Vizontele Tuuba

En tiedä, mistä se tuli mieleen. Muistin kaiken 24 vuoden jälkeen.

Ehkä se johtui tekemättömästä tehtävästä, joten tein sen.

Se oli tavallinen syysaamu Ankarassa vuonna 1980.

Koulu alkoi seitsemältä. Ja se alkoi näin.

LOKAKUU 1980

-Huomenta. -Huomenta.

Huomenta!

-Huomenta kaikille. -Huomenta!

-Huomenta. -Huomenta!

Istukaa.

Essee.

Lapset, kirjoittaminen on vakava asia.

Kirjoittamiseen liittyy sääntöjä.

Kirjoittaminen on taito, jota suurin osa teistä ei osaa.

Tämä on esseeaiheenne:

"Kuinka vietin kesälomani?"

Se on esseekysymys.

Mitä me teemme?

Vastaamme kysymykseen -

korkeintaan yhden sivun esseellä.

Johdanto, käsittely -

ja lopetus ovat välttämättömät.

Kiinnittäkää huomiota oikeinkirjoitukseen.

Mitä siis teette?

-Kiinnitämme huomiota oikeinkirjoitukseen. -Aivan oikein.

Eräs virhe on erityisen yleinen.

Kirjoitatte "ketä", kun tarkoitatte "kuka".

Käyttäkää kysymyksissä "kuka"-pronominia.

Muistakaa tämä.

Kuka minä olen?

Kuka sinä olet?

Kuka hän on?

Keitä me olemme?

Aloittakaa.

Kysymys oli vaikea.

Se oli vaikea kysymys kaikille tuon ajan lapsille.

Monia asioita oli tapahtunut. Hauskoja asioita, surullisia asioita.

Se oli lapsuuteni viimeinen kesä.

Yılmaz!

Miksi et kirjoita?

Mitä pohtimista tässä on?

Häpeäisit. Et saa edes kahta riviä aikaiseksi.

Mitä hän ei saa aikaiseksi? Ei edes kahta riviä.

-Mitä hän ei saa aikaiseksi? -Ei edes kahta riviä.

KÄSIKIRJOITUS: YILMAZ ERDOĞAN

En pystynyt siihen. En pystynyt tekemään tehtävää.

Pystyin kirjoittamaan vain yhden sanan. Nimen.

Nyt, vuosia myöhemmin, yritän kirjoittaa esseen uudestaan.

Mietin, pitäisikö opettajani siitä.

YILMAZ ERDOĞAN

KESÄKUU 1980

-Isä? -Niin?

Eivätkö maantierosvot hyökkääkin siihen paikkaan?

-Joka ikinen yö. -Mitä me oikein teemme?

-Kuolemme kai. -Ollaanpa sitä huvittavia.

Eivät ne hyökkää joka yö. Ne vain asuvat vuorilla.

Kuka rosvoja suojelee?

-Hehän ovat lainsuojattomia. -Huolehdi omista asioistasi.

-Onko täällä lumivyöryjä, isä? -Suu kiinni nyt, Tuba.

Hei, Nezih. Latif tässä.

Yritätkö saattaa minut vararikkoon?

Lähetit minulle huonon elokuvan. Koko yleisö nukahti.

LALE-ELOKUVATEATTERI

Eikö kaupunki ole yhä siellä? Onko Adana ikuisesti poissa?

Kuka? Yılmaz Güneyko? Hyvä on.

Ei kai häntä hakata elokuvassa?

Muuten fanit heittävät valkokangasta tuoleilla.

Haloo? Puhelu katkesi.

-Mitä nyt, Sezgin? -Se on pian valmis.

Hyvä. Liikettä siitä.

-Onko häntä korjattu? -Hoidin asian.

Se ei saa olla erilainen kuin Ankarassa.

-Kyltti on erittäin tärkeä. -Kaikki näkevät sen ensin.

Kyltin pitää olla kaunis, vaikka tuotteet ovat paskaa.

Remo! Mene jonnekin muualle leikkimään.

Pikku riiviöt tuovat pölyä kaikkialle.

-Älä viitsi mennä, äiti. -Älä puutu tähän.

-Pyydetään isoisältä rahaa. -Entä jos hän ei suostu?

-Minne menette? -Torille tuli tipuja, Ceyhan-täti.

Tuliko? Oma-aloitteisestiko?

-Mitä kaikki tekevät? -Ostamme halpoja tipuja.

-Tipujako? -Niin.

Halvoista kanoista se vasta kaaos syntyisi.

-Minulla on kiire, Kino. Nouse pois. -Ole kiltti, Emin. Vielä yksi kierros.

-Se on päivän viimeinen. -Hyvä on.

Minun on pakko tyytyä näihin. Tässä on rahat.

Tämä ei ole reilua.

Kukaan ei kertonut minulle tipuista.

Ystävyys on kokenut inflaation. Halusin kaksi laatikollista.

-Lähdetäänkö, Durmuş? -Meillä ei ole kiire minnekään.

He huomaavat sen vasta kuukauden päästä.

-Laita kaikki valmiiksi. -Selvä.

OIKEUSPUOLUE ALUEELLINEN PUHEENJOHTAJA

-Mikä tuo on? -Mikä?

-Onko se lintu vai mikä? -Lintupa hyvinkin.

-Se on kyyhkynen. -Oletko järjiltäsi?

Mitä kyyhkynen tekee Oikeuspuolueen kyltissä?

-Miksi ei? -Se on Ecevitin lintu!

-Se on minun. -Poista se heti.

Se on minun logoni. Maksa jo, Latif. Bussi saapuu pian.

