You Won't Be Alone

Turha itkeä maahan kaatunutta maitoa! Kaatunutta maitoa!

Antaa mennä!

Nopeasti!

Olen rutto, mustaakin mustempi...

Jos et piiloudu, syön sinut aamiaiseksi!

Näen sinut! Ja sinut!

Senkin limakasa...

Etkö osannut piiloutua omaan taloosi?

Susisyöjätär iskee kimppuunne, häipykää!

Joka ikinen! Pois silmistäni!

Palatkaa kirottujen äitienne luo!

Häiritkää heitä!

Armoa.

Rukoilen sinua vereni kautta.

Elämäni kautta.

He ovat taakka, lapset.

Et halua sitä vaivaa.

Oletko hullu, nainen?

Kuin muka haluaisin lapsen?

Hieman verta, siinä kaikki.

Vastasyntyneeltä.

Tuon sinulle muita vauvoja!

Tyttöjä, poikia. Koko pinon.

Vain suruni...

Jätä minulle minun Nevenani.

Haluan nähdä hänen kasvavan.

Haluat tyttären, eikö niin?

Olet vanhapiika Maria, eikö niin?

Käytänkö noidansylkeni?

Tähän rääpäleeseen?

Saat hänet varttuneena.

Anna hänen täyttää edes 16 kanssani.

Sitten saat hänet neitsyenä.

Sen vuoksi, mitä sinulle tehtiin.

Tämän samaisen katon alla.

Tytär. Palvelemaan sinua.

Siten et ole yksin vanhuudessa.

Ja?

Millainen sopimus sinulla on mielessä?

Sellainen, joka solmitaan sanalla?

Herra! Herra on todistajani.

Aivan, hienoa.

Entä tämä ruipelo?

Pääseekö se pois merkitsemättä?

En usko.

Älä, muruni. Älä, kultani.

Älä pelkää. Herra varjelee meitä.

Pyhä paikka, minun vereni.

Pyhä paikka.

Hän ei voi astua tänne jalallaan.

Susisyöjätär!

Hän varasti tyttövauvani!

Susisyöjätär...

Sininenkö?

Sininenkö puhuu?

Punainen?

Punainen kuun valkoisen jälkeen?

Sekö se on? Joka puhuu?

Mutta ei ikinä minulle.

Ei ikinä minulle.

Mutta ne äänet...

Ne palaavat yhä uudelleen.

Minulle ääneni...

Se ei palaa.

Ikinä.

Äidin kulta...

Ääneni...

Paholainen raapaisi sitä kovasti.

Kun olin vain nyrkin kokoinen.

Äiti sanoo niin.

Minä ajattelen toisin.

Paholaisen raapaisu kai säikäytti sen.

Mutta ääneni ei juossut pakoon.

Se meni piiloon syvemmälle.

Sinne, missä kukaan ei voi koskea siihen.

Ymmärrätkö, mitä paholaisia ulkona vaanii?

Olenko kasvattanut hölmön?

Sinut revittäisiin kappaleiksi näiden seinien ulkopuolella!

Tiedätkö, mitä kestän vuoksesi?

Puhu ne.

Puhu ne minulle.

Ne äänet.

Puhu ne minulle.

Tai tee omani tyhjäksi.

Tee siitä mustuutta.

Tee minusta mustuutta.

Voi, pikku muruni...

Seis!

Et ota häntä minulta!

Ei!

Et ota!

Tule.

No, nainen?

Minun edessäni...

Taivas, lehdet, se nieli ne.

Ja näädät.

Ja mehiläiset.

Ja nyt se nieli minut.

No?

Tuletko vai et?

Ja se nieli äidinkin.

Mutta hänet...

Hänet se pureskeli palasiksi.

Se peitti hänen äänensä verellä.

Se riisui hänen ihonsa.

Kylmä, tämä on kylmä.

Tämä, hänen ihonalaisensa.

Juo.

Taivas, se puri hänet palasiksi.

Sylkäisi ulos kuiskaavan äidin palaset.

Jäljelle jäi noitaäiti.

Noitaäiti ja minä, noita.

Minä, noita...

Toisinaan toivon...

Palaa, kuiskaava äiti.

Vain hetkeksi.

Mutta muurit...

En halua, että ne palaavat koskaan.

Ikinä.

Mitä täällä on?

Siispä, kaunokainen.

Mitä, etkö pidä minusta tällaisena?

Katso häntä, tuoretta syreeniä.

Kampasin hiukseni vain sinua varten.

Tiedätkö mitään?

Aioitko vain seisoa siellä?

Sallia hänen halkaista sinut kahtia?

Palaa, kuiskaava äiti.

Pidät enemmän päivän vanhasta leivästä.

Vankityrmästä.

Tarvitsemme verta, nainen, voimaa! Emme leikkikaluja.

Luuletko, että olisi parempi hänen kanssaan?

Minä valitsin sinut. Valitsin sinut.

Saan yhden noidansyljen.

Yhden.

Kuinka turha olet.

Verta.

Ei leikkikaluja.

Miksi minua luulet, äidiksikö?

Hölmöksi?

Tästä lähtien et ole minulle mitään.

Et mitään.

Katsotaan, miten pärjäät.

Nuo tuolla, ne ovat...

Poppeleita.

Nuo tuolla, ne ovat...

Varpusia.

Mutta ovatko varpuset käärmeitä?

Ovatko naiset ampiaisia?

Suudelmat kahleita?

Minä, olenko minä paholainen?

Luojan tähden, jo kaksi tuntia...

Nopeasti, maahan!

Palataan maissin pariin.

Mennään, Borisin vaimo.

Oho...

Hitto, nainen...

Mikä ei ole outoa?

Mikä ei ole?

Kun asiaa ajattelee.

Miniä!

Mikä kimppuusi hyökkäsi?

Voi...

Mikä sinulla on, nainen?

Naisten hulluus.

Älä, poika. Älä, siemeneni.

Se on nyt liikaa.

Ei pidä taistella vastaan, tytär. Sopimatonta.

Tiedän, että hän tekee siitä vaikeaa. Ei sillä, etten tietäisi.

Hän oppi sen kaiken isältään.

Jumala rankaisi molempia.

Mennään.

Tule!

Voi...

Hyvä Luoja! Miniä!

Ja hänen puheensa? Täysin poissa?

Iskujen vuoksi, kokonaan.

Koska naurava suu avautuu.

Ja suu avautuu itkuakin varten.

Vain kun mies on huoneessa...

Suun ei pitäisi avautua ikinä.

Mies haluaa itkettää.

Naista.

Miten pitkälle aiot mennä?

Kunnes kaikki olemme sekaisin?

Opi pitämään mölyt mahassa.

Mutta se ei tule minulle.

Itku.

Kun mies on huoneessa...

Et ole nainen.

Olet muhennos.

Olet leipä.

Paikkasi on hänen kämmenessään.

Valut ulos.

Kuin vesi, valut ulos ja hänen ympärilleen.

Mutta kun nainen on huoneessa...

Suusi ei pitäisi sulkeutua koskaan.

Kun nainen on huoneessa...

Olet peili.

Kun hänen kulmakarvansa nousevat...