A Field in England

Whitehead!

Missä olet? Whitehead?

Tiedän, että olet siellä! Et pääse minulta piiloon!

Hyvä Jumala, älä anna hänen löytää minua.

Haistan sinut!

ystävä? Hei, ystävä.

Mikä nimesi on?

Kerro nimesi.

Whitehead! Missä olet?

Senkin virnuileva kääpiö!

Älä anna hänen löytää minua. - Whitehead! Tiedän, että olet siellä!

Missä olet? Kuusi kuukautta yhden irlantilaisen perässä!

Kuusi kuukautta, Whitehead! Mutta mitä löysitkään? Vihollisen!

Kuule rukoukseni.

En välitä, mitä herra sanoo. Ei enää ilveilyä!

Olet mennyttä, kirjuri! Hirtän sinut puuhun!

Olet minun! Siellä sinä olet, pelkuri.

Täällä hän on. Olen varma siitä. - Valetta!

Astrologia ei anna tarkkaa tietoa, jos kysymys on epämääräinen-

tai henkilö... - Tiedä huutia, mielistelevä paska!

Luoja!

Sukuelimesi ovat mennyttä, homunculus! Tule tänne!

Ei kiitos.

Huoranpenikka.

Rukouksiisi vastattiin.

Mitä näet, ystävä?

En mitään. Kenties.

Varjoja vain.

Ole kiltti...

Onko hän poissa? - Sekopää, mutta hyvä peitsen kanssa.

Rukoilkaamme.

Onko sinulla mitään syötävää? - Ei.

Söin viimeksi kärpän. Ja vielä walesilaisen.

Hitot. En aio palata. Entä sinä?

Herrani on kuollut. - Olen oma herrani.

Olen vielä toisen palveluksessa. - Aina on joku muu.

He löytävät sinut kyllä. Niin siinä tapaa käydä.

Varsinkin jos saappaat kaipaavat kiillotusta tai rakot puhkaisua.

Hitot. Tämä sota ei ole mieleeni.

Liikaa marssimista. Eikä tarpeeksi murkinaa.

Tekisin mitä vain kunnon padasta ja tuopposesta olutta.

Pysähdyin pellolle, kun kuulin hälyä.

Rauhoitu, ystävä. - Hän oli toisten kanssa!

Rauhoitu! - En ole sotilas!

Olen pelkuri, sir! - Entä sinä? Millä tehtävällä liikut?

Ei täällä ole puolia, ystävä.

Älkäämme käyttäytykö kuin ämmät.

Voimme solmia liiton oluttuvassa, jonka ohi kuljin. Mitä sanotte?

Puhuiko joku oluesta?

Minun pitäisi palata kärsimään epäonnistumiseni seuraukset.

Missä epäonnistuit? - En voi puhua herrani asioista.

Ehkä meidän kaikkien pitäisi palata kärsimään. Sen minä osaan.

Jeesus Kristus voi tulla koska vain, eikä hän saa nähdä pakoamme.

Emme me pakene. Menemme oluelle. Eikö niin?

Oluella on tapansa ratkaista asiat.

Ei sillä ole väliä.

Jumala löytää meidät niin kortti- pöydästä kuin puusta roikkumasta.

Anteeksi.

Sain kerran käskyn ottaa mies kiinni.

Hän varasti pöytäliinan. Ei ollut puuta hänen hirttämiseensä.

Kaikki oli hakattu polttopuiksi. Hirttäminen on vaikeaa ilman puuta.

Oletko kunnossa? - En ole tottunut marssimaan.

Mene sitten takaisin. Häivy! - Ei hän saa mennä takaisin!

Herrasi sanoi, että joutuisit hirteen, eikö niin?

Oletko varma, että kaikki hänen miehensä ovat kuolleet?

Olet kuollut heille tällä puolen aitaa.

Jos Jumala varjelee minua, käytän taitojani oikein.

Mitä hän sanoi?

Kun hän saa seuraavan tehtävän, hän ei mokaa sitä.

En näe muuta kuin sontaa ja ohdakkeita.

Missä se oluttupa on? - Pellon toisella puolen.

Ja sinä tarjoat? - Ensin syötte.

Olin laittamassa täytettä pataani, kun kuulin hälyn.

Tulee siitä ainakin vatsa täyteen.

Et siis mene takaisin? - En ole tottunut tekemään päätöksiä.

Mutta itsesuojeluvaisto ajaa minua, myönnän sen.

Kärsimme varmasti laadukkaammin tämän miehen seurassa.

Pysähdymme pian. En ole pakenemassa-

mutten tahdo viivytellä täällä.

Olen kivuliaan tietoinen siitä, ettei vanhaksi eläminen ole todennäköistä.

Kuunnelkaa.

He ovat jo unohtaneet sinut. - Kunpa tunne olisi molemminpuolinen.

Taistelut liikkuvat toisaalle.

Päättämättömät paskiaiset.

Meidän peräämme lähtee varmasti joku.

Täällä on vain varjoja, muistatko?

En ole ensi kertaa jättämässä välinpitämättömyyttä jälkeeni.

Alas. Alas siitä.

Alas nyt.

Alas, alas. Pysykää tässä.

Minne sinä menet? - Pysykää tässä.

En aio jäädä tänne.

Olin tynnyrintekijä.

Olin tynnyrintekijä Essexin Wickfordista ennen kuin värväydyin.

Oletko käynyt Wickfordissa? - En ole.

Etpä tietenkään. Sinähän olet viisas tyyppi.

Näen sen käsistäsi. Ne ovat puhtaat ja pehmeät.