Hankkiudu linnusta eroon.

Kuinka selitän linnun Süleymanille virkaanastujaisissa?

-İso, Veysi, poistakaa lintu. -Tee se itse. Keskity rikoksiisi.

Miksi kaupunginjohtaja potki sinut pois? Jos piirtäisin Latifin ja Sezginin,

kukaan ei käskisi minun hankkiutua niistä elukoista eroon.

He tilasivat ensin yhden hevosen, sitten kaksi.

Hännän piti roikkua alhaalla, joten korjasin sen.

Vai muka Ecevitin lintu! Se on minun lintuni!

Lopettakaa heti.

Hemmetin hölmöt.

Ecevitin lintuko muka? Minun lintuni!

-Missä bussi viipyy? -Mistä minä tietäisin, Siti?

-Saanko käydä ystävieni luona, isä? -Mene vain.

Hei, kaikki.

Se tulee! Bussi tulee!

Missä todistuksesi on? Sopimus on sopimus.

Et tule sieltä ilman huippuarvosanoja.

-Siinä ne ovat. -Onneksi olkoon!

Olet ansainnut kunnon loman.

Hyvin tehty, poika.

-Hei, kaikille. -Tervetuloa, Mahmut.

-Tervetuloa. -Hei, Kino.

-Yilo, saimme tipuja. -Kuinka monta?

Katso.

Voitte katsella niitä kotona.

-Terveisiä Diyarbakırista. -Kiitos.

Tervehdys, toverit.

-Luitko kirjasi? -Luin.

Mitä me nyt teemme, Güner?

-Katsotaan. -Mitä me katsomme?

Tervetuloa kaupunkiin.

Olen Emin. Jotkut kutsuvat minua Hullu-Eminiksi.

Hullu-Eminkö? Olen Tuba.

-Mikä? Tuğbako? -Tuba. Ilman g:tä.

Ei sitä tarvitakaan. Tuba, hieno nimi.

Kuulostaa jälkiruualta. Saisinko kaksi palloa Tubaa.

Oletpa pitkä.

Anna hänelle rahaa, niin hän lähtee.

Lähteekö? Miksi? En myy mitään.

Mistä saisimme kupin teetä?

-Kunnan puistosta. -Täällä on puistokin.

-Hienoa. -Vien teidät sinne.

Tulitteko tänne asti teelle?

Saamme oikein erityiskohtelua. Tapasimme paikallisen kylähullun.

-Oliko Rıfatin tukikohta vihreä? -Oli, äiti, ja hyvin kaunis.

-Kasvoiko siellä poppeleita? -Ovatko ne niitä korkeita?

Niiden lehdet kahisevat tuulessa kuin laulu.

-Niin? -Rıfat piti siitä äänestä.

-Hän nukahti siihen lapsena. -Yılmaz!

Päästä hänet syömään.

Tule tänne, poika.

Syömme aterian lapsenlapseni kunniaksi.

-Tervetuloa, Yilo. -Kiitos, Casım-setä.

Yılmaz on ainoa kylän lapsi sisäoppilaitoksessa. Se on vaikeaa.

Onneksi hän ei ole laiska.

Saan huippuarvosanoja.

-Suurin osa oli kymppejä. -Älä leveile.

Rıfat! Nämä kaksi pärjäävät hädin tuskin. Esimerkiksi Aykut.

Aykut sai hylätyn neljästä aineesta. Ankarassa hänet erotettaisiin koulusta.

Saammeko lihaa, isoisä?

Saatte toki.

Saimme vieraita!

-Tervetuloa. -Kiitos, kiitos.

-Liittykää seuraan. -Sanoin, että kutsuisit heidät syömään.

Voit auttaa heitä.

-Tännepäin. -Tulkaa sisään.

Tässä on Tuba. Ilman g:tä.

-Güner karkotettiin tänne. -Saimme siirron tänne.

Karkotus tai siirto, jompikumpi.

Haluatteko siistiytyä? Näytä tietä, Ceyhan.

-Hae teetä, Fero. -Haluatko teetä, Tuba?

-En juo teetä, kiitos. -Minä otan. Kiitos.

Kiitos.

Minäkin otan.

-Tervetuloa. -Kiitos.

-Tervetuloa. -Kiitos.

-Tervetuloa. -Kiitos.

-Tervetuloa. -Kiitos.

-Tervetuloa. -Casım!

-Nimitettiinkö teidät tänne töihin? -Nimitettiin.

Aluejohtaja on lomalla, joten tervetulokomiteaa ei ole.

Hän on sairas. Niin hän ainakin sanoi.

-Mitä töitä tulitte tekemään, Güner-herra? -Olen uusi kirjastonjohtaja.

-Kirjastonko? -Kirjastonjohtajako?

-Kirjaston! -Voi sentään!

Tämä on kunnia! Onneksi olkoon, Güner-herra.

Mikset kertonut minulle? Olemme olleet yhdessä siitä asti, kun nousit bussista.

Saamme vihdoin ikioman kirjastonjohtajan.

Hän on kaikista pisin johtaja.

-Onneksi olkoon. -Kiitos.

Tilanne olisi vielä parempi, jos meillä olisi kirjasto.

Todellakin.

Eikö kirjastoa ole?

-Valitettavasti ei. -Kuulen siitä ensimmäistä kertaa.

Tuba...

Todella erinomainen nimi. Vieläpä ilman g:tä.

Tuba...

Et ole kirjoittanut 10 vuoteen.

Etkö voisi vastata kirjeeseeni?

Toivottavasti voitte hyvin, Zübeyir.