L'Avventura (L'avventura)

Uploaded by Sylvesteri

SEIKKAILU

Huvilani jää talojen puristukseen. - Metsäkin on hakattu pois.

Alue on kohta täynnä taloja. - Se on väistämätöntä.

Valitettavasti. Näkemiin. - Näkemiin.

Täällähän sinä olet. Etsin sinua yläkerrasta.

Luulin, että olisit kaukana merellä. - En vielä, isä.

Eikö yleensä käytetä merimies- lakkia, jossa on huvipurren nimi?

Ei käytetä, isä.

Kauanko olet poissa? - Neljä viisi päivää.

Vietän siis viikonlopun yksin. Lepäilen.

Minun pitäisi olla jo tottunut. - Mihin?

Lepäämään sekä diplomaatin että isän tehtävistä.

Miksi puhut noin? - Koska se on totta.

30 vuoteen en ole voinut sanoa totuutta kenellekään.

Haluan sanoa sen edes tyttärelleni.

Onko sinulla muita totuuksia kerrottavana? - Tiedät kyllä mikä.

Säästä minut siltä.

Hei sitten, isä.

Se mies ei mene kanssasi naimisiin.

Tähän asti minä en ole tahtonut mennä.

Se on sama asia. Hei sitten, kultaseni.

Päivää.

Anteeksi, jos jouduit odottamaan.

Aja reippaasti, Alvaro. Myöhästymme.

Odotan sinua täällä.

Minne menet? - Kahvilaan. On jano.

Mies, jota et ole nähnyt kuukauteen, on odottanut sinua puoli tuntia!

En tahtoisi nähdä häntä tänäänkään. - Mehän ajoimme lujaa, koska...

Hyvä on sitten. Hyvästi, risteily.

On kamalaa olla kaukana toisistaan. Ihan totta.

On vaikeaa ylläpitää suhdetta, jos yksi on täällä ja toinen tuolla.

On se kätevääkin.

Voi ajatella mitä ja miten haluaa. Ymmärrätkö?

Jos taas toinen on edessäsi, kaikki on siinä.

Ymmärrätkö?

Mennään takaisin. - Anna!

Tulen alas.

Hei.

Haluatko, että käännyn sivuttain?

Onko minussa jotakin vikaa?

Ystävättäresi odottaa alhaalla. - Antaa odottaa.

Kuinka voit?

Huonosti.

Miksi?

Vai miksi.

Miksi ja miksi?

Mitä ajattelet? - Omaperäistä.

Värien käyttö on hallittua. - Niin minustakin.

Tämä näkee nälkää vielä jonkin aikaa.

Pois, elukka.

Meri on rasvatyyni.

Inhoan vertauksia, joissa esiintyy sana "rasva".

Huomenta. - Huomenta.

Claudia.

Katso.

Huh.

Nukuitko hyvin?

Miten sen ottaa.

Kun kävin nukkumaan, halusin ajatella monia asioita -

mutta nukahdinkin.

En arvannut, että nukkuisin näin hyvin.

Vene tuudittaa. - Minä nukuin tosi huonosti.

Tervehdys.

Hei. - Huomenta.

Ota mieluummin aurinkoa.

Uidaanko?

Ei täällä. Täällä on pelottavaa.

Kerran Liparisaaret olivat kaikki tulivuoria.

Kun kävimme täällä 12 vuotta sitten, sanoit täsmälleen samat sanat.

Mikä tämän saaren nimi on? - Sen täytyy olla Basiluzzo.

Kuulostaa kalan nimeltä.

Tuo taas on Lisca Bianca.

Näin paljon melua yhdestä uimisesta.

Anna.

Mutta...

Varovasti!

Nainen yli laidan, Mario.

Seis. Pysäytä.

Raimondo! - Olen tässä, Patrizia.

Miksi pysähdyimme?

Etkö mene uimaan, Patrizia? - Näin jopa unta, että uin.

Mene sinä, Raimondo.

Mitä ihmettä? - Armon rouva.

Pidätkö sukelluskalastuksesta? - Inhoan sitä, mutta on kai pakko.

Kuka ihme väittää, että ihminen nousi merestä?

Patrizia. Jos annat purtesi lipun, menen istuttamaan sen saarelle.

Mutta...

En ole ikinä ymmärtänyt saaria.

Veden saartamia, ressukat.

Cosimo.

Tule.

Laske kumivene veteen, Mario. - Heti.

Minne te uitte, Sandro? - Kysy Annalta.

Työ huviveneillä on raskasta. Omistajilla ei ole aikataulua.

Purjehdimme koko yön. En voinut nukkua hetkeäkään.

Pidän kuitenkin työstäni...

Hai!

Älkää liikkuko, neiti. Pysykää siinä.

Anna! - Älkää kukaan liikkuko.

Claudia. Odota minua.

Menkää pois!

Tule.

Mitä nyt? - Hai ui lähistöllä.

Älä liiku. - Ei tulisi mieleenikään.

