Companion

Enimmäkseen tuntuu siltä,

kuin jonkinlainen paksu musta pilvi peittäisi kaiken.

Että näemme maailman, muttemme oikeastaan näe sitä.

Me vain törmäilemme ympäriinsä.

Vailla suuntaa ja merkitystä. Vailla tarkoitusta.

Se voi kuulostaa tosi masentavalta, mutta oikeasti se on minusta hyvä juttu.

Sillä se saa arvostamaan niitä muita hetkiä.

Niitä lyhyitä, ihmeellisiä hetkiä, kun valot vilkkuvat,

musta pilvi väistyy, ja näet -

millainen maailma oikeasti on.

Ja yhtäkkiä löytyy merkitys.

Yhtäkkiä löytyy tarkoitus.

No, käytkö sinä...

Hitto. Hitto, hitto, hitto.

Hitto.

Hyvällä tuurilla koet sen kerran elämässäsi.

Hemmetti, se oli...

Se oli sulavaa. - Niin.

Minulle...

Tosi sulavaa.

...se tapahtui kahdesti.

Ensin silloin, kun tapasin Joshin.

Olen Josh.

Olen Iris.

Ja toisen kerran,

kun tapoin hänet.

Iris, herää.

Hei, unikeko.

Kauanko nukuin?

Jonkin aikaa.

Joo, olit aika lailla taju kankaalla.

Näin aivan ihanaa unta.

Niinkö? Minustako?

Hyvin omahyväistä, mutta -

kyllä.

Jess. Tiesin sen.

Oliko se seksiuni? - Ei, senkin pervo.

Edes vähän? - Ei, minä...

Olinko paidatta? - Et. Näin unta tapaamispäivästämme.

Se oli niin täydellistä.

Muistatko, miten täydellistä se oli?

Joo. Miten voisin unohtaa?

Supermarketti, appelsiinit.

Mikä tie tämä on?

Se ei näy gepsissä.

Ei taida olla se tie.

Voi olla pihatie.

Olet saapunut määränpäähän.

Kiitos, Joshin auto.

Kiitos, auto.

Avaa takaluukku. - Avaan takaluukun.

Jumalauta.

Kat sanoi tätä "pieneksi maalaismökiksi metsässä".

Meillä voi olla eri käsitys sanan "mökki" merkityksestä.

Ja "maalaisesta".

Ja "pienestä".

Mitä?

Iris. Älä nyt. Et voi valehdella minulle. Mikä on vialla?

Aion sanoa jotain tyhmää.

Sanon jotain tyhmää. Nolaan sinut. Minulle nauretaan.

He varmaan vihaavat minua. Vihaavat jo.

Jestas, Iris. Suunnittelimme tätä kuukausia,

ja nytkö vasta sanot noin?

Tässä talon vieressä?

Kuule. Hei.

Ystäväni eivät vihaa sinua.

Kat vihaa. - Ehkä, mutta Kat vihaa kaikkia.

En vain halua pilata kaikkea.

Älä nyt, Piip-Puup. Et pilaa kaikkea. Ota rennosti vain.

Älä ole noin surkea ja outo. Muista vain hymyillä ja näyttää iloiselta.

Sopiiko?

Jee! Pääsitte perille. Vittu lopulta.

Kun puhuit etäisestä, luulin sinun tarkoittavan -

muutamaa mailia päätieltä.

En tajunnut, että sivilisaation reunalla.

Älä dramatisoi. Ei tämä ole kaukana. - Vahvasti eri mieltä.

Hei, Iris. - Hei, Kat. Tosi kiva nähdä.

Tosi kiva.

Katsokaa, ketkä löysin.

Hei, Patrick. - Hei.

Sinä olet keittiössä. - Niin olen.

Tervetuloa. Halaisin, mutta käsissä on simpukkaa. Valitan.

Selvä, ymmärrän tuon. Missä...

Siinä hän on!

Hei!

Joshy-poika, Joshy-poika. - Hei, kamu.

Sinä myös, tyttö. Tule.

Hei! - Hei. Miten menee?

Hyvin. Olen kännissä.

Hyvä. Hyvä juttu.

Josh, sinä muistat Sergein.

Hei, Sergei. Kiva nähdä taas. - Samoin, ystäväiseni. Samoin.

Ja tämä kaunis luomus on varmaan Iris.

Hei.

Tämä on ilo. Olen kuullut paljon tästä.

Todellako? Toivottavasti hyvää.

Järvenrantatalosi on todella uskomaton.

Joo, ja niin syrjäinen.

Edellinen ohittamamme paikka oli noin 15 kilometrin päässä.

