Spartacus

Tule takaisin!

Takana!

Luulen, että hän on kuollut.

Agron!

Tarvikkeita. Olkaa nopeita.

Ottakaa kaikki arvokas.

Spartacus, jätätkö hänen kalunsa auringon armoille?

En.

Lähetän viestin...

Vanhalle ystävälle.

Pompeius oli hölmö,

kun haastoi Sertoriuksen ilman tukea.

Milloin Pompeius olisi koskaan viivyttänyt toimia

järjen tähden?

Ikääntyy, mutta on yhä nuori teurastaja.

Missä nuoruus syöksyy,

kypsyys voi nousta.

Rooma menettää koko Hispanian,

jos Pompeiuksen joukkoja ei vahvisteta kapinallista vastaan.

Ja kuka johtaisi tuon joukon kunniaan?

Vastavalittu preettori kenties?

Palvelen tasavaltaa, Marcus.

Tartumme aseisiin sen vihollisia vastaan,

jos niin käsketään.

Preettorin kaavut eivät ole vielä rypistyneet,

mutta hän puhuu jo sodasta ja laakereista.

Puhun vain polttavista asioista.

Meidän ei tarvitse astua vieraalle maalle niitä löytääksemme, vai mitä, Varinius?

Emme, kun Spartacus ja hänen sekarotuisensa

välttävät yhä kiinni jäämistä.

Tuo mies ei enää kuulu huoliini.

Lisää nuoren Seppiuksen miehiä

teurastettiin Capuan ulkopuolella tiellä.

Hän lähetti minulle viestin, että yhdellä kaatuneista oli nimesi

kaiverrettuna rinnassaan.

Ikävä yhteys.

Katkaistava pian.

Cossutius odottaa huomiotani.

Pahoittelut tyttärellesi,

etten voinut jäädä katsomaan häntä.

Lievittyykö pettymys

lupauksella tulevasta vierailusta?

Tule. Syödään.

Konsulit tekevät esityksen,

joka lähettää sinut välittömästi Capuaan.

Tämä on pelkkä levottomuus, Albinius,

ei preettorin huomion arvoinen.

Sinä toit traakialaisen Rooman maaperälle, Gaius.

Annoit suojelusta

sille virnistelevälle paskiaiselle Batiatukselle

hetkeä ennen kuin hänen talonsa tuhoutui verilöylyssä,

verilöylyssä, josta tyttäreni hädin tuskin selvisi!

Varinius tukee Seppiusta.

Jos hän on se, joka tuo Spartacuksen oikeuden eteen,

tuota voittoa käytetään nolaamaan sinut.

Hoida tämä,

tai et nouse enää ylemmäs senaatissa.

Älä laske miekkaasi.

Kahdeksan roomalaista lisää lähetetty manalaan!

Peirastes!

Vaihtakaa puu teräkseen niille, jotka ovat valmiita.

Vitus, Pyrrhus, Lysandros,

jakakaa nämä taitojen mukaan,

ja valmistakaa loput näytöstä varten.

Tapan monia roomalaisia.

Siitä en epäile hetkeäkään.

Palatkaa harjoittelemaan.

Spartacus, tarvitsemme ruokaa,

emme lisää aseita.

He kantoivat vain terästä ja kolikoita.

Hyvä. Kalapäivälliseni.

Crixuksen miehillä menee paremmin.

Rhaskos.

Missä Crixus on?

Hän etsii Marcellusta, sitä vittupäistä kauppiasta.

Miehesi ovat pärjänneet hyvin.

Jakakaa kaikille tasan.

Vittu!

Pärjätkööt kanit itse omillaan.

Sinulla on enemmän kuin tarpeeksi.

Verellä ja riskillä ansaittua.

Mitä muut tekevät kuin laiskottelevat?

Jaa mitä sinulla on.

En pyydä uudelleen.

Vittu mitä gallialaisia.

Rhaskos on itsekäs hölmö,

joka ei näe oman etunsa ulkopuolelle.

Kukaan ei näe tänään nälkää.

Se on ainoa, mikä merkitsee.

Entä huomenna?

Se tuo kuoleman taas uusille roomalaisille.

Haluan nähdä heidät kaikki tuhottuina...

Mutta en sinun henkesi hinnalla.

Olen osoittautunut vaikeaksi tapettavaksi.

Kukaan ei ole veroisiasi.

Mutta vähemmän taitaville

siirtyminen itään vuorille

olisi enemmän kuin tervetullutta.

