Spielberg

Aloin tehdä elokuvia nuorena poikana.

Muistan, kun melkein luovuin unelmastani tulla elokuvaohjaajaksi.

Olin kai 16-vuotias.

ARABIAN LAWRENCE

Ilmestyi elokuva nimeltä Arabian Lawrence. Kaikki puhuivat siitä.

En ollut ennen istunut hienossa teatterissa.

Kalliit paikat, 70 millimetrin filmi, stereoääni.

Kun elokuva loppui, en halunnut enää ohjaajaksi.

Rima oli liian korkealla.

Elokuvassa on kohtaus, jossa Lawrence katsoo itseään ja tikariaan.

Hän on juuri saanut vaatteet ja luulee olevansa yksin.

Hän kävelee ympäriinsä nauraen-

- ja katsoo viittansa muodostamaa varjoa hiekalla. Se oli hieno hetki.

Myöhemmin, kun he ajavat turkkilaisia takaa, hän on lian peitossa.

Hän katsoo veistä samalla tavalla kuin loistokkaampina aikoina.

Hän katsoo itseään, sitä millainen hänestä on tullut.

Ensi kertaa tajusin, että kaikki teemat eivät liity tarinaan.

On myös hahmon henkilökohtaisia teemoja.

David Lean loi muotokuvan ja ympäröi sen eeppisellä toiminnalla.

Elokuvan ytimessä on kuitenkin kysymys: kuka minä olen?

Reagoin niin voimakkaasti elokuvaan-

- että katsoin sen uudelleen viikkoa myöhemmin.

Katsoin sen taas viikkoa myöhemmin ja taas siitä viikkoa myöhemmin.

Ymmärsin, että paluuta ei ollut.

Tätä minä tulisin tekemään tai kuolisin yrittäessäni.

Joka tapauksessa se olisi minun loppuelämäni.

VAKOOJIEN SILLAN KUVAUKSET

Kameraa vähän oikealle. Vielä, vielä, vielä. Siinä on hyvä.

Hermoilen aina uuden kohtauksen aloittamista kuin kokeeseen menoa.

En ole kuullut vuorosanoja ennen.

En tiedä, mitä ajattelen niistä, mitä sanon näyttelijöille.

En tiedä, mihin laitan kameran. Joka kerta sama juttu.

Se on myös maailman paras tunne.

Mitä enemmän olen itsevarma jostain, sitä vähemmän pistän peliin.

Mitä enemmän pidän kohtausta ongelmallisena-

- sitä enemmän teen töitä haasteen voittamiseksi.

Vihaan hermoilua, mutta minun pitää olla vähän epävarma siitä mitä teen.

Kun se yltyy lähes paniikiksi, saan loistavia ideoita.

Mitä pahemmin olen umpikujassa, sitä palkitsevampaa on keksiä ratkaisu.

Mahtavaa. Seuraava otos.

TAPPAJAHAI

Näitkö tuon?

Kun Steven taki Tappajahaita kaupungilla puhuttiin-

- ja LA Times kirjoitti, että siitä tulisi katastrofi.

Tappajahain kuvaukset alkoivat 2. toukokuuta.

Minut palkattiin 3. toukokuuta.

Heillä ei ollut haita, näyttelijöitä eikä käsikirjoitusta siinä vaiheessa.

Saatoimme kirjoittaa kohtausta vielä 12 tuntia ennen kuin kuvasimme sen.

On pelottavaa, kun ei tiedä, onko näyttelijöille vuorosanoja aamulla.

Emme voi kuvata nyt. Odottakaa.

Tämä on toinen päiväni merellä. 54 päivää vielä edessä.

Jos selviän tästä, olen oppinut paljon.

Nyt tiedän, että kuvaaminen käy kaksi kertaa hitaammin merellä kuin maalla.

Studio ei ollut ennen kuvannut elokuvaa merellä.

He olivat kuvanneet järvellä ja studion altaassa-

- ja käyttäneet pienoisveneitä. Se oli helppoa. Kukaan ei kastunut.

Steven sanoi aikovansa kuvata avomerellä.

Sen piti olla trilleri ihmisistä, jotka joutuvat uusiin olosuhteisiin-

- ja kohtaavat uhan, jota he eivät ymmärrä lainkaan.

Se vaatii tietynlaista aitoutta-

- jota en uskonut tavoittavani studiossa Hollywoodissa.

Minusta muuta vaihtoehtoa ei ollut. Se täytyi kuvata merellä.

Luulin sen olevan helppoa. En tiennyt mitään vuorovedestä ja virtauksista.

En tiennyt, miten tuuli vaikuttaa veteen ja taivas muuttaa veden väriä.

Se oli yhtä pitkää painajaista.

