Sidney

Minun ei odotettu elävän.

Synnyin kaksi kuukautta etuajassa.

Kun päätettiin, että en jäisi eloon,

isäni palasi kotiin

kenkälaatikon kanssa.

He olivat valmiita hautaamaan minut.

Minun elämässäni on ollut

useita ihmeellisiä ja sanoinkuvaamattomia käänteitä.

SIDNEY POITIER

Maailmani oli yksinkertainen.

En tiennyt, että sähköä oli olemassakaan.

CAT ISLAND, BAHAMASAARET 1927

En tiennyt, että vesi voisi kulkea putkea pitkin taloon.

Opin tarkkailemalla, millainen paikka maailma oli.

Näin eläimiä ja lintuja.

Minun piti selvittää itse, mitä ne olivat.

Olin perheeni nuorimmainen.

Minua tietenkin höykytettiin usein.

Olin kuitenkin kuopus,

joka jäi usein kotiin

muiden lähtiessä pellolle.

Perheeni viljeli tomaatteja.

Kävimme koulua erittäin vähän.

Kaikki tietoni arvoista, oikeasta ja väärästä

ja omasta itsestäni tuli vanhemmiltani.

Katselin heitä jatkuvasti.

Sitä, miten he pitivät huolta toisistaan.

Millaisia he olivat ystävien seurassa.

Miten he käyttäytyivät muiden kyläläisten keskuudessa.

Minä matkin heitä parhaani mukaan,

sillä näin heidän käytöksensä tulokset.

Floridan hallitus laittoi Bahamasaarten tomaatit vientikieltoon.

Isäni yritykseltä meni pohja.

Siksi hän lähetti äitini ja minut tämän mukana Nassauhin

etsimään kotia, johon meillä olisi varaa.

NASSAU, BAHAMASAARET 1938

Matkatessamme satamaan näin jonkin liikkuvan.

Se näytti ihan tien päällä kulkevalta kovakuoriaiselta.

Kysyin äidiltä, mikä se oli.

Hän vastasi, että se oli auto.

Minä kysyin: "Mikä on auto?"

Äiti kuvaili sitä minulle, ja se kiehtoi minua.

Kävellessämme kadulla näin lasi-ikkunoita,

joiden takana oli kaikenlaisia ihmeitä.

Sitten näin naisen.

Hän seisoi vastapäätä aivan samannäköistä naista.

Mitä nainen tekikin, toinen teki täysin samoin.

Siellä oli tietenkin peili.

En ollut kuitenkaan edes kuullut peileistä.

Ymmärrättekö? En tiennyt, mikä peili oli.

En ollut koskaan miettinyt, miltä näytän.

Näin vain sen, mitä näin.

Cat Islandilla oli yksi valkoinen ihminen.

Kun pääsin Nassauhin, näin muita valkoisia,

mutta he olivat vähemmistöä.

90 prosenttia väestöstä oli mustia.

Oleskelin ikäisieni kavereiden joukossa.

Muutamassa kuukaudessa

kolme tai neljä heistä päätyi kasvatuslaitokseen.

Isäni päätti, että minäkin olin vaarassa joutua vaikeuksiin.

Minut lähetettiin Miamiin Floridaan.

Lähdin Bahamasaarilta 15-vuotiaana tuntien itseni.

Olin viettänyt 10,5 vuotta Cat Islandilla

ja 4,5 vuotta Nassaussa.

Saavuin Miamiin tietäen, kuka olen.

Heti kun nousin laivasta, Florida alkoi sanoa minulle:

"Et ole, kuka luulet olevasi."

VAIN VÄRILLISILLE

Kun varttuu Cat Islandilla,

jossa kaikki ovat mustia,

kaikki ympärillä oleva on voimakasta,

hyvää, hoivaavaa

ja mustaa.

Rodusta ei tiedetä.

Sillä tavalla hän näki maailman ja itsensä

ja käyttäytyi maailmassa sen mukaan.

Hän ajatteli aina olevansa sellainen.

Toisinaan hän joutui vaikeuksiin sen takia.

Minut lähetettiin asumaan veljeni luo, joka oli ainoa sukulaisemme täällä.

Hän hankki minulle töitä lähettinä Burdinesin tavaratalosta.

Minulle kerrottiin rouvan nimi ja…

Nousin pyörän selkään ja poljin Miami Beachiin.

Kun löysin oikean osoitteen, astelin etuovelle

ja soitin ovikelloa.

Talon rouva tuli ovelle ja sanoi:

"Mitä sinä etuovella teet?"

Minä vastasin: "Tulin toimittamaan tämän paketin."

Hän sanoi: "Mene takaovelle."

Sitten hän löi oven kiinni.

Yhdysvaltain rotuasiat olivat uutta minulle.

Olin täysin ymmälläni.

Miksi minun piti mennä takaovelle, vaikka rouva oli edessäni?

Hän kuitenkin paiskasi oven kiinni enkä tiennyt, mitä tehdä.

Päätin laskea paketin ovensuuhun.

Työpäivän jälkeen palasin veljeni talolle.

