Explorer

Tämä on Transglobe.

Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi.

Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi.

Ginny, kuuletko minua? Loppu.

Kuulen.

Hyvät Lodsworthin pyhäkoululaiset, kiitos toivotuksistanne.

Olen nyt teltassa 55 kilometriä navalta etelään.

Hyvällä tuurilla saavutamme pohjoisnavan.

Tuuli voi kuitenkin saada ohuen jään -

murtumaan altamme. Loppu.

11 vuoden ajan vaimoni Ginny ja minä

olemme työskennelleet naparetken eteen.

Jos selviämme, kiitän Jumalaa siitä -

että ihmeiden aika ei ole ohi.

1982 Ensimmäinen kerta navalta navalle

1984 Polar-mitali

1990 Lähempänä pohjoisnapaa kuin kukaan ennen

1993 Maailmaennätys, Antarktiksen ylitys

1993 Aatelointi

2000 Maailmanennätysyritys, yksin pohjoisnavalle

2003 Juoksee 7 maratonia 7 maanosassa 2009 Ennätys Everestille kiipeämisessä

2015 Sablesin maraton

Guinnessin ennätystenkirjan Hall of Fame!

Mies, joka pääsee Hall of Fameen -

omisti elämänsä vaaroille, seikkailuille ja tutkimusmatkoille.

Hyvät naiset ja herrat, Sir Ranulph Fiennes.

Häntä on kuvailtu omalaatuiseksi.

Häntä voi kutsua rohkeaksi, määrätietoiseksi tai vain hulluksi.

Hän on mennyt pidemmälle kuin kukaan ja koetellut ihmisen rajoja.

Elämäni on ollut yhtä seikkailua Norjan jäätiköstä -

Arabian sissisotaan.

Hän on ollut Niilillä ilmatyynyaluksella -

käynyt kummallakin navalla -

löytänyt kadonneen kaupungin Arabiasta -

ja lähes kuollut Antarktiksella.

Hän on kävellyt pohjoisnavalle ja juossut maratoneja.

Hänen kuntonsa, kestävyytensä ja kilpailuhenkensä ovat huimia.

Hän on maamme paras tutkimusmatkailija.

Paleltuneena, nälkiintyneenä ja puolikuolleena -

napatutkija Ranulph Fiennes nautti tukevaa aamiaista.

Kaikki haluavat tietää, miksi teit sen.

Numeroon ei saada yhteyttä.

Oletko nyt siellä?

Walesin prinssin ääni

Halusin tietää, miten sujuu.

Useimmiten luulin, etten näkisi häntä enää.

Toistelin: "Et voi tehdä sitä. Etkö tajua, miten vanha olet?"

Se ei pysäyttänyt häntä.

Kulta, sopiiko, että Matt käyttää keskusteluamme elokuvassaan?

Hän putsaa hampaitaan ja sanoo tulevansa pian.

Haloo? Hei.

Ranissa ei ole mitään normaalia.

Nykymaailmassa hän ei ole tavallinen mies.

Hän on viimeinen suuri tutkimusmatkailija.

Hänestä on tullut myytti.

Hänestä ei koskaan nähdä sitä toista puolta.

Haloo?

Haloo?

Tästä illasta tulee erityinen.

Ran on aina onnistunut tekemään asioita tavalla -

joka erottaa hänet muista kuolevaisista.

Ne ovat kuin penisilliinipillereitä.

Etkö voi hyvin? -Olen hermostunut.

Tyypillistä Rania.

Hän pyrkii aina pidemmälle -

ja parempaan tulokseen.

Minulle hän on aina ollut paras.

Hän on aina ollut johtaja.

Hän on aina ollut sankarini.

Naiset ja herrat, toivottakaa tervetulleeksi -

legendaarinen Sir Ranulph Fiennes!

Kiitos paljon.

Puhun periaatteessa pakettimatkoista -

oudoilla alueilla, joissa ei ole maisemia -

mutta kylläkin outoja ihmisiä.

Haluan painottaa, että olen tehnyt tätä työtä 32 vuotta -

en siksi, että se on romanttista -

vaan maksaakseni kaasulaskun.

Tehdään se.

Hups.

Tehty.

Ajan paljon.

Pitää luennoida.

Vain sillä tavalla tutkimusmatkailija saa rahaa.

Mutta aina on huoli siitä, pystyykö elättämään itsensä.

Hei, poliisi.

1986 Yritys päästä pohjoisnavalle

Arabella McIntyre Brown, käly

Hän on töissään hyvin määrätietoinen.

Kukaan ei voi ehdottaa muuta tapaa.

Kerran kysyin, miksei hän ota asetta ja ammu itseään pellolla.

Se olisi halvempaa ja säästäisi monen vaivoja.

Tapasin hänet ensi kertaa arktisella alueella.

Kuulin, että hän oli todella vaikea -

ja piti oman päänsä.

Hän oli johtaja.

Aivan kuten armeijan yksiköillä on johtajia.

Hei.

Hei. Mike? -Niin.

Minä en nähnyt asiaa niin.

En voi edes kuvitella, että kahden hengen retkikunnalla olisi johtaja.

En vain ymmärrä sitä.

Brittiläisen Ranulph Fiennesin suuri unelma -

on päästä pohjoisnavalle aivan omin neuvoin.

Kun muonat oli lastattu 60 päivän retkelle -

hänen kelkkansa painoi noin 180 kiloa.

