.

Katsotaan.

- Lupaa, että soitat. - Nähdään kahdeksan päivän päästä.

Oletko kunnossa?

Joo, ei tässä mitään. Jaloissani on vain hiertymiä.

Ne näyttävät pikemmin avohaavoilta.

Näyttää aika pahalta.

Olin poissa viisi minuuttia, ja onnistuit löytämään eksyneen.

Hän juoksi vain ohi ja pysähtyi auttamaan.

Huomaavaista. Itse olisin jättänyt hänet siihen.

Harkitsen sitä edelleen.

Ei mitkään ihanteelliset vaelluskengät.

Haukkasin liian ison palan. En ajatellut, että viipyisimme täällä näin kauan.

Katsonko tuota? Minulla on ensiapulaukku.

- Venähdys vain. Hän kompastui. - Kömpelö kun olen.

Minulla on ollut kymmeniä venähdyksiä.

Marssimurtumia ja rasitusvammoja myös.

Onneksi olkoon.

Outoa on se, etten ole koskaan ennen nähnyt venähdyksen vuotavan verta.

Suosittelen puhdistamaan haavan ja vaihtamaan siteen.

Se on vaatimaton mielipiteeni.

Pidä jalkasi kunnossa. Investoi ensi kerralla kunnon vaelluskenkiin.

Kiitos.

- Huomenta. - Hei.

- Anteeksi, jos säikäytimme. Tulimme myöhään. - En vain kuullut tuloanne.

Luuletko, että se lähtee kävelemään itsestään yöllä?

Ei ole karhupussia. Näin tiedän, jos reppuani tullaan tonkimaan.

- Fiksua. - Toden totta.

Onko jokin vialla?

Ajattelin sitä, kun autoit Jaredia eilen.

Juoksit metsään, ennen kuin ehdimme kiittää.

- Minun on pysyttävä aikataulussa. - Vaikutat keskittyneeltä.

- Juoksit kuin riivattu. - Eikö niin, Jared?

Kuin riivattu. Niin minä sanoin.

Emme uskoneet, että saisimme sinut kiinni.

Olette kovia, kun retkeilette täällä ilman varusteita.

Oletteko päivävaeltajia?

Olemme pikemmin puristeja. Tykkäämme karusta elämästä.

- Emme ole oikein elementissämme. - Puhu omasta puolestasi, poju.

Tukahdutat sen. Anna sille tilaa hengittää, kunnes se syttyy.

- Lisää sitten siihen isot puut. - Niin minä sanon hänelle.

- Miksi moinen kiire? - Pitkä matka edessä tänään.

- Et ole syönyt vielä edes aamiaista. - No niin, istu alas.

Emme vaivaa sinua.

Millainen veitsi tuo on? Kiinteäteräinen?

- Terävä. - Eikö sen kuulukin olla?

- Mikä sinun juttusi on? - Mitä tarkoitat?

Vaikutat siltä kuin haluaisit olla mieluummin jossain muualla.

- Olla yksin, tarkoitat? - Ei, enemmän.

Useimmat tällaisiin paikkoihin tulevat etsivät rauhaa ja hiljaisuutta.

Sisäistä rauhaa, kaiketi.

Miksi luulet, etten ole rauhallinen?

Vaikutat intensiiviseltä. Levottomalta, ehkä. Ei millään pahalla.

Katso ympärille. Tämä ei liity siihen, miksi olen täällä. Haen etäisyyttä.

Ymmärrän.

Luonnossamme on kai tehdä asioita, jotka eivät ole luonnossamme.

Mikä siitä tulee?

Junapilli.

- Pitää lähteä valoisaan aikaan. - Ehkä voimme tulla mukaan.

Hidastaisitte vain minua. Saisinko sen?

Ääh, juuri kun olin tykästymässä siihen.

Kuule... Pidä se.

- Etkö voi... - Häivy!

Etkö näe, että olemme epätoivoisia? Pystyn tuskin kävelemään.

- Et voi vain jättää meitä tänne. - Olet töykeä ystävälleni.

- Minä lähden. Pois tieltä. - Tämän ei tarvitse riistäytyä käsistä...

Ja paskat! Jos haluat lähteä, siitä vain.

- Mutta me pidämme repun. - Ehkä voit antaa meille vähän ruokaa?

Tai ensiapulaukkusi. Tarvitsemme vain hiukan apua. Sopiiko?

Lopeta! Pahennat vain asiaa.