27 kilometrin. Ja maksoin tästä.

Yksityisyys ei ole halpaa, ystäväni.

Ei yhtään halpaa.

Et kai omista koko järveä? - En, en. Älä ole höpsö.

Vain kaiken maan sen ympärillä.

Mutta nyt juotavaa teille. Mitä haluatte? Olutta, cocktailia, viiniä?

Minulle ei mitään. Eniten kaipaisin suihkua.

Katyonak , missä huoneessa he ovat?

Yläkerrassa, käytävää pitkin -

viimeinen ovi vasemmalla.

Selvä. Nähdään myöhemmin. - Nähdään. Heippa.

Hymyile.

Näytä iloiselta.

No niin, jatka tarinaa.

Oli miten oli, minulla oli se naurettavan taidokas Dracula-asu,

enkä tuntenut yhtään ihmistä, kuten sanoin.

Seisoin välipalapöydän luona popsien porkkanoita -

ja jotain, mikä näytti hummukselta.

Se ei ollut hummusta.

Ei ollut hummusta, mutta minä -

tunsin taputuksen olkapäälläni.

Käännyin ympäri,

ja siinä oli vihreä, pullea dinosaurus tuijottamassa minua.

Sen pään sisältä kuulin hyvin vaimean, ärsyyntyneen äänen:

"Seisot hännälläni."

Käännyin ympäri ja katsoin alas,

ja todellakin, seisoin hänen pienellä dinohännällään.

Astuin pois siltä ja pyysin anteeksi.

Hän otti päänsä pois,

ja siinä oli kaunein mies, jonka olen elämässäni nähnyt.

Tapasitko sen kauniin miehen Elin jälkeen, vai...

Kuule. Ole hiljaa.

Oliko se simpukka? Oli.

Se osui minuun. - Joo, pelasin baseballia.

Niin pelasit.

Milloin sinä tiesit?

Tiesin mitä?

Että...

hän oli se oikea.

Sillä samalla hetkellä.

Se kuulostaa mauttomalta, mutta se hetki -

kun katseemme kohtasivat, jokin sisälläni -

kolahti paikalleen.

Ei kuulosta yhtään mauttomalta.

Ymmärrän sen.

Kuin sisälläsi olisi palanen, jonka et tiennyt olevan rikki,

ja sitten...

yhtäkkiä se on korjattu.

Ja tuijotat sitä muukalaista, ihmistä, jota et ole ennen tavannut,

ja tiedät,

että koko loppuelämäsi -

teet kaiken mahdollisen tehdäksesi sen ihmisen onnelliseksi.

Vai mitä?

Joo. - Joo.

Juuri niin.

Patrick, ihan uskomatonta ruokaa. Kiitos.

Kiitos, Sergey. Ystävällistä. Kiva, että pidät siitä.

Hän hemmottelee.

Olen lihonut viisi kiloa alettuamme tapailla.

Vain viisi? - Suu kiinni nyt.

Sergei, millaista työtä teet?

Minulla on sormet monessa purkissa.

Käteni eivät ole puhtaat, ystäväiseni.

Se on hyvin likaista työtä.

Sergei vaikuttaa...

Hän vaikuttaa mukavalta. - Kyllä vaan.

Hänessä on kaikki, mitä mieheltä haluaa.

Hän on rikas, älykäs.

Hänellä on kaunis vaimo. - Vaimo? Onko Sergei naimisissa?

Mutta te rakastatte toisianne?

Rakastamme? Ei, ei. Hänen täytyisi pitää minua ensin ihmisenä.

En ymmärrä.

Olen varuste, kuten hänen autonsa.

Pukeudun kuten hän haluaa, syön mitä haluaa.

Nain kun hän haluaa.

Kenelle minä puhunkaan?

Etkö pidä minusta, Kat?

Ei ole kyse siitä, etten pidä sinusta, Iris.

Vaan sinun ideastasi.

Saat minut tuntemaan itseni niin...

korvattavaksi.

Korvattavaksi?

Kukaan ei voisi korvata sinua, Kat.

Sinä olet Kat.

Olet niin peloton. Se on innostavaa. Olisinpa enemmän kaltaisesi, mutta...

minua ei ole rakennettu siten.

Minusta -

tuntuu, että jokin sisälläni pidättelee minua aina.

Ei, ei, ei.

Tule nyt.

Nouse ylös. - En.

Tule nyt! - En. Voi taivas.

Voi ei!

Sinä myös. - Mitä?

Puhelin pois.

Hyvä on.

Ylös vaan.

Tule.

Iris, mitä nyt?

Olen niin iloinen, että tulimme.

On ihanaa olla täällä kanssasi.