En uskonut, että elokuva valmistuisi ikinä. Oletin, että saisin potkut.

Olimme eristyksissä 19 kilometrin päässä rannasta.

Teknologia vei voiton taiteesta joka päivä.

Kun kohtaus oli purkissa, taidetta, ei tunnistanut ponnistelun keskeltä.

On yksinäistä hommaa pitää tarina koossa päänsä sisässä.

Minun on nähtävä se ennen kuvaamista. Tappajahaissa en nähnyt sitä-

ennen kuin viimein näin.

Juuri ennen kuvausten alkua tapasin Henry Hathawayn.

Hän sanoi: "Tulee päiviä, joina menet kuvauspaikalle"-

- "etkä tiedä mitä olet tekemässä. Niin käy meille kaikille."

"Sinun pitää suojella sitä salaisuutta hengelläsi."

"Älä anna kenenkään nähdä, kun olet epävarma."

"Piilota se kaikilta, tai menetät kaikkien kunnioituksen."

- Hyvä valaistus. - Käy.

Minä voin ajaa hitaasti eteenpäin.

Tule sinä tänne kauhomaan.

Ja alas.

Aivan kaikki hajosi käsiin.

Kun testasimme haita, se upposi.

Se nousi vedestä ja teki näin.

Tiesin, että hain rakentaminen uudelleen kestäisi 3-4 viikkoa.

Täytyi keksiä kohtauksia, joissa hai ei näy, mutta sen läsnäolo tuntuu.

Mene sen perään.

Tynnyrit olivat taivaan lahja.

Minun ei tarvinnut näyttää haita, kun käytimme tynnyreitä.

Se, mitä ei näe, on yleensä vielä pelottavampaa.

Käsikirjoitus oli täynnä haita. Haita kaikkialla.

Elokuvassa ei ole kovin paljon haita.

Jos hai olisi näkynyt, se olisi ehkä muuttanut koko elokuvakokemuksen.

Kun kuulee musiikin, tietää heti, että hai on läsnä.

Kun hai on kaukana, musiikki on hiljainen.

Kun hai on hyökkäämässä, musiikki on voimakas.

Hain läsnäolosta ja aikeista voi tiedottaa-

muuttamalla muutamaa nuottia.

Kun katsoja ei näe haita, hän on ahdistunut.

Se on pelottavaa.

Charlie, älä katso taaksesi. Ui, Charlie!

- Vielä vähän matkaa, Charlie. - En pääse ylös.

Se on täydellinen esimerkki jännityksen luomisesta-

- tekniikalla, jonka vuoksi jokainen ohjaaja olisi valmis tappamaan.

Tiesin, että jokainen yllätyskäänne oli kuin sähköisku yleisölle.

Kuin Hitchcock, hän tietää, miten katsoja pidetään jännityksessä.

Hän ei näytä sitä, mitä katsoja haluaa nähdä.

Hän näyttää sen vasta kun haluaa.

Hän pitää yleisön kiduttamisesta.

Onko terapeutti analysoinut häntä?

Yksi appelsiini, kaksi appelsiini, kolme appelsiini, neljä appelsiini.

Kaikki pelotti minua, kun olin lapsi.

Yksi appelsiini, kaksi appelsiini, kolme...

Ikkunani takana oli puu. Se oli todella pelottavaa.

Olin niin täynnä pelkoa, että minun täytyi karkottaa siitä osa.

Mikä sen parempi yleisö demonieni karkottamiseen kuin kolme siskoani?

Hän lukitsi meidät komeroon pääkallon kanssa.

Hän oli sulattanut sen päälle vahaa eri väreissä. Se muistutti verta.

Sidoin heidän silmänsä, vein heidät yksi kerrallaan komeroon-

- ja nojasin koko painollani ovea vasten.

He riisuivat siteen silmiltään, ja kuuntelin heidän kirkumistaan.

Nyt kun kerron tätä... minusta se on vieläkin aika siistiä.

Aioin sanoa, että olin kamala, mutta se oli kivaa.

Ensin hän pelotteli vain meitä. Nyt hän pelottelee elokuvillaan kaikkia.

Kesän menestyselokuva on Tappajahai, jossa valkohai niittää uhreja.

Elokuva tuli teattereihin lomakauden alussa tehon maksimoimiseksi.

Jotkut sen katsoneet luulevat nyt näkevänsä haita kaikkialla.

Ensi-iltana sanoin Stevenille: "Mennään katsomaan jonoja."

Kiertelimme ja katselimme jonoja muun muassa Westwoodissa ja sanoin:

"Tästä seuraa iso muutos."

Olin mukana autossa. Steven oli hyvin hermostunut mutta innoissaan.

Auto kääntyi kulmasta, ja jono jatkui kulman taakse.

