Secrets of the Salisbury Poisonings

n mukaan entinen venäläinen vakooja on kriittisessä tilassa-

sairaalassa Wiltshiressä.

He olivat vakavasti sairaita ja kärsivät monielinvauriosta.

Se on hullu tarina, melkein uskomaton.

Tiesin, että se oli novitshokia, armeijatason hermomyrkkyä.

Pienikin määrä voi tappaa kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Sitä pidetään isona tapauksena-

ja murhayrityksenä hermomyrkyllä.

Hän tuijotti tyhjyyteen, ja hänen suustaan tuli vaahtoa.

Kemiallista asetta ei ollut käytetty 100 vuoteen Länsi-Euroopassa.

On vain ajan kysymys, milloin vaivun koomaan ja kuolen.

On selvää, että herra Skripal tyttärineen myrkytettiin-

-armeijatason hermomyrkyllä, joka on kehitetty Venäjällä.

Kyseessä oli epäilemättä operaatio-

-jota johti presidentti Putin armeijan tiedustelupalvelun kautta.

He aikoivat tappaa ihmisiä.

Olen joutunut kansainvälisen salamurhayrityksen kohteeksi.

Ainetta voi mahdollisesti olla missä tahansa päin kaupunkia.

Aivan kuin pommi olisi räjähtänyt Salisburyn kaduilla.

Tavalliset ihmiset joutuivat epätavallisiin olosuhteisiin.

Se kirjaimellisesti myrkytti tyttöystäväni.

Tapoin tietämättäni tyttöystäväni.

Ihmisiä tuli kaukaa Salisburyyn.

Salisburyssa on hyvä tunnelma ja ilmapiiri.

Se on pieni kaupunki.

Olin tavallinen poliisi, joka teki työtään-

ennen 4. maaliskuuta vuonna 2018.

Se muutti elämäni lopullisesti.

Olen Nick Bailey.

Olin rikosylikonstaapeli Salisburyn rikostutkintaosastolla.

Olin pöytäni ääressä Bourne Hillin poliisiasemalla.

Muistan kuulleeni radiosta-

-että kaksi ihmistä oli löydetty keskustasta.

Kivenheiton päässä katedraalista.

He olivat lyyhistyneet puistonpenkille ja kuolasivat.

Helikopteriambulanssi nähtiin Salisburyn keskustan yllä.

Olin menossa kotiin siihen suuntaan ja sanoin, että tutkin asiaa.

Olen Rebecca Hudson.

Olin toimittajaharjoittelija Salisbury Journalissa.

Poliisi oli eristänyt alueen.

Sanottiin, että pariskunta oli viety huumeiden takia-

sairaalaan.

Emme tienneet mitään heidän tilastaan-

-mutta alueen eristäminen tuntui oudolta-

ja herätti paljon uteliaisuutta.

Tuolla penkillä oli mies, joka oksensi maahan-

ja nainen makasi maassa.

Nainen nojasi mieheen kuin olisi kenties sammunut.

Mies elehti oudosti ja katsoi taivaalle.

Kukaan ei tiennyt, mistä on kyse.

Oliko kyse rikoksesta.

Ehkä heidät oli myrkytetty jollain.

Se saattoi olla huumeiden yliannostus.

Emme tienneet, miksi he olivat niin sairaita.

Yksi poliiseista sanoi, että haluan ehkä jäädä-

-koska jotain kiinnostavaa tapahtuu.

Kun palokunta saapui-

-pari heistä alkoi pukea heti suojapukuja.

He näyttivät ottavan näytteitä penkistä.

Tajusimme, että he siivoavat jotain.

Joku paikallaolijoista sanoi sen olleen oksennusta.

Hän alkoi pistää sitä pussiin-

-ja laittoi oksennuksen kolminkertaiseen pussiin.

Sitten hän laittoi sen metalliastiaan.

En tiennyt, miksi he olivat niin varovaisia.

Silloin ei saatu selitystä.

