A Few Less Men

-Luke! -Luke! Luke!

-Mitä tapahtui? -Hän putosi kielekkeeltä.

-Yhtäkkiä hän oli vain poissa. -Hän joi häissä liikaa.

-Luke! -Luke!

-Onko mahdollista selvitä tuosta? -Totta kai.

-Mahtavaa. -Yksi miljoonastakin on mahdollisuus.

-Haloo? -Hiljaa.

-Haloo? -Se on Luke.

-Luke! -Luke!

Miten ihmeessä selvisit tästä?

En tajua. Puu varmaan keskeytti putoamisen.

-Oletko ihan kunnossa? -Käteen sattuu, muuten ihan ok.

-Minulla on maailman paras tuuri. -Voi luoja!

Nyt hän kyllä kuoli.

Haluatteko olla hetken hänen kanssaan?

Se olisi hienoa, kiitos.

-Saatte olla rauhassa. -Kiitos.

-Voi luoja. -En voi uskoa tätä.

Hän vain seisoi ja jutteli, ja yhtäkkiä hän...

...hänellä on mahtava stondis. Katso vaikka.

Ole hiljempaa.

Voi jestas.

-Miksi hänellä seisoo? -Koskettelikohan se nainen häntä?

Kuolleilla voi olla rigor mortis-erektio.

Ehkä se pitää hoitaa pois, ettei kukaan näe sitä.

-Ei kai hän siitä enää välitä? -Ystävämme ansaitsee arvokkuutensa.

Ei hän halua, että seisokki näkyy.

-Miten se hoidetaan pois? -Ehkä joku voi painaa sen alas?

Selvä.

-En koske siihen. -Ei hän huomaa.

En koske peniksiä. Varsinkaan seisovia.

-Tee itse, jos se on niin helppoa. -Hyvä on.

-En pysty. -Hiero sitä, se vie jännityksen pois.

-Sitten se laantuu. -Siirry vähän.

-Näyttää oudolta. -Kiitos, Tom. Siitäpä olikin apua.

-Se vain kovettuu. -Totta!

-Graham, lyö sitä tuolla kirjalla. -Niinkö?

Noin vain isken?

Pistä siihen vähän voimaa.

Ei onnistu. Nostetaan jalat, niin veri lähtee pois kullista.

Loistavaa.

-Miksei se onnistu? -Kokeilen vielä kirjaa.

Hänellä seisoo.

Ei se meistä johtunut, se seisoi jo. Yritimme saada sitä pois.

Jonkun täytyy kuitenkin soittaa lähiomaisille ja kertoa.

Seisokista?

-Kuolemantapauksesta. -Aivan. Tietysti.

Anteeksi, ajatukset...

-Tom, voisitko soittaa? -Ei kiitos.

-Mikset? -Se on paska homma ja täti on kuuro.

-Ehkä Henry vastaa. -Seko-Henry? Vielä pahempaa.

-Hän uhkailee aina vankilakavereillaan. -Sama juttu.

Hän vihaa meitä kaikkia. Kuka soittaa?

Se, joka oli Lukelle läheisin. Sinä.

Olimme yhtä läheisiä. Teillä oli se oma side.

Graham, olit Luken paras ystävä.

-Ennen. Ajauduimme erilleen. -No ette todellakaan.

Kylläpäs. En edes pitänyt hänestä enää.

Tämä on tosi noloa. Päätetään peukuilla.

-Minä häviän aina. -Paras kolmesta. Mennään.

-Hyvä on. -Yy, kaa, koo.

-Yy, kaa, koo. -Hitto!

Valtava kivi! Valtava kivi.

Ei, Graham tässä. Ei! Graham on elossa, Luke kuoli.

Niin, sukulaispoikasi on kuollut.

Ei, hän on kuollut. K-U-O-L-L-U-T.

Ei, älä anna Henrylle. Älä anna Henrylle.

Hänellä on asiaa sinulle.

David, puhuiko Graham totta?

Olen pahoillani. Tämä oli ihan kamalaa.

-Miten äitisi jaksaa? -Hän on aivan murtunut.

Hän haluaa nähdä Luken. Kuinka pian saatte ruumiin Lontooseen?

-En tiedä, mahdollisimman pian. -Kenen vika se oli?

-Ei kenenkään, se oli onnettomuus. -Tiedän millaisia idiootteja te olette.

Varoitin häntä teistä. Tämä on sinun syytäsi.

-Miksi juuri minun? -Hän tuli sinne sinun häihisi.

Raahasit hänet sinne kuolemaan.

Sinä tuot hänet takaisin ehjänä.

-Teen sen. -Hyvä.

Jos et tuo, panen sinua, David.

Kovempaa kuin sinua on koskaan pantu. Tajuatko?

-Tajuan. -Hyvä.

Luke on saatava takaisin Lontooseen.

-Miten Mia jaksaa? -Ei kovin hyvin.

Voi raukkaa, teidänhän piti lähteä häämatkalle.

-Onneksi hän on ymmärtäväinen. -Pakko olla.

Varsinkin kun saimme isäpapan koneen käyttöön. Mitä isä sanoi siitä?

Ei se ollut niin paha kuin luulisi.

Henry sanoi että Luke on saatava takaisin ehjänä tai hän panee minua.

-Mitä hän sillä tarkoitti? -En tiedä. Jotain, mitä en halua.

Tarvitsen apuanne siinä.

Selvä homma.

-Se ei mahdu. -Uudestaan.

Arkku on laitettava matkustamoon.

-Miten menee? -Miten tässä näin kävi, Graham?

Hänen päälleen putosi kivi.

-Minkä maan yli lennämme nyt? -Vieläkin Australian.

