La Cucina

Soitat Judelle ja Celialle. Emme voi vastata juuri nyt.

Peeveli.

Haloo? -Mitä salaattiin pannaan?

Teetkö hänelle salaattia? Miksi?

Hän oli syönyt vankan lounaan. On niin kuuma, ettei huvita laittaa ruokaa.

Hän sanoi, että voisimme syödä salaattia ja juoda viiniä.

Ethän sinä tykkää salaatista. -En niin.

Nyt sinun täytyy syödä sitä. -Niin. Mitä siihen tarvitaan?

Miten paljon vanhempi hän olikaan? -17 vuotta. Siitähän on puhuttu jo.

Miten monta päivää siitä on? -Kymmenisen.

Olemme tehneet yhdessä töitä kolme kuukautta. Emme ole tapailleet.

Älä kysele. Tarvitsen apua. -Pidän kyllä hänestä...

Samoin. Hän on tosi hauska, ja haluan tehdä hänelle salaattia.

Mozzarellaa, leipää, öljyä, viini- etikkaa, valkosipulia, suolaa, pippuria

Caprezi-salaatti.

Hän on siis 17 vuotta kokeneempi sängyssä.

Rakastan sinua. -Samoin.

Hänellä on treffit sen kaverin kanssa. -Kenellä?

Lilyllä. -Sen vanhan kaverin kanssako?

Luulin, että pidät hänestä. -Hän on niin paljon vanhempi.

Hurjaa. -Eikö ikäero haittaa mitään?

Pitääkö Lily hänestä? -Pitää.

Hän kutsuu miestä prinssikseen, herra Ihanaksi ja sellaiseksi paskaksi.

Eikö se ole kaikkien tyttöjen unelma? -Kulta.

Hän on siis onnellinen. -Niin, mutta...

Mikä sitten on ongelma? -Unohda se.

47-vuotias mies tapailee 30-vuotiasta seksikästä kirjailijatarta.

Hän tarvitsee tilaa ja antaa sitä kaikille, joita hän tapaa.

Mies tulee jumaloimaan häntä. Varmasti jumaloikin jo.

Se on vakava juttu. -Olenkin vakavissani.

Mies vaikuttaa täydelliseltä hänelle. -Et edes tunne häntä.

Tunnen Lilyn. Hänellä ei ole ollut ke- tään, joka on pärjännyt hänen kanssaan.

Kukaan ei ole tehnyt häntä onnelliseksi. Ikäero ei ole tärkeä asia

He sopivat hyvin yhteen. Tunnen sen.

Niin kuin sinä ja minä.

Missä puhelin on? -Miksi?

Teen yhden kivan jutun. -Minkä?

Tilaan pizzaa.

Mitä? Etkä! -Shel.

Voisit opetella kanssani laittamaan ruokaa. Siitä tulisi parempaa.

Minähän tulin juuri kotiin töistä. -Niin minäkin.

En pidä ruuanlaitosta. -Minä pidän. Tekisit niin minun takiani.

Pidätkö muka ruuanlaitosta? -Saamme lapsen. Jonkun on pidettävä siitä.

Teet hyviä salaatteja. Syödään salaattia.

Minne sinä nyt menet? -Tilaamaan sen hiton pizzan.

Hei.

Terveydeksi.

Jollei katso silmiin, se tuottaa huonoa onnea. -Niinkö?

7 vuotta surkeaa seksiä. -Sitä en tiennytkään.

Mikä onni, että tutustuimme. -Kuvittele, jollemme olisi tutustuneet.

Se olisi ollut murhenäytelmä. -Olet pelastanut minut. Kiitos.

Hyvää. -Nebbiolo.

Ihanaa. Kiitos, että toit sitä.

No...

Etkö ole ollut naimisissa? -En.

Haluatko mennä naimisiin? -Kuinka?

Haluatko mennä naimisiin?

Onko se kosinta vai kysymys? -Kysymys.

Hyvä. No sitten... Joo.

Se riippuu. Ei siihen häitä tarvita.

Ihan sama. Haluan vain olla onnellinen.

Miksi sinä et ole ollut naimisissa? -Se on vanhanaikaista.

Mitä se tarkoittaa?

Kaikki eroavat. -Ei pidä paikkaansa.

He ikävystyvät ja lähtevät.

Eikä, jos avioliitto on hyvä. -Kyllä.

