The Terror

VUONNA 1845 ENGLANNISTA LÄHTI KAKSI LAIVAA -

ETSIMÄÄN MERIVÄYLÄÄ ARKTISEN ALUEEN LÄPI.

LAIVAT OLIVAT AIKANSA KEHITTYNEIMPIÄ.

VALAANPYYTÄJÄT NÄKIVÄT LAIVAT VIIMEKSI BAFFININLAHDELLA -

ODOTTAMASSA SUOTUISIA OLOSUHTEITA ARKTISEEN SOKKELOON LÄHTEMISEKSI.

SITTEN KUMPIKIN LAIVA KATOSI.

He näkivät käveleviä, nälkiintyneitä miehiä.

Tapasiko hän heidät?

"Näimme siellä kapteenin, jota sanotaan Aglookaksi."

Kysy häneltä -

oliku joku näistä se mies, jota hän kutsuu Aglookaksi.

"Hän puhui meidän kieltämme. Hän teki kuolemaa."

"Hän osoitti etelään ja sanoi heidän olevan menossa kotiin."

"Mutta he olivat uupuneita."

"Ja Tuunbaq seurasi heitä." - Tuunbaq?

"Se oli heidän perässään, aina vain lähempänä."

Jahtasiko joku heitä? Eskimoko?

"Shamaanien lähettämä."

"Olio, joka syö kahdella ja neljällä jalalla."

"Olio, joka on luotu lihaksista ja loitsuista."

En ymmärrä. Kuvaileeko hän miestä?

Valitan, Sir James. En tiedä mitä hittoa hän kuvailee.

Mitä Francis sanoi?

Aglooka?

"Hän tarttui minua käsistä."

"Hän pyysi sanomaan heitä etsiville, ettei tänne kannata jäädä."

"Laivoja ei enää ole. Läpikulkuväylää ei ole."

"Kerro, että olemme mennyttä."

"Kuolleita -

ja kadonneita."

SYYSKUU 1846

NELJÄ VUOTTA AIEMMIN

Billy, ota hänet mukaasi -

äläkä päästä häntä alas, ennen kuin hän osaa tehdä jalussolmun sokkona.

Mennään. - Kapteeni.

Herra kapteeni.

Kompassilukemat alkavat olla melko outoja, herra kapteeni.

Magneettinen pohjoisnapa vaeltaa useita maileja päivässä.

Olemme nyt sen kehän sisäpuolella.

Se on iso uutinen miehistölle.

Terror lähettää merkkejä, Sir John.

Kapteeni Crozier pyytää jääraporttia. Lähetänkö herra Reidin?

Älä. Kerro Francisille, että James ja minä tulemme illalliselle.

Herra Terry!

Avatkaa lippulaatikko!

Terrorilla on kuulemma vielä häränkieltä jäljellä.

Ilmoita herra Digglelle -

että Sir John ja komentaja Fitzjames tulevat illalla syömään.

Hän voi valita varastostani mitä haluaa. Siitä hän pitää.

Näitkö ne? - Näin.

Kaikista tehtävistämme tämä saattaa olla haastavin.

Vain kolme ruokalajia, se on äkkiä ohi.

Ei ole, kun Fitzjames on paikalla. Hän kertoo taas tarinansa siitä -

miten hän piti kuria sillä Namibian rannikon linnunpaskasaarella.

Tai siitä, kun kiinalaiset ampuivat häntä.

Tekee mieli tunkea ruoka korviini.

Vielä kerran. - Päästäkää.

Vetäkää köyttä.

Hyvä.

Tervetuloa laivaan, Sir John.

Kapteeni Fitzjames.

Jos olemme navan lähellä, näemme pian Kuningas Vilhelmin maan.

Paraskin asiantuntija. - Herra Farr näytti kartalta.

Kun ohitamme sen -

tulemme Amerikan rannikolle, joka on jo kartoitettu.

Hei, poika.

Tuo vinkui koko yön. Se on kai sairas tai sai vainun.

Se haistaa karhun mailin päästä.

Mikähän tuon koiran arvo on?

Se on yleensä kannella yöt, joten kai se on vahtivuorossa.

Enpä tiedä. Sittenhän se olisi matruusi tai merisotilas.

Se saa olla puolikannella, joten se on vähintään pursimies.

Ja joinakin iltoina se on päällystön tiloissa.

Pursimies ei saa nukkua laivan perässä.

Olisiko se sitten päällystöä?

Mutta mikä? Perämies? Luutnantti?

Vieläkö me jahkaamme siitä koirasta?

On sillä vaikutuksensa.

Koira on miesten yläpuolella.

Se on laivakoira. Asia on vain hyväksyttävä.

En ole vielä valinnut illan juomia.

Haluatteko jotakin erityistä, sir?

Avoimempia vesiä Tyynellemerelle, jotta voimme palata kotiin.

Olemme jo lähellä, sir.

Ole varovainen, kun sanot "lähellä".

Tutkimme uusia alueita.

"Lähellä" ei tarkoita mitään.

Se on tyhjääkin pahempi.

Se on pahempaa kuin mikään muu maailmassa.

Sotilaat olivat jo maissa -

ja heitä tulitettiin, joten otin Congreve-raketit esiin.

Ironista, sillä kiinalaisethan keksivät ensimmäiset raketit.

Pudotimme tarkka-ampujat muurilta ja lähdimme etenemään.

Tikkaita kiivetessäni ajattelin Rubikonia ylittävää Caesaria.

Pääsimme ylös ja näin edessäni Zhenjiangin -

joka väreili aamun lämmössä.