Yksi kollegoistani löysi ajokortin-

-jossa luki nimi Sergei Skripal.

Siinä oli osoite Salisburyssa.

Tiimini jäsen googlasi Sergei Skripalin nimen.

Muistan elävästi, miten hän sanoi-

että tule katsomaan tätä.

Kävelin sinne ja katsoin tietokoneen näyttöä.

Siinä oli kuva Sergei Skripalista ja sanomalehden otsikko.

Siinä sanottiin, että hän on entinen Venäjän vakooja-

-joka oli vapautettu kansainvälisessä vakoojavaihdossa.

Se tieto muutti kaiken.

Häntä pidettiin Venäjän petturina.

Isoin vakoojavaihto kylmän sodan jälkeen.

Amerikan ja Venäjän koneet kohtasivat.

Venäläisvankiloista vapautetut miehet oli tuomittu-

salaisen tiedon hallussapidosta.

Voitteko antaa anteeksi?

Kyllä, mutta en kaikkea.

-Mikä on mahdotonta antaa anteeksi? -Petos.

Sergei Skripal ei ollut vain venäläinen vakooja-

-vaan oli tehnyt töitä kaksoisagenttina myös MI6:lle.

Hän valitsi Salisburyn. Tai MI6 valitsi sen hänelle.

Oli hämmästyttävää, että hän oli päässyt vankilasta Venäjältä-

tänne Salisburyyn.

Silloin sain tietää, että kyseessä on venäläinen vakooja-

joka asuu Salisburyssa.

Olen Paul Mills, Wiltshiren poliisin apulaispoliisipäällikkö.

Salisburyn myrkytykset olivat epäilemättä monimutkaisin-

-ja haastavin tapaus, jota olen ollut tutkimassa.

Sunnuntain tapauksen jälkeen-

-kolme poliisia lähetettiin herra Skripalin kotiosoitteeseen-

etsimään tietoa tai vihjeitä-

-joista voisi selvitä, miksi he sairastuivat.

Hakekaa avain naapurilta.

Parikymppisenä tyttönä Salisburyssa siihen aikaan-

en osannut edes kuvitella-

-että kirjoittaisin otsikoita vakoojasta Salisburyssa.

Sain selville, että vakooja asui Christie Miller Roadilla-

josta olin kävellyt ohi-

-koulumatkalla. Se oli outoa.

Siinä ei ollut järkeä.

Meidän piti lainata pukuja paloasemalta-

-lateksihanskoja, suojalaseja ja hengityssuojaimia.

Meidän piti suojella paikkaa itseltämme.

Puimme varusteet talolle johtavalla pihatiellä.

Avasin etuoven lukosta-

-käänsin kahvasta ja astuin Sergei Skripalin taloon.

Ihmettelin, miksi entinen venäläinen vakooja asuu Salisburyssa-

-ja miten emme tienneet, että hän oli täällä.

Toki meidän olisi pitänyt tietää-

mutta kukaan ei tiennyt.

Talosta ei löytynyt mitään, mikä olisi kertonut-

-miksi he olivat sairaalassa kriittisessä tilassa.

Menin kotiin 16-tuntisen työvuoron jälkeen.

Taisin lähteä poliisiasemalta noin puoli kuudelta aamulla.

Muistan tunteneeni oloni hikiseksi.

Otsani oli hikinen-

-mutta laitoin sen stressin ja uupumuksen piikkiin.

Muistan, että pupillini olivat melko pienet.

Mutta en ajatellut asiaa.

Mies ja nainen joutuivat sairaalaan-

-Salisburyssa eilisen tapauksen jälkeen.

Palomiehet kutsuttiin auttamaan vaarallisen aineen kanssa.

Salisbury on melko unelias.

Kuka olisi arvannut, että naapurissa asuu vakooja?

Olen James Haslam.

Olen tehohoidon anestesiakonsultti Salisburyssa.

Muistan tulleeni töihin maanantaiaamuna.

Teho-osasto olisi vastuullani sen viikon.

