Benedetta

KERTOMUS PERUSTUU TOSITAPAHTUMIIN

Tervehdys, sisar.

Haluatko laulaa hänelle laulun?

Mitä teette täällä? - Viemme tyttäremme nunnaksi Pesciaan.

Sitten heillä on hopeaécuja. - Myötäjäisiksi luostariin.

Maksan aina velkakirjalla. - On teillä oltava jotain arvokasta!

Anna äidin ketju takaisin.

Tyttö on sisukkaampi kuin sinä. - Neitsyt rankaisee teitä muuten.

Mistä sen tiedät? - Hän tekee kaiken, mitä pyydän.

Neitsyt saa minun puolestani painua helvettiin.

Kuuletteko tuon? Se on neitsyen ääni.

Hän kuuli minut!

Hitto!

Tässä! Sinun kanssasi neitsyt viihtyy varmasti.

Eteenpäin!

Hyvää päivää, signor Carlini. Olkaa hyvä ja seuratkaa minua.

Odottakaa tässä.

Teatiinien veljeskunta on kiitollinen uudesta Jeesuksen morsiamesta.

Benedetta on täällä onnellinen.

Toin mukanani appelsiineja, omenoita ja viiniä.

Seuraavan 25 vuoden aikana saatte saman toimituksen joka vuosi.

Olette kovin avokätinen, signor Carlini.

Entä myötäjäiset?

Kun Benedetta syntyi, hän oli vähällä kuolla, mutta Jumala pelasti hänet.

Siispä lupasin tyttäreni hänelle. - Liikuttavaa.

Olen kuullut monta samanlaista tarinaa. Ne kaikki ovat koskettavia.

Tänne saapuu kuitenkin joka vuosi satoja tyttöjä.

Tämän vuoden hakijoista voin ottaa vastaan vain kolme.

Olen tietoinen menoistanne, joten lahjoitan 50 kultaécua -

hedelmien ja viinien lisäksi, joilla myös on arvoa.

Näiden muurien ulkopuolella vaimon myötäjäiset ovat vähintään 150 écua.

Onko Kristuksen morsian alle sadan écun arvoinen?

Sanotaan 75.

Alatteko marista 25 écun tähden?

Teette tämän kuitenkin rakkaan tyttärenne tähden.

Sovitaan sitten 100 écua.

Emme käy kauppaa hevosilla. Sananne riittää. Ja velkakirjanne.

Liian suuri.

Nehän ovat kauniita. - Riisu mekkosi!

Mikä se on? - Se on äidin.

Jotta voin rukoilla Neitsyttä.

Meillä on omamme. Tästä lähtien palvot häntä.

Mutta se on minun. - Vauhtia nyt. Riisu mekkosi.

Kylläpä kutittaa kamalasti. - Se on tarkoituskin.

Kehosi on pahin vihollisesi. Et saa viihtyä liian hyvin siinä.

Kun olin hieman sinua vanhempi, juoppo leikkasi palan sormestani.

Tämä puusormi on minulle rakkaampi kuin yhdeksän muuta.

Jos vain voisin, muuttuisin yhdeksi suureksi puupölkyksi -

johon voisi veistää Jumalan nimen.

Kuten hautakiveenkö?

Olet älykäs tyttö.

Äly voi kuitenkin olla vaarallista. Eikä vain muille.

Tätä tietä, Benedetta.

Anna se minulle.

Tässä kammiosi.

Huomiset vaatteesi.

Parahin Maria. Sinä olet nyt äitini.

Auta minua, ole kiltti. Tunnen itseni niin yksinäiseksi.

En edes tiedä, kuuletko minua.

Benedetta!

Oletko kunnossa?

Nostakaa patsas!

Koskitko siihen? - En. Se vain kaatui.

Mitä teit täällä? - Halusin rukoilla Neitsyttä.

Pystytkö nousemaan?

Pystyn.

On ihme, ettei hän murskautunut.

No niin. Seuratkaa Benedettaa ja menkää takaisin maate.

Tule.

Äiti!

Voisiko se olla ihme? - Välttäkäämme suuria sanoja.

Ihmeet kasvavat kuin sieni, mutta usein ne eivät ole vaivan arvoisia.

En minä oikeasti uskonut siihen.

18 VUOTTA MYÖHEMMIN

Niin kuin minä toivoin näkeväni poikani jälleen.

Niin kuin minä toivoin pääseväni taas hänen lähelleen.

Ja Jumala, äärettömässä hyvyydessään, lähetti enkelin luokseni -

joka tänä yönä ilmoitti: "Kunniassa sinä heräät poikasi vierestä."

Ja teidän läsnäolonne puolesta, veljeni, olen rukoillut sinnikkäästi.

Teidän armonne, täynnä armoa ja viisautta, te olette palkkiomme.

Nyt otan paikkani tässä sängyssä, joka on minulle valmisteltu.

Benedetta!

Tule! Olet vaimoni!

Tule luokseni!

Minä tulen, Herrani!

Tule luokseni!

Jalkasi!

Juhla-ateria on lahja anteliaalta vieraaltamme Giuliano Carlinilta.

Malja hänen terveydelleen.

Lähetämme ajatuksen piispallemme, jonka menetimme viime viikolla.

Kuulin, että kyseessä oli rutto.

Pitää paikkansa.

Piispa oli urhea mies.

Luulen kuitenkin, että asema oli noussut hänelle päähän.

Jos se on Jumalan tahto, ehkä te olette soveliaampi hänen paikalleen.

Ei, ikävä kyllä. Valitettavasti.

Vaikka olen kosiskellut Vatikaania kuin häpeämätön lunttu.

