Dances with Wolves

TANSSII SUSIEN KANSSA Extended edit: subisebbo

- Onko tämä viimeinen? - En tiedä. Myös eetteri on loppu.

Kristus.

Sinä siellä! Onko tämä viimeinen?

Mikä sotku.

Ainakaan kuoliota ei ole.

Kohta on, ellei sitä leikata irti.

En voi sahata, jos silmäni eivät pysy auki.

Olen pahoillani.

Otetaan kahvia. Hän voi odottaa hetken.

Voi luoja.

Kaukoputki.

- Tuckerin miehet? - Uskon niin, sir.

Kauanko tätä on kestänyt?

Löysimme heidät aamulla, sir. He ovat olleet täällä kaksi päivää.

Sinäkö siinä, luutnantti?

Mokomat paskiaiset.

Hei, poika, paras mennä suojaan.

Tosi on. Nämä pojat osaavat ampua. Tule suojaan.

No niin.

Auttakaa mies ylös.

Kävitkö sairaalassa?

Siitä ei ollut apua.

Mitä täällä tapahtuu?

Se on hyvä kysymys.

Voisit kysyä majurilta.

Mutta hän ei tiedä.

Hänellä on kiireitä.

Hän selvittää, miten persikkajäätelö pääsi loppumaan upseerien messistä.

Sitten on tietysti kenraali.

Hän tuli katsomaan näytöstä.

Mutta näytöstä ei ole.

Se ei ole ihan totta, mutta pallomme ammuttiin heti alas.

Kumpikaan ei ole yrittänyt. Pattitilanne sen kuin jatkuu.

Majuri katsoo kenraalia.

Hän tuumii, että pitäisi tehdä jotain.

Tiedät, mitä se tarkoittaa.

En totisesti haluaisi olla ensimmäinen kentän ylittäjä.

Heidän pitäisi olla yhtä kurjassa jamassa kuin me.

Kaikki tietävät, että Tuckerin miehet ovat lujaa tekoa.

Toistaiseksi on tapettu vain kolme lypsylehmää.

Se tietysti muuttuu pian.

Senkin äpärä.

Jotkut pojista sanovat, että jos emme kerran aio taistella...

koko sotkun voisi sopia pokeria pelaamalla.

Se vasta olisi näky.

Kuomat istuisivat keskellä kenttää ja lätkisivät korttia.

Mitä nyt, sir?

Näyttää itsemurhalta.

Tucker!

Mitä hän tekee?

- Mitä oikein sanoit hänelle? - En sanonut mitään.

Tule takaisin, senkin äpärä!

- Toista kertaa et selviä! - Se sopii minulle.

Anna anteeksi, Isä.

- Hän tulee takaisin! - Olkaa valmiina, pojat!

- Ray! - Jyvällä.

Älkää...

Älkää viekö jalkaani.

Lepää rauhassa, poika. Saat pitää jalkasi.

Luoja olkoon todistajani, saat pitää sen.

- Tuokaa ambulanssini. - Sir?

Tuokaa ambulanssini ja lekurini!

Täällä on upseeri, joka on jonkin arvoinen.

Elämän eriskummallisuutta ei voi mitata.

Yrittämällä kuolla tulin ylennetyksi elävän sankarin asemaan.

Sain myös Ciscon -

luotettavan ratsun, joka kantoi minua kentällä.

Toivuttuani sain siirron valitsemalleni vartioasemalle.

Verilöyly jatkuu idässä, kun saavun Fort Hayesiin -

miesten ja tarvikkeiden saarelle keskellä loputonta preeriaa.

- Luutnantti. - Luutnantti.

Mistä löydän majuri Fambrough'n?

- Käytävän päästä. - Kiitos.

"Luutnantti John J. Dunbar."

Luutnantti John J. Dunbar?

- Kyllä, sir. - "Kyllä, sir."

Vai intiaanintappaja?

Anteeksi?

Tämän mukaan teidät sijoitetaan rajalle. Se on intiaaniseutua.

Päättelin, että olette intiaanintappaja.

En kohonnut virkaani olemalla typerä.

- Ette, sir. - "Ette, sir."

Tämän mukaan teille on myönnetty kunniamerkki.

Kyllä, sir.

Ja teidät lähetettiin tänne?

Itse asiassa pyysin päästä tänne.

Niinkö? Miksi?

Olen aina halunnut nähdä rajan.