Kaksi potilasta oli tuotu edellisenä iltapäivänä.

Vanhempi herra ja nuorempi nainen.

Heidän tilansa heikkeni koko ajan.

Mitä oireisiin tulee-

-ensimmäisten 24 - 48 tunnin aikana-

-oli epäselvää, miksi he olivat sairaalassa.

Oliko kyseessä yliannostus-

vai myrkytys vahingossa?

He olivat kriittisessä tilassa ja tarvitsivat tehohoitoa.

Ensimmäinen diagnoosi oli opioidimyrkytys.

Vaistoni sanoi, ettei se pitänyt paikkaansa.

He olivat vakavasti sairaita, ja elimet pettivät.

Pidin sitä siinä vaiheessa salamurhayrityksenä.

Sitten aloin miettiä, mitä se tarkoittaa.

Etsin suurimman osan yöstä tietoa netistä.

Lääkäri soitti minulle ja sanoi-

-että Salisburyssa on tapahtunut jotain outoa.

He epäilivät, että kyseessä on jokin kemikaali.

Ei tiedetty, mistä on kyse.

He saattaisivat tarvita neuvoja.

Olen Hamish de Bretton-Gordon.

Komensin CBRN-rykmenttiä-

-kemiallisia, biologisia, radiologisia, ydinperäisiä uhkia.

Kun näin kuvat Sergei Skripalista penkillä-

-melkein jähmettyneenä, arvelin, että kyse on hermomyrkystä.

Silloin hälytyskellot alkoivat soida.

Emme tienneet siitä uhkaavasta aineesta juuri mitään.

Meidän piti koota yhdistelmä lääkkeitä-

-jotka pitävät heidät elossa ja antavat aikaa toipua.

Olin huolissani niistä potilaista.

Pelkäsin, että he kuolevat.

Olin käsitellyt al-Qaidan tekemää biologista hyökkäystä-

sekä Irakissa että Afganistanissa.

Minulla oli kokemusta kemiallisesta hyökkäyksestä Syyriassa.

Oli järkyttävää, että se tapahtui kotikulmillamme.

Perheeni oli silloin Salisburyssa.

Soitin vaimolleni ja sanoin, että olkaa varovaisia.

Pian kuullaan, että mediassa kerrotaan-

kemikaali-iskusta Salisburyssa.

Siellä on jotain kamalaa, mutta emme tiedä, mitä.

Kehottaisin pysymään poissa sieltä.

Salisbury Journalin motto oli "yhteisönne sydämensyke".

Kirjoitimme hauskoja juttuja, joita ihmiset lukevat mielellään-

-mutta joilla ei ole juuri uutisarvoa.

Lehmä, joka sai kolmoset.

Kissa, joka jäi jumiin auton konepellin alle.

Tässä on sieltä kuvaajamme ottama kuva-

jota käytettiin ympäri maailmaa.

Asian salaperäisyyden vuoksi olin ylpeä, että saimme tämän kuvan.

Kukaan muu ei ottanut kuvia tapahtuneesta.

Tämä kuva teki Salisburyn tunnetuksi-

-venäläisen kaksoisagentin myrkytyspaikkana.

Isoin tarina, josta kirjoittaisin ja joka tapahtuu Salisburyssa.

Minulla ei ollut töitä sinä maanantaina.

Kolmelta iltapäivällä heräsin soittoon töistä.

Minulta kysyttiin edellisillan tapahtumista.

Oloni hermostutti minua hieman.

En tuntenut oloani hyväksi.

Aivan kuin olisi tulossa migreeni.

Laitoin sen silloin uupumuksen piikkiin.

Vaimoni ja kaksi tytärtäni olivat kotona.

Sanoin, että olin pitkään töissä-

-mahdollisesti ison jutun takia, mutta emme tienneet paljoa vielä.

Mutta se oli outoa. Melko synkkää.

n mukaan entinen venäläinen vakooja on kriittisessä tilassa-