Twist

Kerronpa teille tarinan nuoresta miehestä nimeltä Oliver.

Siinä ei ole laulua eikä tanssia eikä varsinkaan onnellista loppua.

Ennen minun mukaan tuloani kaikki alkoi varkaasta nimeltä Tom Chitling.

Sinä siellä!

Alakerrassa!

Pysähdy!

- Tule tänne! Missä se on? - Ei minulla.

Lapsena minulla ei ollut muita kuin äitini.

Meillä ei ollut paljoa, mutta meillä oli mielikuvituksemme.

- Minne veit meidät tänään, Oliver? - Rannalle. Söimme jätskiä.

Nam, miten hyvää... Minä vein meidät sirkukseen.

- Vau, norsuja! Kiitos, äiti. - Ei kestä.

Vien meidät huomenna jonnekin vielä parempaan paikkaan.

En malta odottaa.

- Mitä näet? - Naisen uimassa.

Mitä muuta?

- Mitä Oliver näkee? - En ymmärrä, äiti.

Minä näen... paon.

Näen mahtinaisen jättämässä taakseen elämän, joka ei ollut häntä varten.

Ja kukat kertovan syyn siihen.

Onko kukaan ikinä kertonut, että olet pikkuisen outo?

Onko kukaan ikinä kertonut, että olet pikkuisen röyhkeä?

- Matkaammeko tällä kertaa avaruuteen? - Kyllä.

Eikös meidän pitänyt maalata tulevaisuuden haaveitamme?

En tajua tuota.

Siinä on sinä ja minä.

Olemme galleriassa ja katselemme tätä maalausta meistä galleriassa

katselemassa tätä maalausta meistä galleriassa, ja niin edelleen loputtomiin.

Mikään ei kuitenkaan ole ikuista.

Ennen pitkää olin yksin.

On aika lähteä, Oliver.

En tuntenut ketään muita.

En todellakaan kuulunut heidän luokseen.

Pärjäsin paremmin yksinäni.

Hei! Herätys!

Herää, senkin pikku rotta! Olen sanonut sinulle tästä.

En sano uudestaan. Älä luulekaan...

Painu tiehesi, senkin pikku pummi! Galleriassa ei nukuta!

Nykyisin minua ei kutsuta Oliveriksi. Liikun nimellä...

- Onneksi olkoon. Nettosit pikavoiton. - Näethän, että minulla on kädet täynnä.

Minä en laadi sääntöjä. Sakotan vain.

Pyörit siinä liian pitkään menemättä autoosi.

Luuletko, että tykkään tästä? No, tykkään kyllä. Tulee niin voimakas olo.

- Etkö voi sakottaa ketään muuta? - En jakele niitä vain mukaville ihmisille.

- Mutta sinä sait omasi siitä hyvästä. - Olin juuri lähdössä.

- Olisit pitänyt kiirettä. - Minulla ei ole varaa sakkoon.

Eikä minulla ole varaa 4K-telkkuun, mutta sellainen kyllä kelpaisi.

En edes tiedä, mikä se oikein on, mutta olisi kiva omistaa sellainen.

- Minä pyydän, herra. - Pyydetään sitä ja pyydetään tätä...

Ei ole minun asiani. Ala mennä, tai kirjoitan toisenkin.

Pysyhän loitolla autosta! Se on minun autoni, senkin possu!

- Tämä jäi. - Kiitos.

Napatkaa se poika!

Älä juokse!

Hei, pikkukaveri!

Jou!

- Venaa nyt. - No mitä?

Relaa. Kytät luovuttivat ajat sitten.

- Miksi sitten jahtaatte minua? - Jätit kassisi.

Okei...

Sinun tekosiasi, eivätkö olekin? Kaikki nämä piissit.

Tiedämme kyllä, että se olit sinä. Etsivän silmä näkee purkkisi.

Hän vitsailee. Minä olen Dodge, hän on Batesy, ja yhdessä me olemme...

- Entä pyöränne? - Eivät ole meidän.

Vauhtia!

Seis!

Odota!

Alas sieltä!

Kapua perästä.

Komeat koivet.

Mitä tapahtui? Kuka tuo on?

- Loistavaa. Te kaksi taas. - Älä viitsi. Olemme suojelusenkelisi.