Ettäkö haluatte nähdä rajan?

Kyllä, sir. Ennen kuin sitä ei enää ole.

Oli fiksua tulla suoraan luokseni.

Herra...

ritari.

Lähetän teidät ritarin asialle.

Raportoitte kapteeni Cargillille -

valtakunnan etäisimmällä etuvartiolla Fort Sedgewickissä.

Oma sinettini takaa turvallisuutenne -

kulkiessanne villien ja vihamielisten seutujen halki.

- Minä mietin... - Niin?

Minä mietin, sir, että miten pääsen sinne.

Luuletteko, etten tiedä?

- En, sir. - Luulettepas.

- Minä en vain... - Suu kiinni.

Olen avokätisellä tuulella. Suon teille lahjan.

Näettekö tuon maalaisen?

Hän on nimeltään Timmons.

Hän lähtee iltapäivällä Fort Sedgewickiin. Voitte mennä mukana.

Hän tuntee tien. Kiitos, siinä kaikki.

Herra ritari?

Olen juuri kussut housuihini.

Eikä kukaan mahda sille mitään.

Matkallenne!

Ja minun matkalleni!

Oikealle, Jim! Oikealle, Jim!

- Huomiseksi. - Selvä, sir.

Otan kruununi nyt.

- Sir? - Haluan kruununi nyt.

- Anteeksi, sir. - Kuuroko olet, tollo?

Haluan kruununi, piru vie!

Nyt! Nyt!

- Ei. - Sir...

- Haen kruununne. - Ei.

Ei.

Majuri?

Majuri?

Kuningas on kuollut.

Kauan eläköön kuningas.

Majuri on siellä!

Se kuului sisältä!

Vasemmalle, Jim ja Jake! Vähän vasemmalle, Jim!

Vasemmalle.

Oikealle, Jim! Oikealle, Jim!

Oikealle, oikealle.

Mitä hittoa se oli?

Mitä se oli?

Mitä hittoa tuo on?

Mikset pane tuota kirjaasi?

Ilman matkakumppaniani tämä olisi elämäni parasta aikaa.

Hän tarkoittaa hyvää mutta on ehkä inhottavin koskaan tapaamani mies.

Kuinka kauas vielä?

Kauas.

Kuinka kauas?

Ehkä 60 - 80 km.

Mikä kiire Sedgewickiin on?

Siitä tulee asemani.

Kotini.

Vaatimaton mies, pakko myöntää.

Katso tuonne.

Mitä sinulla on?

Idässä joku miettii, miksei hän kirjoita.

Mikä typerys.

Herätys, Timmons.

Timmons.

Herää.

Herää.

Ala nousta.

Herätys!

Joku tökkäisi takamustani. Olitko se sinä?

Helkkari!

Kirottua.

Siihen tulee jälki.

Alikersantti Guest.

Teidän ei tarvitse puhua, olkaa hyvä ja tulkaa ulos.

Se loppuu nyt.

Kokoontukaa luokseni.

Te vihaatte minua.

Mutta minä en vihaa teitä.

Te jäitte.

Jäitte vaikka hevosemme vietiin.

Jäitte karkureiden jätettyä meidät.

Jäitte vaikka armeija unohti meidät.

Olen odottanut vankkureita Fort Hayesista.

Aivan kuten tekin.

Joka kurja päivä.

Voin vain sanoa, että olen ylpeä teistä.

Pakatkaa tavaranne. Lähdemme täältä.

Armeija painukoon helvettiin.

Menkää. Pakatkaa tavaranne.

Miksemme ole nähneet biisoneita?

Kuka biisoneita tajuaisi.

Ei niistä tiedä. Joskus niitä ei näe päiväkausiin.

Joskus niitä on tiheänään kuin kutreja huoran päässä.

Entä intiaaneja?

Intiaaneja? Saakelin intiaanit!

Niitä paskiaisia näkee mieluiten vain kuolleena.

Pelkkiä varkaita ja kerjäläisiä.

Ylös!

Eipä ole hääppöinen, vai mitä?

Mene tuonne alas.

- Miksi? Ei siellä ole mitään. - Koska sanoin niin.

Mene tuonne alas.

Mikä paskiainen!

Täällä ei ole mitään, luutnantti.

Hei!

Ei täällä ole mitään, luutnantti.

Luutnantti!

Kaikki ovat karanneet tai kuolleet.

No niin.

Puretaan vankkurit.