Kara Bela

-Kudret? Mitä sinä teet? -Juon rakia.

Etkö edes häpeä yhtään?

-Tuhlaat perheen elannon juomiin. -Vain yksi lasillinen.

Olen tuhon oma. Vedät pään täyteen ja hakkaat minut ja lapset.

Kuinka kehtaat, Ayşe? Olenko muka koskenutkaan teihin?

Entä jos olisit? Kuunnelkaa nyt tätä, naapurit.

Hän juo tuota myrkkyä pyhäpäivinä ja hakkaa meitä.

-Sinulla on töitä huomenna. -Otan vain yhden...

Ylös siitä. Ylös.

Ylös nyt!

-Jumala. Anna minulle kärsivällisyyttä. -Älä tee noin. Mene.

Mitä siinä tuijotat? Mene nukkumaan!

Joudun kestämään juoppoa tämän ikäisenä.

Hän ei välitä perheestä ja velvollisuuksista.

Hän ei edes yritä korjata käytöstään. Vastuutonta.

Tässähän on tsatsikiakin.

Hänhän kittasi koko pullon.

Lapset!

Myöhästytte koulusta. Vauhtia!

Neşe! Şule! Özge!

-Tässä, kulta. -Mitä tuo on?

-Maitoa hunajalla. -Lapsenako minua pidät?

Şule. Tässä. Maitosi.

-Eikö ole teetä? -Teetä on viiden minuutin kuluttua.

Kas, poikani. Ole hyvä.

Juo maitosi. Tämä on hyvää. Tässä on hunajaakin.

Ei tuota tähän aikaan päivästä. Pilaat terveytesi.

Mitä teille on tapahtunut?

Luoja.

Hei, kulta. Tulehan. Tässä on maitosi.

-Maitoako? Yök! -Älä sano noin.

Miksi tuo suoja on ylhäällä? Onko joku koskenut tähän?

Mitä ihmettä. Ei voi olla totta.

Vietkö meidät kouluun, isä?

Älä pelleile! Ei tämä kaunokainen ole mikään koulubussi.

Miksi et voi viedä meitä tänään? Auto vain ruostuu tuossa.

Kouluhan on aivan kivenheiton päässä.

Käyttäkää jalkojanne. Ei aina voi mennä autolla kaikkialle.

Tulkaa. Hän on aivan hyödytön.

Minäkin menen bussilla töihin.

Mitä vikaa kävelemisessä on?

Kertoisitteko pari sanaa itsestänne?

Olen Kudret Ziyanoğlu. Synnyin Istanbulissa vuonna 1965.

Olen eläkkeellä oleva kirjanpitäjä.

Onko mietteitä edellisestä työpaikastanne?

Se oli valtion virka.

-Oletteko joukkuepelaaja? -En ole. Kannustan maajoukkuetta.

-Oletteko luova? -Pois se minusta.

-Mikä teitä motivoi eniten työnteossa? -Tee.

-Millaisena kollegat pitävät teitä? -Kivana kaverina.

Mistä ystävänne pitävät teissä eniten ja vähiten?

Ei minulla ole juurikaan ystäviä.

Kertokaa, miksi meidän pitäisi palkata teidät.

Minun pitää huolehtia neljästä lapsestani ja isästäni.

Eläkkeeni ei enää riitä laskujen maksamiseen.

Minulla on myös vaimo, joka puhuu lakkaamatta.

Sanon lähteväni töihin joka aamu. Palaan vasta myöhään illalla.

Jos palkkaisitte minut, tekisitte todella hyvän teon.

Haluaisin korostaa, että olen suorittanut armeijan.

Etkö näe, että bussi on tyhjä? Istu alas.

Voin kyllä seistä. Kiitos. En ole tottunut istumaan. Kiitos.

-Keitto on kylmää. -Se olisi lämmintä, jos tulisit aiemmin.

Missä oikein olet vetelehtinyt?

Vai vetelehtinyt? Olin ylitöissä.

Olen odottanut sinua 25 vuotta, antanut sinulle neljä lasta,

katsonut, kuinka kroppani rupsahtaa, ja sinä vain yhä katselet vieraita naisia.