Siellä on riistaa

ja roomalaisia on vähän.

Se olisi viisasta.

Miksi sitten pysymme täällä?

Mikä meitä täällä pitää,

niin lähellä Capuaa ja uhkaa...

Spartacus.

Kuulin, että haluat komentaa miehiäni.

En.

Haluan vain muistuttaa heitä siitä, mikä on oikein.

Olisit tehnyt samoin, jos olisit ollut paikalla.

Puhun heille itse.

Se uppoaisi paremmin sinun huuliltasi.

Olit taas kaupungissa.

Riskeeraat paljastumisen.

Minua ei nähty,

paitsi Marcellus,

eikä hän puhu siitä koskaan.

Tuottiko hänen verensä hedelmää?

Nimi.

Trebius.

Orjakauppias?

Osoittaako hän meille tien hänen luokseen?

Marcellus paljasti, että hän välitti kaupan Naeviasta.

Mistä löydämme hänet?

Hän käy Capuassa joka kuukausi kauppaamassa tavaroitaan

ja kastelemassa kaluaan Arminiuksen ilotalossa.

Uutinen, joka lämmittää sydäntä.

Se pysyy lukittuna, kunnes Naevia on jälleen sylissäni.

Puhun nyt heille.

Crixus.

Oletko nähnyt Doctorea?

Ludus oli hänen elämänsä.

Nähdä ne, jotka ovat sen tuhonneet,

se vain pahentaisi haavaa.

Taistelet kuin nainen!

Tapa se paskiainen!

Heikko esitys,

jopa Vulcanalian pienempiin peleihin.

Pahoittelut, maistraatti.

Nämä olivat parasta, mitä sai hankittua.

Yleisö vaatii spektaakkelia, Mercato.

Heidät on häirittävä,

ettei kaupunki vajoa pahaan mieleen ja paniikkiin.

Gladiaattoreita ja pelejä,

kun Spartacus ja hänen murhaajalaumansa vaeltavat vapaana.

Veljesi hoitaa asiaa hyvin, Seppia.

Lohdutuksen sanoja

kahdeksalle tänä aamuna teurastetulle miehelle.

Kahdeksalle?

Joo!

Pahoittelut.

Kiireelliset asiat viivyttivät minua.

Onko totta, Seppius?

Kahdeksan miestäsi lisää kaatunut Spartacuksen käsissä?

Se on merkityksetöntä.

Spartacus saadaan pian aisoihin.

Ja rakas serkkumme Sextus kostettua.

Tai sinä liityt hänen seuraansa,

jättäen minut surullisesti ilman suojaa.

Millainen veli olisin,

jos hylkäisin noin rakkaan veren?

Kunpa Batiatus eläisi vielä,

tuntemaan syytösten piston oikein kohdistettuna.

Spartacus ja hänen paskansa joutuvat pian mullan alle.

Olen jo lähettänyt viestin Roomaan

avun saamiseksi.

Ehkä voisit hankkia myös parempaa viihdettä.

Nykyinen tarjonta on sietämättömän tylsää.

Ei! Ei! Ei!

Ei! Ei! Ei! Ei!

Ei! Ei! Ei! Ei!

Heikko esitys.

Minulla ei ole mitään arvokasta.

Etsimme vain sanoja.

Minulta puuttuvat nekin.

Olit Batiatuksen mies, vai mitä?

Olet erehtynyt.

En, näin hänet

kun hän vielä hallitsi areenan hiekkaa.

Olin Pompeijissa sinä päivänä, kun hän kohtasi Theokoleen

ja hädin tuskin jäi henkiin puhumaan siitä.

Oenomaus oli hänen nimensä.

On onni, ettet ole hän.

Miestä syytetään herraansa vastaan nousemisesta,

kiinniotosta on luvassa huomattava summa,

Spartacuksesta vieläkin suurempi.

Jos hänet paljastettaisiin,

kaltaisesi mies voisi...

Jatkaa olemattomana olemistaan.

Kuten sanoin,

minulla ei ole mitään arvokasta.

Pienempi summa sitten.

Pahoittelut.

Et ole Batiatuksen mies.

Sinun ei pitäisi olla ulkona.

Halusin nähdä kuun.

Janus rakastaa katsella sitä.

Varro nosti hänet hartioilleen,

ja hän kurotti kätensä,

yrittäen napata sen taivaalta.

Ehkä jonain päivänä hän sen tekeekin.