Naiset pettävät yhtä paljon kuin miehet. Oikeastaan enemmän.

Tilastot kertovat sen. -Niin voi olla Hollywoodissa.

Tavalliset ihmiset ovat kauan yhdessä.

Tavallisetkin pettävät, ja vain harva suhde kestää.

Kurt Russell ja Goldie Hawn.

Ja Cameron Diaz ja se laulaja olivat yhdessä, siinä kaikki.

He eivät olleet naimisissa, ja he pettivät varmasti. -Sinulla on pulma.

Ei minulla pulmaa ole. -Vai ei.

Olen kokenut kaikenlaista, mutta se on mennyttä.

Ihmiset pettävät ja valehtelevat. Olen realistisempi kuin ennen.

Vali niin.

Mitä tarkoitat? Etkö halua naimisiin? Etkö halua monogaamista suhdetta?

Tarkoitan vain sitä, että mielestäni avioliitto on vanhanaikainen ajatus.

Miten monta pulloa toit? -Kaksi.

Riittääkö se? -Puhumme nyt jo avioliitosta.

Pitääkö mennä kauppaan? -Ei vielä.

Tuossako kaikki? -Kyllä.

Kaikki? -Niin. Minä en syö salaattia.

Miksi et? -En tiedä.

Miksi me syömme salaattia? -Siksi, että sinä haluat.

Ja minun täytyy oppia syömään salaattia.

Ei minun takiani tarvitse.

Ei sinun takiasi. Haluan oppia syömään sitä nyt.

No, tehdään caprezi-salaatti.

No, mistä sinä et pidä? -Pidän leivästä ja juustosta.

Siinäkö kaikki? -Ja pippurista.

Tehdään kaikesta mistä et pidä sellaista, että pidät siitä.

Tehdään Lily-salaatti. -Hyvä on, mutta olen ranttu.

Tiedän. Onko basilikaa?

On. -Hyvä. Tuoretta.

Ajattele asiaa. Olet 7. kuukaudella. Kaikki tuntuu silloin liioitellulta.

En ole niitä odottavia äitejä, jotka saavat kohtauksia koko ajan.

Nyt ei ole siitä kyse.

Mistä sitten? -Kaikesta.

Arkipäivän asioista? -Niin. Sitä on niin paljon.

Kuten aina. Nyt sinun on hoidettava se raskauden lisäksi.

Se ei ole oikein. -Mutta totta.

Maista.

Voi luoja!

Luoja, juuri tämä on ongelma. -Hyvä bruschettako?

Minä en osaa laittaa ruokaa. -Opettele.

Minä yritän. Chris ei halua ottaa osaa siihen mies kun on.

Häntä ei kiinnosta ruuanlaitto.

Haluatko koota vauvansängyn ja maalata huoneen? -En.

Haluaako hän? -Haluaa.

Se on hänen juttunsa ja ruuanlaitto sinun.

Sitä luulee, että ihmiset muuttuvat, mutta eivät he yleensä muutu.

Eikä se mitään, kunhan on rehellinen itselleen. Tiedät sen itsekin.

Muuten, ruuanlaitto ei ole minun juttuni. Olen surkea siinä.

Olen ostanut keittokirjoja, mutta en tajua, mitä teen.

Se ei siis onnistu tuosta vaan? -Ei ole sellaista DNA:ta.

Sinun ei tarvitse edes ajatella sitä. Mitä sinä teet?

Laitan sitä, mitä haluan syödä.

Kyse on vain yhteen sovittamisesta. Niin kuin vaatteesi.

Kiitos. -Se on ihan sama asia.

Opetatko minulle muutaman tempun? -Laitetaan ruokaa kahdesti viikossa.

Se olisi hauskaa. -Sopisiko se sinulle?

Celia ei tykkää ruuanlaitosta. Hän syö usein ulkona. Siitä tulisi hauskaa.

Olet sinä onnekas. -Miksi?

Että olet lesbo. -Mitä?

Naiset ovat paljon tunteellisempia. -Voi sen niinkin sanoa.

Kun hän tulee kotiin, te kerrotte siitä, millainen päivä on ollut.

Puhutte tuntemuksistanne, innostutte.

Kun kysyn Chrisiltä, millainen päivä hänellä on ollut, hän sanoo hyvä.

Eihän se hullumpaa ole?