- Mihin se kolmas tyyppi meni? - Tule mukaan. Saat uudet kledjut.

Tai voit jäädä tännekin. Teepä mitä haluat.

- Meillä on lenkkareitakin. - Onko?

Tule nyt vaan, komistus. Seuraa meitä.

- Minulla ei ole mitään pöllittävää. - Et voi elää luottamatta keneenkään.

- Mehän pelastimme sinut jo kertaalleen. - Se kolmas tyyppi pelasti.

- Puhutko Redistä? - Siitä vihreätakkisesta tyypistä.

Hän onkin varsinainen sankari.

Sisään, silvuplee.

- Kuka tuli? - Minä ja Batesy vaan.

- Mikä on housunvyötärösi? - Sanoisin, että kokoa 30.

- Kuka tuo on? - Se on Dodgen ukin aave.

Pää kiinni, Batesy. Esittelen teidät myöhemmin.

- Katsellaan sinulle ensin kuteet. - Ei minulla ole rahaa.

- Ei haittaa. Maksa myöhemmin. - En halua olla ihmisille velkaa.

Pidä hyvänäsi. Sisäänheittoerikoistarjous. Näitä riittää.

- Mistä saitte näin paljon? - Urheiluliikkeestä.

Menetin suosikkihattuni sillä keikalla.

- Aiotko murehtia ikuisesti hatustasi? - Varmaan.

Pidä ne. Me emme maksaneet niistä, ja vakuutus korvaa liikkeelle.

Ja nuo kalpeat kintut on peitettävä, tai saan painajaisia.

Kannattaa ravistella ne tyhjiksi.

Hytkyttele niitä ensin.

Hei, Fagin.

Dodge... Minähän olen kieltänyt tuomasta märkäkorvia kaduilta.

- Tiedän, mutta... - Ei mitään muttia. Heitä ulos.

Fagin, ole kiltti. Tämä tässä on Twist.

Extreme-agraffititaiteilija. Pääsee hankalimpiinkin paikkoihin.

Tägää liikkuvia nostureita ynnä muuta. Niin kuin se yksi...

Banksy.

Vai hankalimpiinkin paikkoihin?

Graffiteissa on se ongelma, ettei niitä voi siirtää.

Mitä järkeä on yhteen paikkaan sidotussa maalauksessa?

Mitä korkeammalle maalaan työni, sitä useammat näkevät sen.

Siinä on selvä järki. Se ei kuulu kenellekään.

Vai että idealisti. Kaikki omaisuus on varkautta.

Minun tapauksessani se on kirjaimellista totta.

Kerrohan, herra idealisti...

Millaista on hyveellinen elämä?

Täyttääkö se vatsasi? Lämmittääkö se kylmänä yönä?

Idealistiset ihanteet ovat hyödyttömiä. Ne ovat kuin umpilisäke.

- Leikkaa ne pois. - Hän on vikkelä. Karkasi kytiltä kevyesti.

Ajattelin, että voisimme kouluttaa hänet. Meillähän on paikka vapaana.

- En ole varas. - Etkö muka ole näpistänyt ikinä sapuskaa?

Ei ole tarvinnut. Kaupat heittävät kunnollista ruokaa pois.

- Sinähän elätkin paksusti. - Kaikkien täytyy aloittaa jostain.

Vielä äskettäinhän sinä varastelit luottokorttitietoja.

- Sitä sanotaan kalasteluksi. - Sitä sanotaan eloonjäämiseksi.

- Se on kaikkea, mitä teemme selvitäksemme. - Niinpä kai.

Bravo! Tarvitsetko yöpaikkaa?

En. Kiitos. Ja kiitti vaatteista. Maksan ne takaisin.

Onpa hyvä jäljitelmä. Olen nähnyt alkuperäisen sata kertaa Tatessa.

Et muuten ole.

Tehdäänkö näin? Minä kokkaan iltaruuan, Dodge.

- Saako olla spagettia vai burgereita? - Pitäisit minut mielessä, Fagin.

Tiedät, että olen 72-prosenttisesti vegaani. Liharuoka on pyhäruokaa.

Ihan sama, mitä syöt, kunhan syömme yhdessä.

Se on tärkein ohjenuora: Perhe, joka syö yhdessä

- pysyy yhdessä. - Juuri niin.

Hei! Kundi!

Halusin vain...