Pääsin perille. Oli pimeää.

Lähestyin taloa. Valoja ei ollut.

Ihmettelin, miksi siellä oli pimeää, mutta menin etuovelle.

Veljeni vaimo avasi oven, veti minut sisään lattialle

ja löi oven kiinni.

Hän kysyi: "Mitä sinä teit tänään?"

Minä vastasin: "En tehnyt mitään. Teinkö jotain?"

Hän sanoi: "Klaani kävi täällä. Mitä sinä teit tänään?"

Päätin, että minun pitäisi lähteä. Minä halusin lähteä.

Olin vienyt joitakin vaatteita

pesulaan.

Menin sinne. Se oli täysin valkoisten aluetta.

Palatessani menin bussipysäkille,

mutta bussit eivät kulkeneet enää.

Sitten aivan viereeni pysähtyi henkilöauto,

joka oli täynnä poliiseja.

He kysyivät minulta, mitä puuhasin.

Sanoin, että yritin vain saada kyydin takaisin keskustaan.

"Mitä sinä teet siellä?" Selitin kaiken.

Hän veti aseensa esiin

ja tähtäsi sillä auton ikkunan läpi.

Hän nosti sen aivan päätäni vasten.

Tähän.

Sitten hän kysyi tovereiltaan:

"Mitä tälle ihmiselle pitäisi tehdä?"

Hän ei käyttänyt sanaa "ihminen".

Hän sanoi: "Jos annamme sinun mennä",

uskotko voivasi kävellä takaisin lähtöpaikkaasi

"katsomatta takaisin? Pystytkö siihen?"

Vastasin, että pystyn.

Hän sanoi: "Jos vilkaisetkin taaksepäin, me ammumme sinut."

Seuraavan 50 korttelin ajan

liikutin vain silmiäni, kun ohitimme ikkunan.

Näin poliisiauton takanani.

He pysyivät perässäni

aina pikkukadulle asti,

jossa sukulaiseni asuivat.

Sen jälkeen he ajoivat eteenpäin.

Muutaman kuukauden sisällä

minun oli muutettava koko maailmankatsomustani.

Aloin oppia, kenellä on valtaa.

Näin myös, miten valtaa käytettiin.

Tiesin, että minun piti päästä pois.

Minun oli lähdettävä.

En tiennyt, että löytäisin paikan,

joka eroaisi Floridasta.

Eräät kaverit kertoivat paikasta,

jossa oli tarjolla erilaisia tilaisuuksia.

New Yorkista.

Saavuin New Yorkiin Greyhound-linjan asemalla…

NEW YORK 1943

50th Streetillä ja 8th Avenuella.

Astuin kadulle,

ja kaupunki sai minut ihmetyksen valtaan.

Afroamerikkalainen kaveri asteli luokseni

ja kysyi: "Mitä kuuluu?" Sanoin, että hyvää.

Hän kysyi määränpäätäni

ja minä kysyin, voisiko hän neuvoa tien Harlemiin.

"Kyllä vain.

Mene portaita alas ja hyppää A-junaan."

KAUPUNKILINJA

Suhtauduin epäilevästi kehotukseen mennä maan alle.

Vastasin: "Hyvä on."

Laskeuduin portaita hyvin varovasti.

Sitten kuulin kovaa jyminää.

Pian juna saapuikin.

Juna meni 116th Streetille, jossa nousin kyydistä.

Seurasin muita ihmisiä

ja nousin portaita ylös.

Olin Harlemissa.

Joka puolella oli mustia.

Tervehdin heitä ja he minua.

Olin innoissani.

Harlemissa oli paljon mustia artisteja.

KULTTUURIKRIITIKKO JA MUUSIKKO

Joka puolella oli suuria lahjakkuuksia.

Ellington.

Lena Horne. Billie Holiday.

Paikka pursusi supertähtiä.

Silloin artistin arvo ymmärrettiin.

Se oli aivan silmien edessä ilman kaunistelua.

Aikakausi odotti sellaisena Sidney Poitieria.

Etsit mainetta ja mammonaa.

- Olin tullut etsimään. - Etsimään.

Etsintäni eivät tuottaneet tulosta pitkään aikaan.

49th Streetin ja Broadwayn kulmassa

oli baari ja grilli.

Ikkunassa luki: "Etsitään tiskaria".

Astuin sisään ja omistaja kysyi: "Milloin voit aloittaa?"

Vastasin: "Heti paikalla."

Hän palkkasi minut.

Minulle maksettiin neljä dollaria illalta.

Sain ruokaa.

Ensimmäisen työpäiväni jälkeen

menin bussiasemalle.

BUSSIVARIKKO RAVINTOLA

Nukuin vessassa.

Bussiaseman vessakopit vaativat 5 sentin kolikon.

Laitoin kolikon ja menin koppiin.

Laskin istuimen alas, istuin sille, nostin jalat ovea vasten

ja nukahdin.

Se oli aika epämukavaa.

Eräänä iltana

istuin keittiön vieressä

lukien sanomalehteä.