The Crown and the Dragon

Vanhimmat puhuivat, että pimeys tulisi.

Varjo, joka kääntäisi veljet toisiaan vastaan.

Tulen ja teräksen vitsaus.

Pelon vitsaus, joka ilmaantuu lohikäärmeen muodossa.

He jotka edelleen elävät, muistavat Vitalionien tulon.

Heidän loputon legioonansa pyyhkäisi ihmiset tieltään kuin mahtava teräksinen aalto.

Heidän metallinsa toi myös tulen.

He toivat pedon ennustukseen. Lohikäärmeen.

Ihminen, peto ja jopa maailma, sortui kirouksen alla.

Deiran, oli hajonnut.

Sankarimme ja unelmamme olivat nielaistu sammumattomaan tuleen.

Lohikäärme tuhosi kaiken.

Kansallamme, jopa tuhon hetkellä, -

oli yksi toive, että sankari ilmestyisi täyttämään ennustuksen.

Valon soturi nousisi taisteluun pahuutta vastaan -

kruunatakseen lohikäärmeen.

Tappaakseen lohikäärmeen.

Suomennos: _camel_, Miyune, wonde, horge, Wolverine, urponeiti

Oikoluku: urponeiti

Meidän on saatava Falarica Garrickille Lama's Eveen.

- Lähden aamunkoitteessa. - Vitalionien partio ajoi minua takaa.

Heidän olisi jo pitänyt mennä muualle.

Muutamia partioita on vielä täällä. Ne viivästyttävät hyökkäyksiä etelässä.

- Ei hätää. Lohikäärme nukkuu. - Corvusilla on vakoojia kaikkialla.

- Se on vain ajan kysymys... - Ajan, ajan.

Sisarentyttäreni täytyy tulla kanssani. En ottaisi, jos tilanne olisi toinen.

- Leode on turvassa, jos jotain sattuisi. - Ehkä.

- Leodrine odottaa yhä ennustuksen toteutumista. - Alkaa tulla valoisaa.

Palaan joen ylityspaikalle ja suuntaan pohjoiseen.

- Entä sen jälkeen? - Yritän pitää heidän mielenkiintonsa minussa.

Elenn. Nouse, lapsukainen.

- Täti. - Pue päällesi.

Jotkin tavalliset vaatteet. Meidän on lähdettävä.

- Minne lähdemme? - Tiedän, että kuulit, joten lopeta esittäminen.

Meillä ei ole palvelijoita, eikä saattuetta.

- Tämä oli tavallisin asuni. - Ihme, ettei palvelija vienyt sitä karatessaan.

- Minne menemme? - Avaa se.

Kerrotaan, että se oli hieno ase, joka särkyi muinaisissa taisteluissa.

- Onko tämä Falarica? - Nyt se on polku Deiran itsenäisyyteen.

- Hävyttömyydestäsi. - Herra Corvus, löysimme yhden Garrickin miehistä.

Oikein hyvä.

Pahoitteluni.

Vartija on hieman yli-innokas pettureita kohtaan.

Täällä on vain yksi petturi.

Keisari hallitsee nyt Deiraa.

Me Deiralaiset olemme hänen alamaisiaan, joten olet petturi hänelle.

Juonittelit, jotta Garrickista olisi tullut kuningas.

Garrick ei ole kuningas, vaan alhainen kruununtavoittelija särkyneellä valtaistuimella.

Eivätkö olekin kauniita?

Deiransissa niitä inhotaan, vaikka niillä on kaikista hienoin ominaisuus.

Ne ovat selviytyjiä. Eksyin hieman aiheesta.

Vitalionit, omasta mielestään, -

ovat pätevimpiä kuulustelijoita koko maailmassa.

Papit tautien ja rottien runtelemalta saarelta Ravalanista lähinnä, -

palvovat eräitä erityisen verenhimoisia jumalia.

He ovat löytäneet ajan ja kaltevuuden, joilla kidutuksesta on tehty taidemuoto.

Näin kerran, kun elävältä mieheltä poistettiin nahka kokonaisena.

Ole huoleti, käytän sivistyneempiä keinoja.

Se on kivutonta, alun epämukavuuden jälkeen, -

mutta pelkäänpä, että kuolet tunnin kuluessa.

Noin. Nyt kerrot minulle kaiken tietosi Falaricasta -

ja sen suojelijasta.