Ajattelet ennen kuin kosket.

Eikö se ole tavallista? - Ei Essexissä.

Värvärit tulivat kylään ja lauloivat taistelun kunniasta.

Eihän se sellaista ole, kun on tosi kyseessä.

Muistan yhä sen laulun. Entä sinä?

Olen norwichilaisen herran avustaja. Alkemisti, lääkäri, astrologi.

Tehtäväni oli kerätä tietoja almanakkoihin ja karttoihin-

jotka auttoivat hänen silmäätekeviä ystäviään päätöksenteossa.

Minulla oli usein pääsy hänen kirjastoonsa.

Jouduin lopettamaan koulun varhain, mutta herra näki minussa opiskelijan.

Vai astrologi. - Niin.

Taivaankappaleiden liikkeitä.

Ennusteita, profetioita, ennustuksia.

Ne ovat yllämme. Tähdet ja planeetat.

Ei, en tajua.

Etkö ole ikinä katsonut ylös? - Kuulostaa huonosti palkatulta.

Herrani mukaan tieto on oma palkkionsa.

Minä tiedän vain, että Jumala hallitsee kohtaloani-

ja yritän saada lohtua siitä.

Haluaisin tietää, mistä synneistä hän minua nyt rankaisee.

Herrani mukaan helvetin pelossa eläminen...

...on sitä.

Selvä.

Hei.

Kaikki hyvin? - ylös siitä.

Vaikutat maailmanmieheltä. Mitä teet työksesi?

Nappeja.

Menen paskalle.

Lammas?

Missä?

Kuulostaa rankalta.

Tuliko poika vai tyttö? - Painukaa helvettiin!

Painukaa helvettiin!

Helvetti!

Piru vie!

Pirun nokkoset!

Olet paskassakin.

Auta minut ylös.

Etkö ole ennen nähnyt miestä paskalla? Painu helvettiin.

Emmekö olekin iloisia veikkoja? - Tapasimme vain sattumalta.

Emme olisi muuten tekemisissä. - Onko sinulla paljon kavereita?

Hän on ollut kirjojen parissa. - Pallit huutavat kuin harpyijat.

Kuitenkin...

On ilo löytää samanhenkistä seuraa näiltä seuduilta. - Missä olen?

Monmouthshiressa. - Onko se lähellä Essexiä?

Älä vaivaudu. Hän kuulee käskyn ja panee tossua toisen eteen.

Herrani ennustaa, että kuningaskunta horjuu.

Oluttuvalta horjun kaakkoon. - Minulla on sukua Gloucesterissa.

Ehkä menen sinne. - Voit piiloutua liinavaatekaappiin.

Eihän tässä ole kärppää? - Ei.

Kiitämme Sinua tästä lahjasta ja pyydämme rakkauttasi jatkossakin-

jotta maamme tuottaa satoa vastakin. Jeesuksen Kristuksen nimeen, aamen.

Gloucesteriin pitkä matka. Parempi mennä täydellä vatsalla.

Myytkö niitä paljonkin? Nappeja. - Joo, paljon.

Onko tämä jänistä? - Ei.

Mikä pää eläimestä tämä on? - Perse.

Kalvava nälkä kyllä hidastaa tahtia.

Tai vahvistaa päättäväisyyttä. - Syö nyt.

En voi. Paastoan.

Anna se sitten tänne. Hapanta, mutta syötävää.

Ei enää marssimista ja käskyjä.

Onko oluttuvassa naisia?

Mitä nyt? Eivätkö englantilaiset tissit kelpaa?

On totisesti siunaus olla unohdettu.

Jos voin pyytää teiltä pojilta palvelusta...

En aio seistä sivussa kuin herra, kun vedätte enemmän osanne.

Kuulostaa käskyltä. - Teen kyllä oman osani.

Mitä sen päässä on? - Pihlajapuuta...

Entä oluttupa? - Tämän jälkeen.

Oikein hieno paalu. - En vedä hyvin tyhjin taskuin.

Kaikilla on hintansa. - Minua ei napeilla osteta.

Valitse siitä.

No jo on.

Et syö. - Minua ei kalva sama nälkä kuin ystäviäsi.

He vaihtaisivat uskontonsa karahviin kaljaa.

Sinussa on jotain enkelimäistä. Olet kuninkaan pahuuden koskettama.

Miltä tuntui nähdä hänen korkeutensa? - Sinua ajaa siis uteliaisuus.

Murehtikoon kuningas omasta taikuudestaan. Hän tarvitsee sitä.

Minä tarvitsen sinun.

Vedä, pelkuri.

Vedä! - Minähän vedän!

Helvetti!

Vetäkää. Saapasta multaan! - Saapasta multaan!

No niin!

yksi, kaksi, kolme, vedä!

yksi, kaksi, kolme, vedä!

Vedä!

Sieltä se nousee! - Siinäkö kaikki? Mies?

Ehkä rampa. Minun piti kerran vetää appeni suosta.

Sinulla on vaimo? En olisi uskonut.

Ennen lähtöäni sattui pieni väärinkäsitys tulen kanssa.

Hän nousee! - ylös sieltä, laiskimus!

Vetäkää, piru vie!

Kauniita värejä...

Ei enää vetämistä!

Toin apuvoimia.

Ei, sir!

Meidän pitäisi mennä väliin. - Tuo on hän.

Kuka? - O'Neil.

Mies, jonka sain tehtäväkseni löytää. Maineeni on puhdistettu.

Selvä.

Rauhassa nyt.

Pidelkää häntä. - Anteeksi.