Pyydän, lopeta. Lopeta!

Joko lopetitte pelehtimisen?

- En saatana pysty juoksemaan. - Siivoa suusi!

Työn pitää olla kovaa. Et tiedä, mihin kehosi pystyy,

ennen kuin tunnet ehdottoman rajan, jonka luulet olevan fyysisesti mahdollista.

- Muuten kyse on vain tekosyistä. - Entä jos minä pyörryn?

Silloin tiedät rajasi.

Ja voit keksiä, miten ohitat ne.

Ei sen näin pitänyt mennä. Mukavasti ja rauhallisesti, me sovimme. Nopeasti.

Mitä olisin tehnyt? Hänellä oli se juttu sidottuna ranteeseen.

Tämä ei ole matalaa profiilia. Emmekö ole jo kyllin pahassa liemessä

ilman panttivankiakin? Parker ei tule pitämään tästä.

Paskat Parkerista. Tämä ei muuta mitään. Meillä on kaikki kortit.

- Lopeta kitinäsi. - Minä en suostunut tähän.

Jos haluat piilotella metsässä loppuelämäsi, siitä vain.

Täytyykö minun muistuttaa sinua, miksi olet täällä?

Minulla ei ole mitään hävittävää.

Panemme puoliksi. Niin me sovimme.

Tuki suusi ja anna se minulle. Teet minut hermostuneeksi.

Mitä teemme hänelle? Emme voi raahata häntä mukanamme.

Kenenkään ei tarvitse löytää häntä. Ei, ennen kuin tämä on ohi.

Oletko hullu? Emme tapa häntä. Onko selvä?

Rauhoitu. Jätämme hänet vain tänne.

Saamme hiukan etumatkaa.

Kunniasanalla. Ei hiustakaan hänen päästään taiteta.

Minne luulet olevasi menossa?

Yritätkö varastaa meiltä?

Tyttöystäväsi on melkoisen ovela epeli.

Mentiin, muru.

Hupsista keikkaa!

- Lakkaa rimpuilemasta. - Tuo lisää sitä narua.

Käytit kaiken hänen ranteisiinsa.

Älä päästä lehmiä laitumelle, kun teurastamo odottaa.

Niin isäni tapasi sanoa.

Älä koske minuun!

Sanoin ystävälleni, etten satuta sinua. Olen sanani mittainen mies.

Mutta jos jatkat riehumista, teet minusta valehtelijan.

Tuo vyö irtoaa, tavalla tai toisella.

Voin leikata sen irti ja kaiken tiellä olevan.

Tai voit pysyä paikoillasi ja päästä meistä eroon nopeammin.

Se riippuu sinusta. Mutta päätä nyt.

Sillä en ole pelleilytuulella.

Ota tämä. Sido kiinni tiukasti.

Riittää. Lähdetään.

Olehan kunnolla sillä aikaa, kun olen poissa. Isin on mentävä töihin.

Toivo, ettemme näe enää koskaan, kusipää.

Uneksin sinusta, muru.

Minä otan sen.

Älä irrota katsettasi repusta.

En halunnut tätä. Kun näin sinut taannoin...

Olen tosi pahoillani, että sotkimme sinut tähän. Me olemme...

Epätoivoisia? Joo, ymmärsin sen.

Haluan vain sinun ymmärtävän, etten oikeasti ole tällainen.

Olet oikeassa.

Olet pelkuri!

Ei hätää, ei hätää, ei hätää.

No niin, kokoa itsesi, Mel.

- Voitko lopettaa tuon? - Se pitää karhut loitolla.

Karhuista viis. Se on ongelmistasi pienin, ellet lopeta viheltämistäsi.

Vastaatko siihen?

En vielä.

Haluan lisätä välimatkaa meidän ja verikoirien välille.

Oletko kunnossa?

Haista paska.

Me kuolemme, jos jatkamme tätä tahtia.

Mentiin.

Eikö tuolle pitäisi tehdä jotain? Se selvästi sattuu.

Pidä huoli omista asioistasi, rampa.

Kääri hiha ylös, kovis.

Jos se tulehtuu lisää, koko käsivarsi on katkaistava.

Yritäpäs. Viillän sinut auki ja panen roikkumaan sisäelimistäsi.

Hyvä on, pelleilin vain. Rauhoitu.

- Tehdään nuotio ja poltetaan... - Ei nuotiota.

Ei nuotiota.