Anteeksi, lapsukainen, että jouduit tähän mukaan. Sinun ei pitäisi murehtia.

- Isäsi ei olisi halunnut sitä. - Täti, en ole lapsi enää.

Pysy rauhallisena.

Onko teillä kulkuluvat?

- Minne matkaatte? - Leode of Gheliin.

- Viemme kynttilöitä sisarille. - Ilman palvelusväkeäkö?

He karkasivat ja veivät kaiken, mitä ette vielä ollut polttanut tai varastanut.

Antakaa hänelle anteeksi. Hänet on kasvatettu lellien -

unohtaen väistämätön miehitys.

Olen janoinen.

Et sinä, vaan hän.

Tässä viininne.

Sclabia!

Saasta. Nouse jaloillesi. Sanoin, että nouse jaloillesi.

Elenn. Mene.

Ala tulla.

Tapan sinut.

Lief, ota hevonen.

Tapoit tätini.

Se, mitä ikinä tuossa pussissa onkaan, tappoi tätisi. Peitä ruumis.

Tiedät määräykset, Corvus. Pyyntö hylätty.

Tieto on luotettava. Nainen, joka kuljettaa Falaricaa, -

on suuntaamassa etelään kohti Anondeaa. Kapinalliset aikovat kruunata Garrickin.

Garrickin. Luulin, että hänen aikansa menee lampaiden riiaamiseen -

- ja Vitalionien viinien varastamiseen. - Kruunajaiset sallimalla, -

kapinalliset järjestävät Deiran kansannousun.

Olet päällikkö, he ovat sinun väkeäsi ja siten sinun ongelmasi, joten hoida työsi.

Valvoakseni lakia, minulla on oltava sotilaita.

Todellako? Tiedätkö, missä nämä oletetut kruunajaiset pidetään?

- En. - Onko sinulla mitään tietoa, -

joka mahdollisesti johtaisi Garrickin kuolemaan tai hänen kiinni saamiseksi?

- Ei. - Ehkä sinulta on jäänyt huomaamatta, -

että tämä legioona siirretään pohjoiseen.

Deira ei ole kuin pieni mutainen jalanjälki, matkalla Minneausiin.

Yhtenäinen Deira aiheuttaisi ongelmia tulevaisuudessa.

Lohikäärme voi tehdä siitä vaikeaa, Luoja meidät armahtakoon.

Deirania terrorisoitaisi tulevat vuodet -

ja Garrick olisi kuningas, kunnes hänen "liittolaiset" katkaisevat hänen kurkkunsa.

Pyyntö hylätty.

Hei, kaunokainen.

Hyvästi, pienokainen.

Ei, ei!

Ei!

- Jätä hänet rauhaan. - Jos se sinua häiritsee, voit olla ensimmäinen.

Älä kuitenkaan nai häntä tajuttomaksi. Pidän itse pienestä vastarinnasta.

- Luoja, nainen. Anna olla. - Et kai usko tuota puppua, -

jota hän yrittää syöttää sinulle? Hän on pikku varasteleva huora, -

joka on paossa herransa aarteen kanssa, kuten muutkin palvelijalutkat tässä maassa.

En varoita enää, Lief.

Laitatko kaiken kokemamme jälkeen kikattavan lutkan edelleni?

Niinkö meidän pitäisi olla kumppaneita?

Paljon on verta vuodatettavana, -

ryöstöjä tekemättä ja naisia kokematta.

- Käsissäni on jo tarpeeksi verta. - Mitä ajattelit? Maanviljelyäkö?

- Isäni oli tilallinen. - Niin oli minunkin.

Isäni onnellisin päivä oli hänen kuolinpäivänsä.

Jos tiemme nyt eroavat, -

tapahtukoon se ystävällisissä merkeissä. Sopiiko?

Tulehan tänne.

Kukaan paskiainen ei pidä veistä kurkullani.

En unohda sitä.

- Toisella kertaa, neiti. - Ei ennen kuin helvetissä.

Sekin käy, mutta ei tänään.

Pusikossa syntynyt roisto.

Ei hän aina ole tuollainen ollut. Sota muuttaa ihmisiä.

Tämä on sinun. Olen pahoillani tätisi kuoleman johdosta.

Täällä ei ole turvallista sinulle. Mene Butcher's Creekille ja sieltä tielle.