Kun pakkasta on 50 astetta -

urakka näytti olevan liikaa jopa hänelle.

En ymmärrä, mitä voit jättää pois.

Radion vara-akun. -Se vaarantaa turvallisuuden.

Ei se käy. Se on vastuutonta. Me emme toimi niin.

Entä saha? -Mitä tapahtuu, kun yksi menetetään?

Jostain on luovuttava.

Vastoin tovereidensa neuvoja -

hän päättää ottaa mukaan tarvikkeet vain 45 päivälle.

Epäonnistumisen ajatus on täysin mahdoton.

Hän ei voi epäonnistua.

Hän oli aikamoinen urheilija.

Hän olisi voinut olla olympiatason kestävyysurheilija.

Ranin jalka paleltui pari päivää sitten.

Kun hän riisui sukkansa, osa pikkuvarpaasta irtosi.

Varvas voi tulehtua, ja se olisi vakavaa.

Hoen itselleni sanontaa kirjasta "Kristityn vaellus".

"Aina vähän pidemmälle." Vaikka vain pari metriä.

Sitä tässä miettii.

Halusimme päästä ensimmäisenä pohjoisnavalle omin avuin.

Toisella sijalla ei olisi ollut merkitystä.

Kuusitoista päivää lähdön jälkeen -

he huomaavat, että avovesi erottaa heidät navasta.

Mutta että he ovat päässeet lähemmäs pohjoisnapaa -

kuin mikään muu omavarainen retkikunta.

Teimme ennätyksen, kun pääsimme näin pitkälle omin avuin.

Se on mukava tietää.

Mutta tavoitetta päästä navalle omin neuvoin -

en ikävä kyllä tule saavuttamaan.

Ran oli niin pettynyt, kun ei päässyt pohjoisnavalle.

Hän oli synkkänä.

Hän tunsi ensimmäistä kertaa epäonnistuneensa.

Minusta hänellä on väärät motiivit. Hän suree, mitä muut ajattelevat.

Sen ei pitäisi olla kilpailu.

Kuinka epävarma on, jos pitää kulkea ympäri maailmaa -

voittaakseen kilpailijansa?

Häntä ohjaa jokin pakko -

joka on perua vanhemmilta tai ikätovereilta.

Täällä on aika rauhallista.

Suurimman osan ajasta.

Hiljaisuuden rikkovat vain satunnaiset äänet.

Tärisetkö? Voi.

Ginny laittoi esi-isiemme kuvat tähän huoneeseen.

Osa niistä on 1400-luvulta.

Yritän pitää ne suorassa.

Siinä kaikki.

Tuo on isä. Menen ohi ja sanon: "Huomenta, isä. Rakastan sinua."

Isä kirjoitti tämän keskimmäiselle siskolleni Celialle.

"Everstiluutnantti R. Fiennesiltä."

"Lähi-idän joukot, 14. huhtikuuta 1942."

Hän on piirtänyt kolme tytärtään.

Isosisko Susan. Keskimmäinen sisar Celia.

Pikkusiskoa Jilliä hän kutsui Judyksi.

Isä ei tietenkään tiennyt, että poika on tulossa.

Neljä kuukautta ennen syntymääni hän astui miinaan ja kuoli.

Äiti kertoi tarinoita hänestä.

Ranulph I:n kuolema, Ranulph II:n syntymä

"Postinkantaja toi huonoja uutisia."

"Eversti Sir Ranulph T. W. Fiennes oli kuollut 24. marraskuuta."

"Tarvitsin voimia kestääkseni tämän kauan pelätyn iskun."

"Piti kertoa lapsille, että heidän isänsä on kuollut."

"Ja luonto itsepintaisesti käski minun -

rauhoittua, ettei mikään vahingoittaisi sisälläni olevaa lasta."

"Toivoin, että mieheni rohkeus, hyvyys, myötätunto ja nokkeluus -

jäisi elämään tässä lapsessa."

Kunnioitin äitiäni todella paljon.

Hän näki aina asioiden parhaat puolet.

Hänen ihana miehensä kuoli yllättäen.

Hänellä oli neljä lasta.

Ja hänen lujatahtoinen anoppinsa Etelä-Afrikasta -

sanoi, että koska kaikki ovat kuolleet, hän halusi palata Kapkaupunkiin.

Meidät neljä vietiin laivaan äidin kanssa.

Lähdimme Etelä-Afrikkaan.

Se on mummi.

Hän katsoo silmiin, kun liikun huoneessa.

Anoppi pomotti äitiä.

Ran 3-vuotiaana

Hoitajan kanssa

Olimme siellä kymmenen vuotta.

Kun isoäiti kuoli, äiti vei meidät takaisin Isoon-Britanniaan.

Meillä oli akkavalta. Ei miehiä.

Minulla oli kolme isosiskoa. Ei setää, vain tätejä.

Ei isoisää, vain isoäitejä. Ei isää, vain äiti.

Minut hemmoteltiin pilalle.

Peter Tooth, lapsuudenystävä

Tutustuimme lapsina.

Teimme kaikenlaisia juttuja.

Piha oli leikkikenttämme.

Olimme kaksi riiviötä.

Meidät tunnettiin kovina luina.

Teimme käsin aseita.

Puisia keihäitä. Keihään kärki teroitettiin teräväksi.

Leikkasimme peltiä, joten siinä oli metallikärki.

Loukkaannuimme usein.