Auto jatkoi matkaa, ja jono vain jatkui. Steven oli tohkeissaan.

Se oli välitön läpimurto. Tuntui kuin ilmapallot poksahtelisivat autossa.

Hänen elämänsä muuttui niiden muutaman minuutin aikana.

Hän oli noin 25-vuotias.

Tappajahai triplasi budjettinsa ja ylitti aikataulunsa 2,5-kertaisesti.

Kuvasimme elokuvaa 159 päivää. Alun perin piti kuvata 55 päivää.

Luulin oikeasti, että voisin kuvata elokuvan 55 päivässä.

Steven ravisteli Hollywoodia luita ja ytimiä myöten.

Tappajahai tuotti enemmän rahaa kuin yksikään elokuva siihen asti.

Se menestys muutti elämäni.

Siitä lähtien sain valita itse elokuvat, jotka ohjasin.

Tappajahai oli siis lippu tulevaisuuteeni.

Haluan esitellä ohjaajan, joka on ravistellut elokuvaa luitaan myöten.

Olen innoissani, kuten kaikki muutkin.

Toivottakaa tervetulleeksi herra Steven Spielberg.

Koska kiinnostuit elokuvista?

Kun olin noin 13-vuotias.

Aloitin nuorena. En ottanut sitä heti tosissani.

Jotkut maalaavat, jotkut ajavat autoa. Minä tein elokuvia.

En tajunnut, että minua edelsi 50 vuotta elokuvantekoa.

Kasvoin Phoenixissa Arizonassa, jossa voi kuunnella kaktusten kasvavan.

Tartuin elokuvakameraan ja aloin kuvata huvikseni.

Halusin lapsuuteni olevan idyllinen amerikkalainen unelma.

Isäni oli tietokonenero, joka oli mukana keksimässä-

- ensimmäistä kaupallista dataprosessoria 1950.

Moni eri firma halusi isäni töihin, joten muutimme usein.

Pääasiassa kasvoin Arizonan Phoenixissa.

Isäni oli periamerikkalainen mies, joka teki kovasti töitä.

Joskus hän teki 6-päiväistä viikkoa.

Hänen uransa piti hänet pitkiä aikoja pois perheensä luota.

Äitini oli Peter Pan. Hän oli kuin sisarus, ei vanhempi.

Hän oli paras ystävä pikemmin kuin pääasiallinen huoltaja.

Hän hankkiutui hankaluuksiin samaan tapaan kuin me lapset.

Stevestä perheen piti olla kuten sarjassa Isä tietää kaiken.

Me emme olleet tyypillinen perhe.

Olimme boheemeja, jotka asuivat esikaupungissa.

Menin kerran lemmikkikauppaan. Siellä oli apina-

- joka kyyhötti häkissä sikiöasennossa.

Omistaja sanoi, että se teki kuolemaa.

Se oli viety äidiltään ja se oli masentunut.

Niinpä ajoin kotiin jeepilläni iso häkki kyydissäni.

Ja häkissä oli apina.

Lapset sekosivat täysin. Heitä pelotti kamalasti.

Steve sanoi: "Normaalissa taloudessa lapset kinuavat apinaa"-

"ja äiti sanoo: 'Oletteko hulluja?'"

Kun kuulen tarinoitani tekemistäni jutuista, se kuulostaa hullulta.

- Piditkö häntä hulluna? - Minä pidin apinasta.

Lapsena katselin paljon televisiota ja kuuntelin soundtrackeja-

tai vain tuijotin pilviin.

Isäni motkotti aina siitä, että sain keskivertoarvosanoja.

Koulu ei erityisemmin innostanut minua.

Steve oli varovainen tarkkailija ja jotenkin epäröivä.

Hän ei ollut kuten toiset lapset.

Hän ei ollut atleettinen. Häntä kiusattiin paljon. Se oli rankkaa.

Useimmat demonini olivat itseaiheutettuja haavoja.

Näin itseni tietyllä tavalla-

- enkä arvostanut itseäni kovin paljon kasvaessani.

Olin yksinäinen nuori.

Se selittää paljolti sitä, miksi hän halusi tehdä elokuvia.

Se ei ollut vain itseilmaisua vaan myös pakotie-

- ja joskus tapa ystävystyä sellaisten kanssa, joihin ei muuten tutustuisi-

- tai keino tavata tyttöjä tai vain keino löytää tarkoitus itselleen.

Kamera oli kynäni. Kirjoitin tarinoita linssin avulla.

Kun sain sanoa "kamera käy" ja "poikki", hallitsin elämääni.

TEINIT UUTISISSA

FIGHTER SQUAD STEVE SPIELBERG

Pidin elokuvista kuten Iwo Jima, Lentävät tiikerit, Taistelutanner.