Aukoa siinä suutasi?

Puhu, jos meinaat puhua. Minulla on muuta menoa.

- Anteeksi. En tajunnut... - En tunnistanut sinua housut jalassa.

- Halusin vain kiittää. - Ole hyvä vaan.

Oliko siinä kaikki?

Eli varmaan oli.

Kiitos.

Poikahan on taiteilija. Mitä näet?

Epäsosiaalisen erakon, jolla on huippulenkkarit.

Olen pettynyt sinuun. Et tajua oleellista.

- Pääsetkö tuonne ylös? - Kysytkin. Jos kerta hänkin pääsee...

Jotkut pojat kaipaavat kunnioitusta, toiset asemaa.

Mutta tämä kaveri kaipaa jotain, mitä häneltä puuttuu.

Älypuhelinta?

Hän kaipaa rakkautta. Joten annetaan hänelle sitä.

- Hyvä, että kiipesin tältä puolelta. - Sori. Katolla ei ole vessaa.

- Asutpa kodikkaasti. - Vain sen ajan, kun maalaan tätä.

- Etkö tarjoa teetä? - Voileipäkeksejä olisi, suklaalevitteellä.

Kerrassaan ravitsevaa.

Luulin sinua kundiksi. Siksi olin niin toope.

- Olipa kauniisti sanottu. - Ei, ei. En minä sitä...

Tarkoitan, että sinä liikuit kuin...

Kuin kundi? Joo, ymmärrän.

- Ei ollut tarkoitus loukata. - Miksikäs se nyt loukkaisi?

Kundit ovat vahvempia. Tai siis ovat tytötkin vahvoja.

- Kundit vain ovat ehkä enemmän... - Et taida olla supliikkimiehiä.

Parempi, että keskityt kiipeämiseen. Miten muuten opit näin taitavaksi?

Lapsena tunsin oloni turvallisemmaksi katoilla.

Sieltä minua ei voinut löytää.

Niinpä opetin itseni kiipeämään.

- Oletko ollut yksin katoilla siitä saakka? - Viihdyn täällä ihan mainiosti.

Et voi jäädä tänne ikiajoiksi.

Haluat kai nähdä ja kokea muutakin. Pitkästyt täällä.

Voin matkustaa minne ikinä haluan.

- Siis miten? - Tsekkaa.

- Käytän mielikuvitusta. - Minäpä olen tosielämässä.

Ja tulin kutsumaan sinut tosielämän illalliselle.

Tule Faginin mestoille seitsemältä.

Eihän sitä tiedä. Ehkä olemme parempaa seuraa kuin maalauksesi.

ITÄLONTOOLAINEN VARAS TOM CHITLING LÖYDETTY KUOLLEENA

Mitä Oliver näkee?

Äiti?

Ei voi jäädä yksin ikiajoiksi.

Olet myöhässä.

Noinko tervehdit parasta tavarantoimittajaasi?

- Mitä Tomille tapahtui? - Hän möhltli. Niin siinä tapahtui.

Minun nuoreni eivät ole hukkaan heitettäviä.

He ovat tismalleen sitä, vanha ystävä. Ei ystäviä, ei perhettä, ei kysymyksiä.

Vähennän hankaluuksista.

- Saitko kirjekuoreni? - Minkä? Tämänkö?

Ei se käy niin helposti. Tahdon mukaan.

Tiedän, että suunnittelet keikkaa. Aiot rosvota Losbernen.

- Haluan osille. - Aioin kertoa sinulle.

Niinpä tietenkin. Teen tämän sinulle helpoksi.

Mitä kuoressa onkaan vaikuttaa tärkeältä juonesi kannalta.

Kysymys on, teemmekö tämän helpolla vai vaikealla tavalla.

Kumppaneita?

Kumppaneita.

Nyt... se kuori.

Taidan pitää sen, hankaluuksien varalta.

Tullaan. Kylläpä sinulta kesti... Ei hyvä isä!

Mitä sinä olet tehnyt tukallesi?

Sori, sori...

Tervetuloa, Twist! Anna minun ottaa farkkutakki-paitajuttusi.

Peremmälle.

- Mukavaa, että pääsit tulemaan. - Twist, käy istumaan tähän viereeni.

Johan nyt. Nancy, panepa nuo kauniit kukat veteen.