Alapuolellamme olevat sotilaat tulittivat meitä lunttupyssyillä.

Sellaisen mukana täytyy kantaa aina sytytettyä kynttilää.

Mutta ilma oli niin kuivaa, että kun ammuimme jonkun heistä -

ja hän kaatui kynttiläkasaan -

ne syttyivät kuin taula.

Pian kaupunki oli täynnä -

näitä yksittäisiä savupatsaita -

ja koko paikka haisi ankkapaistilta.

Sitten ryntäsimme kaduille avustamaan 49:ttä rykmenttiä -

jonka kimppuun oli käyty.

Kohtasimme barrikadin suojissa lymyilevän kiinalaislauman.

Olin juuri tähtäämässä raketilla, kun minuun osui.

Kirsikan kokoinen musketinkuula.

Se lävisti käsivarteni ja jatkoi matkaansa -

tehden kolmannen haavan rintaani.

Sellainenhan tappoi Lordi Nelsonin.

Jos käsivarteni ei olisi hidastanut kuulaa -

minun olisi varmasti käynyt samoin.

Minut vietiin takaisin Cornwallisiin-

jossa tohtori Stanley kaivoi kuulan ulos.

Se taistelu käänsi sodan. Sopimus tehtiin viisi viikkoa myöhemmin.

Olin silloin jo jalkeilla ja hymyilin viralliseen muotokuvaan.

Kerro Linnunpaskasaaresta, James.

Se on loistava tarina.

Herra Reid ja minä keskustelimme tänään jäästä.

Olemme alkaneet ohittaa laattoja -

jotka eivät hänestä ole kesällä irronneita.

Vanhaa jäätä? - Hän ei ole huolissaan.

Pohjoisesta tulee toinen virta, joka tuo mukanaan isompia lohkareita.

Mutta ilmeisesti kesäinen salmemme on päättymässä.

Sitä ei ole vielä nimetty, ja ajattelin -

että voisimme kunnioittaa Sir James Rossia.

Kannatetaan.

Hyväksytkö ajatuksen, Francis?

Hän ilahtuu kovasti.

Se johtuu alueen magneettisesta energiasta.

Vuonna 1823 Sir John seilasi niin pitkälle -

että hänen hiuksensa kasvoivat viisi senttiä viikossa.

Siksikö lähdit mukaan, Strong? Että saat viisi senttiä lisää?

Oletko kunnossa?

Young?

David?

David? David!

Kääntäkää hänet ympäri! Hän ei saa henkeä!

Hakekaa lääkäri!

Nopeasti! - Kääntäkää hänet!

En haluaisi sanoa sitä ensimmäisenä, Sir John -

mutta se on kaikkien mielessä.

Beecheyssä kuolleissa kolmessa ei näkynyt merkkejä siitä.

Ja vaikka olisikin kyse siitä, ehdimme Tyynellemerelle -

ennen kuin se ehtii niittää kalmansatonsa.

Itsevarmuutesi on lohdullista.

Eikö edistymisemme anna sinulle itsevarmuutta?

En voi käsittää. Löysimme väylän vuodessa.

Ei tässä mitään lohikäärmeveneitä soudeta.

Tässä paikassa tuuri voittaa yhä teknologian, James.

Sir.

Annoimme pojalle Doverin pulveria ja kouristelu lakkasi.

Hän lepää nyt, minkä voi, mutta ulosteessa oli mustaa verta.

Hänellä on sisäinen verenvuoto.

- Mukava mielikuva... - Onko se keripukkia?

En näe siitä jälkiä, mutta on se yksi vaihtoehto.

Veikkaisin kuitenkin, että potilaalla on hivutustauti.

Se ei aina iske keuhkoihin. - Tohtori Stanley tutkikoon hänet.

Ehkä hän huomaa jotakin uutta.

- Lähetän veneen. - Ei tarvitse.

- Otamme potilaan mukaan. - Siinä tilassako?

Käärikää hänet lämpimästi ja laittakaa vene valmiiksi.

Häntä ei ehkä tulisi siirtää, sir.

En osaa sanoa minkä verran pojalla on enää voimia.

Raitis ilma virkistää häntä.

Puolen tunnin päästä hän on taas vuoteessa.

Varovasti.

Hitaasti.

Francis, kerro kokillesi, että vasikanpää oli hyvää -

mutta kaprikset voi jättää pois ensi kerralla.

Hyvää yötä, Francis.

Yritä vähän piristyä.

Kaikki on hyvin.

Laskekaa.

Mikään ei ole pahempaa, kuin ilonsa kadottanut mies.

Hänestä on tullut sietämätön. Ja juoppokin hän on.

Meidän pitäisi olla parempia ystäviä hänelle, James.

En tajua, miksi hän edes on täällä.

Hän halveksuu mainetta, eikä välitä edes jälkiruoasta -

ja väheksyy päällystöä.

Hänen mulkoilunsa saa minut tuntemaan itseni huijariksi.

Et saa puhua hänestä noin ilkeästi, James.

Hän on kakkosmieheni.

Ja sinä olisit hänen kakkosmiehensä.

Antaisit hänelle vähän arvoa.

Joskus tuntuu, että rakastat miehiäsi enemmän kuin Jumala.

Toivon teidän kaikkien puolesta, että olet väärässä.

Valmiina!

Valmiina päästämään irti...

Mies yli laidan tyyrpuurissa!

Kaikki miehet kannelle!

Etsikää veteen pudonnut!

Kuka hänet näki?

Tuolla! Tehkää tilaa.

Tartu köyteen!

Antakaa tilaa!

Antakaa tilaa!

Collins, ei! - Haluan yrittää!