Et kerro ikinä, jos tulet myöhään.

Sinulla ei ole matkapuhelinta, jotta en tiedä, mitä puuhaat, mitä ikinä se onkaan.

Rakas Jumala. Ota henkeni ja pelasta minut.

Otan osaa, naapuri.

-Kiitos. Oikein ystävällistä. -Miten se niin yhtäkkiä tapahtui?

Hän sanoi: "Ota henkeni, Jumala." Sitten hän tuupertui.

Olisipa hän toivonut jotain muuta. Hän oli oikea pyhimys.

Aivan.

Etkö olisi voinut tehdä halvaa?

-Onko tiramisu jokin uusi hautajaismuoti? -Siskoparkani piti tästä.

-Täydellinen koostumus. -Ensin otetaan maitoa...

Isä. Tuo on kolmas lautasellisesi.

-Kusipää. Lasketko suupalani? -Älä viitsi. Ajattelin vain parastasi.

Ajattele itseäsi äläkä minua.

Vaimosi kuoli. Mitä teet? Menetkö uusiin naimisiin?

Älä viitsi puhua tuollaista kaikkien edessä.

-Tunnen sinut. Ryyppäät joka ilta. -Älä viitsi, isä.

-Sellaistako perheenpää tekisi? -Minä ainakin tein.

Eikä siinä kaikki.

Sinä ja äitisi saitte kärsiä. Käytin rahamme naisiin.

Olin joka ilta baareissa ja klubeilla. Hävisin kaiken uhkapelissä ja velkaannuin.

Sinä sait maksaa velkani.

Nyt mietin, teinkö oikein.

Kyllä minä tein.

Minä pidin hauskaa.

Nauti tiramisustasi.

-Nauti. -Kuuntele minua, Kudret.

Sinulla on vielä aikaa. Se menee nopeasti.

Elä elämääsi, kun vielä ehdit.

Jos olisin ikäisesi, en pysähtyisi hetkeksikään.

Minkä mahdan? Olen tullut tien päähän.

Täällä tänään, poissa huomenna.

Otan osaa, naapuri.

-Kiitos. Ystävällistä. -Miten se niin äkkiä kävi?

Hän sanoi: "Täällä tänään, poissa huomenna." Sitten hän tuupertui.

-Ehkä hän tiesi. Se mies oli pyhimys. -Aivan.

-Lanko. -Niin?

Lapset voisivat tulla luokseni joksikin aikaa.

Neljä lasta voi olla sinulle liikaa nyt.

En halua häiritä rutiinejasi.

Mitä ihmeen rutiineja?

Eivät he kuitenkaan lähtisi, Gül.

He ovat kiintyneitä minuun. Eivät he lähde.

-Poikani. -Äiti!

Pitääkö teidän grillata juuri täällä? Menkää muualle.

-Tervetuloa. -Kiitos, äiti.

Miksi tulit näin pian?

En halunnut enää elää. Minulla ei ollut ketään.

Ei vaimoa, isää eikä lapsia.

Olen aivan yksin. Kukaan ei tarvitse minua enää.

Eivät vitamiinit ja yskänlääke sinua tapa.

-Eivätkö? -Eivät tietenkään.

Sitä paitsi on yhä ihmisiä, jotka tarvitsevat sinua.

-Minuako? -Niin.

Katso. Tuo tyttö on Leylifer.

Hän tarvitsee sinua kipeästi.

Sinun pitää olla Gaziantepin linnalla kolmen päivän kuluttua.

-Muuten voi olla liian myöhäistä. -Myöhäistä mihin?

Älä kysele, vaan lähde heti matkaan.

-Mitä aina sanoinkaan, kun olit lapsi? -"Olisinpa synnyttänyt mieluummin kiven."

-Ei. Se toinen juttu. -"Pöyhin sohvan juuri. Pois siitä."

-Ei sekään. -"Virheeni vainoavat minua. Opiskele."

"Miksi kaikki muut saavat hyviä arvosanoja? Oletko hidas?"

Sanoit minua hevoseksi, syöpäläiseksi, elukaksi, luuseriksi...