Miten huomasit sen? Koskiko se sinuun?

Minä olisin kuollut pelosta. - Hai näyttää kamalalta hampaineen.

Juo vähän konjakkia. - En tarvitse.

Olen ihan rauhallinen.

Haluaisin pukeutua. Minua paleltaa.

Huomaa, että kesä on ohi. - Minne se hai on mennyt?

Mitä nyt?

Kumman minä panen?

Tämän vai tämän? - Tämä on ihana.

Mikset kokeilisi sitä?

Se sopii paremmin sinulle kuin minulle. Pidä se.

Älähän nyt.

Valehtelin siitä haista.

Valehtelit. Miksi ihmeessä? - Muuten vain.

Älä mieti sitä.

Se on ohi.

En halua tietää, miksi teet tuollaista. Varmaankin Sandron vuoksi.

Oliko tempusta sinulle hyötyä?

Mennään.

Etkö nouse maihin? - Kutsutko tuota kivikasaa maaksi?

Kas, olitko yhä vedessä? Tiedätkö, että lähistöllä uiskentelee hai?

Haiko?

Olisin siis voinut kuolla. Sitäkö tarkoitatte?

Vai niin. Kiitos vain.

Mitä haluat, Raimondo? Minuako? Tähän aikaan.

Minä menen. - Jää vain, Claudia. Ei täällä rakkaus roihua.

Riittääkö tämä? Oletko tyytyväinen?

Olet hieman pettynyt. Myönnä. - Päinvastoin.

Millaiselta Raimondo näyttää sinusta? - Turmeltuneelta.

Hänhän on kuin lapsi. - Olen mieluummin turmeltunut.

Ellet sitten pidä lapsista. - Minä en pidä kenestäkään.

Tiedän.

Jos joku nainen olisi tehty mittatilaustyönä -

olemaan kohtuuton, petollinen, alhainen ja haureellinen, -

hän olisi ilmetty Patrizia.

Saattaa hän olla uskollinenkin, mutta silkasta laiskuudesta.

Raimondo on hupaisa. Hän on ainoa hupini koirani lisäksi.

Mennäänkö rantaan?

Ylhäällä on ikivanhoja raunioita. Mennäänkö katsomaan?

Muistatko, Giulia? - Muistan.

Parempi, että jäät ottamaan nokoset. Sanot aina kaiken olevan ihanaa.

Sydämesi läpättää turhille asioille. - Miksei kaunista saisi ihailla?

Mukava heppu! - Kenelle sinä puhut?

Haille. - Yhäkö?

Miten ihania.

Corrado. Haluatteko yhden?

Tämä on Patrizian tapa viettää aikaa kanssamme. - Pidän teistä.

Enemmän kuin haistako? - Paljon enemmän.

Tulkaa sitten kanssani katsomaan raunioita. - Voisin tullakin.

On silti parempi jäädä tänne.

Sandro. Kuukausi on liian pitkä aika. Olin tottunut olemaan ilman sinua.

Se menee kyllä ohi.

Tällä kertaa totuin enemmän. - Se menee sitten ohi vähän myöhemmin.

Meidän pitää puhua.

Vai oletko varma, ettemme ymmärrä toisiamme?

Ehdimme puhua vaikka kuinka paljon, kun olemme naimisissa.

Naimisiinmeno ei muuta mitään.

Käyttäydymme jo kuin aviopari. Giulia ja Corradokin käyttäytyvät.

Miksi me aina kiistelemme?

Sanoilla ei ole mitään merkitystä. Ne vain sotkevat asioita.

Rakastan sinua. Eikö se riitä?

Ei riitä.

Haluaisin olla jonkin aikaa yksin. - Sanoit, että kuukausi...

Kauemmin. Kaksi kuukautta, vuoden, kolme vuotta.

Tämä on järjetöntä. Minulla on paha olla.

Kuolisin, jos menettäisin sinut. Ja silti...

En pysty tuntemaan sinua enää.

Etkö tuntenut minua edes eilen luonani?

Aina sinun pitää liata kaikki.

Sää muuttuu. - Giulia kiltti.

Älä ole niin opettavainen. Näen itsekin, että sää muuttuu.

Meidän pitää mennä. Kohta nousee myrsky.

Missä Anna on? - En tiedä.

Aivan kuin olisin kuullut veneen äänen.

Kuuletko?

Sandro. Missä Anna on?

Hän oli tässä.

Onko hän veneessä? - En tiedä, neiti.

Patrizia. Onko Anna siellä?

Anna!

Täällä hän ei ole.

Tyypillistä Annaa. Sietämätöntä.

Anna!

Tämä saari on niin kaunis. Eikö olekin?

Löysittekö hänet?

Anna!

Näkyykö mitään, Sandro?

Anna.

Anna.

Giulia.

Huomasitko?

Huomasitko, miten hän kohtelee minua?

Kuka? - Corrado.

Hän on nöyryyttänyt minua aamusta asti. - Giulia hyvä.

Sandro!