Sinä ja Celia jaatte kaiken, sängyn, olette parhaita ystäviä.

Niinhän se on. -Se kuulostaa ihanalta.

Siis kaksi naista tuulettaa päivän päätteeksi, mutta mies vain nyökyttää.

Niin. Sitä sanotaan estrogeeniksi.

Ei suhteen ihanteellisen tarvitse olla vaikka rakastaa ja on hyvä ystävä.

Minusta kyllä. Hän ymmärtää sinua ja kuuntelee.

Joo, niin.

Haloo. -Hei.

Siellä paha missä mainitaan. -Mitä sinä teet?

Laitan ruokaa Shellyn kanssa. Oletko valmis jo? -En.

Milloin olet? -Täällä on tarjolla pizzaa.

Ainakin kolme tuntia vielä.

Hyvä. Rakastan sinua. -Kuin myös.

Lisää bruschettaa?

Kiitos. -Joo.

Miten menee? -Voin minä pitkiä päiviä tehdä.

Pidän tästä ryhmästä.

Miksi piileksit täällä nurkassa?

Niin, mutta mielestäni pitää olla rehellinen itseään ja muita kohtaan -

siitä, miten yhdessä menee ja miltä tuntuu.

Avioliitto on suhde, ja häät ovat keino juhlia avioliittoa.

Ja kun siitä tekee virallista, se on sen laillistamista.

Siinä mielessä haluaisin mennä naimisiin.

Sitä ei voi pakottaa. Se tapahtuu tai sitten ei.

En minä tarvitse dramaattisia häitä -

mutta minä uskon rakkauteen.

Ja minä pidän koruista. -Se täytyy muistaa.

Parasta. Oletko asunut kenenkään kanssa? -Melkein.

Muutitteko mielenne viime tipassa? -Emme.

Olimme toistemme luona ja veimme tavaroita toistemme luo.

Ei se ole yhdessä asumista. -Vietimme yhteistä elämää.

Mutta sehän on se hauska osuus. Kun asuu yhdessä -

on yhteinen vaatekaappi, päätetään yhdessä seinän väristä -

ja täytyy sietää rumia huonekaluja.

Onko sinulla kokemusta siitä? -No on.

Useammin kuin kerran? -Neljä kertaa.

Neljä kertaa?

En tiedä, mitä ajattelin. -Etkö ollut rakastunut?

Ne olivat huonoja tapoja.

Eivät he huonoja miehiä olleet, mutta ei olisi pitänyt alkaa heidän kanssa.

Olin nuorempana epävarma miesten suhteen.

Miksi olit epävarma?

En tiedä, mutta luulin, että suhteen mukana tulisi onni.

Kun nyt ajattelen sitä, tajuan, että ne kerrat kun en ollut onnellinen -

olivat niitä, kun olin sellaisessa suhteessa, jota luulin tarvitsevani.

Teit niin kuitenkin. Olit nuori.

Olin ylidramaattinen 20-vuotias tyttö.

Nyt olen 30 ja minusta se on hienoa. -Miksi?

Kaikki on paljon helpompaa. Se on, mitä se on -

mutta tiedän, mitä haluan enkä pelkää. Elämä on elämää.

Elämä on elämää? Riittääkö se? -Joo. Oletko yllättynyt?

Hieman. Kyllä ihminen haluaa yleensä enemmän.

Suurimmalle osalle naisista isot päätökset elämässä -

ovat vastaus kaikkeen tai maailmanloppu.

Niinhän se monesti on.

Minäkin olin sellainen, mutta yhtäkkiä en ollutkaan.

En tiedä, johtuuko se siitä, että olen tyytyväisempi itseeni -

vai heräsinkö jonakin päivänä -

ja huomasin olevani väsynyt sellaiseen elämään, mutta se oli hyvä juttu.

Pelätä ei kannata.

Onhan minulla hetkeni, mutta ei se maailmaa kaada.

Millaisia hetkiä sinulla on?

Pelotanko minä sinua? -Et. Minä vain kysyn.

Okei... Millaisia hetkiä minulla on?

Mikä sinua pelottaa? -Huono arvostelukyky.

Sellaista sattuu.

Mutta yleensä siitä ei joudu maksamaan yksin.

Se on osa elämää. -Niin kai.

Mikä sinua pelottaa? -Ei mikään.