En ole tarpeeksi arvostettu.

Paavi ei edes tiedä, missä Pescia on.

Siinä tapauksessa on vain toivottava kartografista ihmettä.

Mitä oikein teit jaloillasi? Sinunhan piti esittää kuollutta.

Näin Jeesuksen.

Hän tuli luokseni.

Olenhan sentään hänen vaimonsa. - Tietenkin olet.

Avaa. - Hän tappaa minut!

Ottakaa minut vastaan! Hän tulee! Auttakaa!

Portto! Tästä et selviä! Kuulut minulle!

Haluan olla teidän luonanne! Minä pyydän!

Tule!

Haluatko tapella? - Tämä on luostari.

Ottakaa minut luoksenne.

Olen hänen isänsä. Hän kuuluu minulle. - Antakaa minun jäädä.

Emme ole mikään hyväntekeväisyys- järjestö. Pitää maksaa.

Onko sinulla rahaa?

Ei ole. - Nyt riittää!

Päästä irti! Haluan palvella Jumalaa!

Auttakaa häntä! - Maksamme hänen kulunsa!

Emme tunne häntä! - Lupaan rukoilla puolestanne lopun elämäni.

Signor Carlini. Vauraat eivät pääse Jumalan valtakuntaan.

Niin Jeesus sanoi.

Ja te teette tietysti kaikkenne, jotta minä pääsisin sisään.

Hyvä on. Lahjani sinulle, Benedetta.

Hän kuuluu minulle. Ette saa häntä ilmaiseksi!

10 dinaaria. - 20.

Tarvitsen myös koiran, jolla korvata tuo narttu.

Kas noin.

Aivan ihanaa.

Ota koppi.

Pese kunnolla.

Mikä on nimesi? - Benedetta. Entä omasi?

Olen Bartolomea. - Onko muuta nimeä?

Ei ole. Onko teillä puhtaussääntö? - Puhdas sielu puhtaassa ruumiissa.

Hankaan niin kovaa kuin pystyn. Hitto, saippua.

Melkein kaaduin.

Onko vielä huuhtomisvettä?

Sisar Benedetta...

Yöpaita on pöydällä.

Sisar Benedetta. Minun on päästävä paskalle.

Seuraa minua.

Oikein reikäistuin!

Miten ennen hoidit asian? - Ulkona eläinten kanssa.

Miten ihanaa! - Yöllä ei saa puhun noin kovaa.

Kai tuo on edes sallittua?

Odota.

Anteeksi, mutta kuka teki tuon? - Isäni.

Miksi?

Kulkutauti tappoi äidin viime vuonna, ja isä otti minut vaimokseen.

Sanoin, etten halunnut, mutta hän sanoi vähät välittävänsä.

Ihan oikea vaimoko? - Niin.

Veljeni tekivät samoin, kun isä ei nähnyt.

Tänä aamuna yritin tappaa isän saksilla.

Hän alkoi pahoinpidellä minua, ja siksi lähdin pakoon.

Kauneus ei aina ole etu. - Aivan sama, vaikka olisin vuohi.

Olenko sinun mielestäsi kaunis?

Etkö tiedä sitä itse?

En. Kotona ei ollut peiliä.

Olet sinä kaunis. Voit peilata itseäsi silmistäni.

En näe mitään. - Tule lähemmäs.

Näetkö itsesi?

Mitä te täällä teette?

Hän ei tiennyt, missä käymälä on.

Kuka hän on? - Christina. Abbedissan tytär.

Toimiiko hän aina äitinsä vakoojana?

Pyhä äiti. En ole oikea henkilö opettamaan sisar Bartolomeaa.

Jumala toi hänet tiellesi. Hän tarvitsee rakkautta ja hyviä neuvoja.

Mutta häntä on ohjailtava rautaisella kädellä, jollaista en omista.

Jumala opastaa sinua.

Auta, Jeesus!

Mitä nuo hirviöt halusivat? - Tappaa sinut.

Demonit haluavat erottaa meidät, mutta ne ovat typeryksiä.

Meitä ei voi erottaa kuolema eikä elämä.

Jää luokseni.

Oi kyllä, Jeesus.

Jään luoksesi.

Kerro, sisar.

Isäni...

Näin Jeesuksen.

Unessako? - Ei.

Hän oli verta ja lihaa. Niin kuin te nyt.

Mitä tunsitte, kun näitte hänet?

Pelkoa. - Sitten kyseessä oli valheellinen näky.

Kun Kristus ilmestyy, kokija täyttyy ilolla.

Mistä tiedän, mikä on totta ja mikä valhetta?

Vain kärsimyksen kautta voi päästä lähelle Kristusta.

Tiedän, että Jumala haluaa meidän kärsivän, mutta...

Se pelottaa minua. - Se on luonnollista.

Herran tiet voivat olla pelottavia.

Houkat sanovat: "En pelkää, koska tiedän Hänen olevan hyvä."

Ovatko he koskaan nähneet kirurgia työssään?

Meidän on iloittava epäonnestamme. - Rukouksen avulla se onnistuu.

Ego te absolvo.

Pilalla! Tiedätkö, kuinka kallisarvoisia ne olivat? Idiootti!

Itse törmäsit minuun.

Se oli oma vikasi. - Älä valehtele.

Sinä se olit. Minä näin.

Ota lankarullat kattilasta. - Vesi kiehuu yhä.

Toimi nopeasti. Muuten lähetämme sinut takaisin isäsi luo.

Sitten vielä loput.

Pitääkö minun tehdä se vielä uudestaan? - Ne ovat pian pilalla.

Lopeta! - Mitä nyt?