Hyvä on. Riittää. Enkö ikinä sanonut mitään mukavaa?

Et taida tietää, että nimesi tarkoittaa voimaa.

"Solidaarisuus tulee yhteistyöstä."

"Älä ikinä päästä irti läheisistäsi."

"Riennä auttamaan heitä hädässä." Enkö sanonut noin?

-En muista tuollaista lainkaan. -Miten et voi muistaa?

Serkkusi tulivat kerran käymään. Et antanut heidän leikkiä leluillasi.

-Silloin kerroin. Muistatko? -Et kertonut, äiti.

-Mitä tarkoitat? -Silloin löit minua päähän leluautolla.

-Arpi näkyy vieläkin. -Jos en sanonut silloin, nyt sanon!

Ole Antepin linnalla kolmen päivän kuluttua. Leylifer tarvitsee sinua siellä.

Äiti.

Äiti?

Olen tulossa, Leylifer.

Tarvitsetteko laturia?

Hitto näitä Istanbulin ruuhkia. Yhtä kidutusta.

Tarvitsetko laturia? Entä selfiekeppiä? Saat enemmän tykkäyksiä.

Mitä tuo on? Älä ole tuollainen.

Minulla ei ole puhelinta.

Sano, ettet halua tällaista. Miksi valehtelet? Häpeäisit.

Latureita! Laadukkaita latureita!

Entä tällainen?

Tule tänne!

Seis! Tule tänne!

Hän meni tuonne.

Tuonne. Ei. Tuonne.

Bussin tuolla puolella.

Ei. Toisella puolella.

Hän tulee tännepäin. Tuolla!

Hän tuli tälle puolelle.

Hän on täällä!

Täällä. Tämän auton vieressä.

Hän avaa oven. Hän menee autoon. Hän on autossa.

Hän käynnisti auton.

Tuohan on minun autoni.

Mihin sinä menet? Roisto!

Luoja!

Ajoimme ihmisen yli!

Pysäytä, kaveri. Pysäytä, ole kiltti. Tämä on autovarkaus.

-Miten niin? -Kyllä.

-Mitä? -Minusta sinä olet varas.

Sinähän istut vieressäni. En ole varas. Myyn latureita.

Mene ulos autostani myymään niitä. Minä pyydän.

En halua, että myyt niitä autossani. Ulos! Miksi saatat minut pulaan?

En ole ikinä käynytkään poliisiasemalla. Nyt olen lainsuojaton sinun takiasi.

Älä viitsi. Liioittelet. Pakenimme vain kunnallispoliisia.

Eivät he viitsi meidän peräämme lähteä.

Miten saatoitte päästää ne tyypit karkuun?

Kun he ajoivat jalkakäytävälle, päätimme pysyä erossa niistä hulluista.

Nykyään on paljon kaikenlaisia rikollisia.

-Miksi hankkia ikävyyksiä turhaan? -Se on työnne!

Olemme kunnallispoliisi. Annammeko parin roiston pompotella meitä?

-Saitteko rekisterinumeron? -Saimme.

-Mikä auto se on? -Musta Renault. Farmarimalli.

-Se on ainakin 20 vuotta vanha. -Niinkö?

Valmistautukaa. Lähdemme perään.

-Mutta pomo... -Valmistautukaa!

Kukaan ei pakene meiltä.

Löydämme sen miehen ja annamme hänelle sakot henkilökohtaisesti.

-Ottakaa kahvit ja donitsit. -Selvä.

Donitseja. Mehän olemme kunnallispoliisi.

Katso nyt. Tuliterä auto, emmekä ole päässeet edes Istanbulista pois.

Kamalasti naarmuja.

Osat ovat alkuperäisiä. Kaunokaiseni on alkuperäinen. Mikä tämä on?

Sinikala. Onko se alkuperäinen?

-Onko? -Ostin syötävää. Käy maksamassa.

-Auto nappasi meille saalista. -Myyjä odottaa tuolla.

Miksi minä maksan? Odota. Mitä sinä teet?

-Menen autoon. -Miksi? Olen menossa Antepiin.

-Mihin olet menossa? -Gaziantepiin.