- Pärjäile, tyttö. - Pyydän. Minun pitää päästä Gheliin.

- Voitko auttaa minua? - Minulla on omat ongelmani.

- Olen Elenn Adairilainen. - Minä en ole saattaja.

Ghel on vaarallista aluetta. Se kuhisee Vitalionien partioita, -

- ja he etsivät minua. - Ilman minua olisit matkalla hirteen.

Olen toki kiitollinen, mutta osaan pitää huolta itsestäni.

Henkeni on tärkeä minulle.

Tätini omistaa suuren maa-alueen Queens Fordin eteläpuolella.

Kestää päivän ratsastaa sen ympäri. Se kuuluu nyt minulle.

Jos viet minut Gheliin kolmessa päivässä, saat alueen, jonka ympäri ehdit ratsastaa aamussa.

Matka Gheliin vie mieheltä kaksi päivää täysissä sotavarusteissa.

Maasto on vaikeaa. Oletko varma, että pystyt siihen?

Kyllä.

Selvä. Mitä lupaat minulle nyt?

- Mitä? - Anna minulle jotain nyt. Vakuudeksi.

Jos menetät malttisi ja hyökkäät jonkun kimppuun, jota en voi häätää.

Minulla on vain tämä. Voin vaihtaa sen kolikoiksi Ghelissä.

- Mitä laukussa on? - Se ei ole minun.

- Minulla on siis koko aamu? - Auringonnoususta keskipäivään.

- Valitsen hevosen itse. - Sitten tarvitsen valan.

Vannon tällä veitsellä, olen miehesi ja sotilaasi.

- Nimeni on Aedin. - Elenn Barethon. - Selvä.

Pysy puiden lähettyvillä.

Senkin typerys.

Kuulitko, mitä hän puhui?

Kyllä, herra.

Tuo se sitten minulle.

Tapa sen kantajat.

Olet painavampi, miltä näytät.

Kaunis mekko. Väri vain on pilalla.

Mitä luulet tekeväsi?

Ala tulla prinsessa, meillä on pitkä taival edessä.

Tulen vitsaus.

Niin.

Hitto!

- Voi luoja... - Senkin varas!

- Varovasti. - Anna se takaisin! - Vastaa ensin kysymyksiini.

Laita tuo pois, ennen kuin jotain sattuu.

Mistä sait tämän? Kuka olet? Äläkä kuvittele, -

että uskoisin selityksiäsi Neitsyiden kiltaan liittymisestä.

Elenn, juokse! Pakene!

Ala tulla, Aedin!

Mikä helvetti tuo on? Mustaa magiaa?

Kenet olet saanut perääsi? Vauhtia!

Et sattuisi tietämään mitään loitsua?

Voi luoja...

Olet turvassa.

Mihin olet minut sotkenut?

Riisu märät vaatteesi.

- Kuinka löysit tämän paikan? - Minulla on kätköjä kauppareiteillä.

- Olet salakuljettaja. - Kyllä. Ja sinä valehtelija.

Mitä muuta pidät luolassasi?

Taistelit kuningas Aedelredin rinnalla. Oliko hän yhtä mahtava kuin sanotaan?

En tiedä. Vietin suurimman osan ajasta juoksuhaudassa -

yrittäen pitää jalkani kuivana ja pääni poissa lohikäärmeen tulesta.

- Mitä teit sodan jälkeen? - Invaasion jälkeen -

taistelin hullun lailla, kuten muutkin.

Kotona ei ollut jäljellä mitään.

Nyt taistelen muiden sodissa ja kerään tavaroita matkoillani.

Elämälläni ei ole ollut kovin suurta merkitystä.

Mielestäni se kuulostaa romanttiselta.

Jatkuva matkustaminen, turvanasi vain miekkasi ja nokkeluutesi.

Viini ja tuli ovat sekoittaneet pääsi.

Aamun tullen muistat surun ja yksinäisyyden.

Lepää nyt. Meillä on aikainen herätys.

Matka käy vaaralliseksi. Saavumme lohikäärmeiden alueelle.

Olemme sen reviirillä, pysy aloillasi.

Olemme turvassa toistaiseksi.

Mitä muuta salaat minulta?

Toivottavasti tilasi on mahtavin koko Deirassa.

- Luuletko, että se lähti? - Ehkä, ehkä ei.