Mitä? Olemme lentäneet tuntikausia.

-Oletko kunnossa? -Kiitos, kaikki hyvin.

-Mietitkö ystävääsi? -Mitä? Kyllä.

Kiitos.

-Olitteko läheisiä? -Olemme tunteneet lapsesta asti.

-Tosi surullista. -Niin on.

Sano ihmeessä, jos tarvitset jotain.

Totta kai.

Näin tämän telkkarissa. Pitää saada veri kiertämään.

-En halua veritulppaa. -Hei!

Minulla on mahkuja lentoemoon.

Saan sääliseksiä.

-Oletko tosissasi? -Joo.

-Missä muka? -Vessassa.

-Ja sekö on sinusta sopivaa? -Kieltämättä vaikea päätös.

Luken kuolema muistutti, että kannattaa elää täysillä.

-Hyväksyntääkö haet? -Se olisi kiva.

Jos sinusta on sopivaa naida kun ystävämme on tuossa arkussa...

Kiitos, kamu.

-Onko tämä varmasti ok? -Et olisi antanut muuten periksi.

-Täällä sitä ollaan. -En ole ennen ollut ohjaamossa.

Onko perämies koskaan täysi mulkku?

No joskus.

-Haluatko koskaan tänne ohjuksia? -En. Otatko käden pois... Kiitos.

Oletko joutunut lentämään konetta ylösalaisin kuin Denzel Washington?

-En koskaan. -Oletko tavannut John Travoltaa?

Entä jos olisin terroristi, joka sekoaisi nyt?

-Onko sinulla aina ollut viikset? -Ei.

-Mitä tämä tekee? -Se on polttoainepumppu.

-Siistiä. -Voi kiesus.

Olen rehellinen. Olen aina pitänyt lentoemoista.

-Olen matkustamohenkilökuntaa. -Ihan sama.

Olisi mahtavaa, jos tämä onnistuisi.

-Kuollut ystäväsi on tuossa arkussa. -Hän ei kuule mitään.

-Tämä on mahtavaa. -Jep.

-Katso, lintuja. -Mitä helvettiä sinä teet?

-Anteeksi. -Mikä sinua riivaa?

-Se oli vahinko. -Pitää mennä siistiytymään.

-Entäs lentokone? -Automaattiohjaus. Älä koske mihinkään.

-Unohda seksi. Entä suukko? -Ei missään nimessä.

Janet.

Luftwaffe!

Joku lamppu vilkkuu!

Minä... Mitäs tässä...

-Haloo? -Mitä helvettiä.

Meidän on istuttava.

-Kapteeni! -Mitä tapahtui?

-Mitä sinä teit? -Tuo vilkkui, niin painoin sitä.

-Haluatko tappaa meidät kaikki? -En.

Tom!

Nouse nyt!

Voi helvetti!

Perkele.

Voisiko joku auttaa?

-Ei se minun vikani ollut? -Kenen sitten? Agatha-tätinikö?

-Kenen? -Kielsin koskemasta mihinkään.

Mitä hittoa tapahtui?

Paskapää kaverisi pudotti koneen ja melkein tappoi kaikki.

Mitä me teemme? Soitammeko apua?

Voimme yrittää. Tai sitten odottelemme kuolemaa.

-Ei kenttiä. -Miksei täällä ole kenttiä?

Koska olemme kaukana kaikesta.

-Minä lähden hakemaan apua. -Odota minua.

Mennään mukaan.

-Entä Luke? -Haetaan hänet sitten.

En jätä häntä. Lähettäkää apua tänne.

-Meidän pitää pysyä yhdessä. -Pysytään täällä.

Odottakaa. Hei!

Viimeinen yritys. Olisiko se koneessa puhuttu mitenkään mahdollista?

-Painu helvettiin. -Selvä.

Jäädään sitten.

-Täällä haisee. -Se saatan olla minä.

-Paskoin housuuni. -Kaikki paskoivat. Se oli kamalaa.

Ei, oikeasti paskoin housuun.

Voi luoja, Graham. Vaihda vaatteet.

Joo. Aivan.

Voi helvetti.

Missä he ovat? Siitä on jo tunteja kun he lähtivät.

-Mitä me teemme? -Lähdetään hakemaan apua.

-Selvä. -Selvä.

Hei...

-Luke pitää ottaa mukaan. -Oletko seonnut? Ei tuota jaksa kantaa.

"Tuo" on paras ystävämme. Hänet pitää saada kylmään.

Hän on liian raskas.

Graham on valitettavasti oikeassa.

On järjetöntä raahata hänen ruumistaan pitkin takamaita.

-Selvä. -Tule nyt.

-Ei se niin painava edes ole. -No helvetti, onhan se.

Kyllä tämä tästä. Tuolla on varmasti joku pubi.

Tai krokotiili.

En jaksa enää.

-Sormeni katkeavat kohta. -Turpa kiinni, Graham.

-Selkään sattuu kovasti. -Turpa kiinni, Graham.

-Minun pääni on painavampi. -Turpa kiinni, Graham.

-Vaihdetaan. -Ei käy.

Olemme jo tottuneet jokainen omaan osaamme.

-Tuo oli typerä tekosyy. -Sinä olet typerä.

-Äitisi on typerä. -Sinun äidilläsi on parta.

-Hänellä on hormoniongelmia. -Lopettakaa!

Jos emme saa Lukea Lontooseen ennen kuin hän homehtuu,

-Henry tappaa meidät. -Se on mahdollista.

Kun se poika koulussa haukkasi Luken sämpylästä,-

Henry vei pojan pisuaariin ja pissasi päälle.