The Reflecting Skin

Uploaded by Sylvesteri

LAPSUUDEN LOPPU

Kattokaa miten hieno sammakko!

Mistä löysit sen? - Joelta. Se istui tukilla.

Tosi iso. Oikea kunkku.

Istutaan. - Se on varmaan painava.

Onko se mennyt vielä ohi? - Ei.

Mahtava nahka.

Se tulee ihan kohta, vauhtia! - Mun vuoro puhaltaa.

Eikä ole! - Onhan!

Hiljaa! Kellä se ruoko on?

Mitä mä saan tehdä? - Saat pidellä sammakkoa.

En halua vaan kattoa!

Ole hiljaa, Eben. - Kattominen on tylsää.

Eben, katot nyt vaan.

Äkkiä, se tulee!

Älkää pudottako sitä.

Mennään.

Äiti sanoo, että se on ilkeää. Sammakoiden räjäyttely.

Miksi? - On synti tappaa juttuja.

Sehän on vaan sammakko. - Se on silti väärin, koska se kuolee.

Meidän äiti on taivaassa. - Eikä ole, se on arkussa.

Väärin. Se on taivaan enkeli. - Mikä on enkeli?

Vauva, jolla on siivet.

Enkeli kuolee aina, kun saat äidin itkemään.

Mä saan usein äidin itkemään. Joskus vain katson sitä ja se itkee.

Ne, jotka ei räpytä silmiään, muuttuu enkeleiksi.

Väärin, Eben. Sun äiti on arkussa matojen syötävänä. - Eihän!

Aiotko itkeä? - En.

Miksi sun silmät on sitten märät? - Itkupilli, itkupilli!

Itkupilli, itkupilli!

Kuuraan koko päivän, mutta haistan sen silti.

Bensan ja öljyn!

Henki haisee siltä, iho haisee siltä. Lakanat, kun menen nukkumaan.

Naapurit haistavat sen kun käyvät, vaikka eiväthän ne käy.

Haistelevat oikein. Kuuraan koko päivän hajua pois, -

mutta kun tulet kotiin, joudun aloittamaan alusta.

Mikään pesuaine ei riitä hävittämään löyhkääsi, Luke Dove.

Sylkesikin maistuu siltä. Olet kävelevä aikapommi.

Joku päivä istut auringossa ja räjähdät, pam!

Palat karstaksi koko ukko.

Asioiden pitää muuttua, kun Cameron palaa.

Kuulitteko? Hän ei halua herätä bensan ja öljyn hajuun.

Ei Cameron. Hän on tottunut nätteihin saariin.

Nättiin mereen ja hiekkaan.

Kaikkeen nättiin. Niillä saarilla on kookospähkinöitäkin.

Eikä autoa lähimaillakaan. Kanootteja vain.

Toisin kuin tässä murjussa.

Tuo mies hikoilee bensaa! Se uhkuu hänestä.

Asiat muuttuvat, kun Cameron palaa.

Mulla on ikävä sitä. - Tiedän. Niin minullakin.

Janottaako, poika? - Ei.

Kannattaisi juoda. Ettet muutu tomuksi.

Ihmisen pitää juoda. - Janottaako sua?

Kyllä vissiin. - Haluatko vettä?

Kyllähän tuo kelpaisi.

Mitä sä luet, isä?

Kirjaa. - Tässä. Mistä se kertoo?

Vampyyreista. - Mitä ne on?

Ilkeitä tyyppejä. Purevat kaulasta ja juovat veresi.

Vähemmän seurallista sakkia. - Miksi ne niin tekee?

Muuten ne vanhenevat.

Ne tekevät niin pysyäkseen nuorina.

Sitten ihmiset, joiden verta he ovat juoneet, -

vanhenevat ja kuolevat.

Päivisin ne nukkuvat arkussa ja yöllä muuttuvat lepakoksi.

Jos niin haluavat.

Onko täällä päin vampyyreita? - Enpä yllättyisi.

Oletko ikinä nähnyt vampyyria? - En ole.

Mutta enpä ole etsinytkään.

Hoidapa asiakas, Seth. Tämä vampyyri kouristelee juuri.

Tankki täyteen. Kiitos.

Mikä on nimesi? - Seth.

Seth mikä? - Seth Dove.

Minkä ikäinen olet? - Melkein yhdeksän.

Onko tuo isäsi? - On.

Näyttää linnunpelätiltä. Oletko linnunpelätin poika? - En.

Toivoin, että olisit.

Näemme vielä. Pitäisitkö siitä? - Joo.

Olehan kiltisti, Seth Dove.

Seth!

Oletko taas räjäytellyt sammakoita? - En.

Kuulin muuta. - Se valehteli!

Kuka? - Se englantilainen!

Näen lävitsesi aina tallille asti. Mene heti pyytämään anteeksi.

Mutta äiti! - Ala mennä!

Tule sisään. En minä pure.

Istu.

Viis sammakoista.

Pukuani minä murehdin.

Tein paljon pahempia juttuja sinun iässäsi.

Me sidoimme papatteja kissojen häntiin ja sytytimme ne palamaan.

Oletteko te tehneet niin?

Kokeilisit. Kissoihin tulee liikettä.

Ne ihan säntäsivät kadulle, persukset mustiksi palaneina.

Kerran laitoimme äidin kanarialinnun uuniin.

Se poksahti. Räjähti. Ihan niin kuin se sammakko.

Mieheni suku eli valaanmetsästyksellä -

ennen kuin he ryhtyivät maanviljelijöiksi.

Pidätkö siitä? Ota se.

Kuka tuo on? - Mieheni.

Hänen nimensä oli Adam. Tapasimme Lontoossa.

Nain hänet ja tulin tänne.

Olimme onnellisia yhden viikon.

Eräänä päivänä menin latoon, ja siellä hän oli.

Hänen kasvonsa olivat tulipunaiset.

Kieli oli sininen ja silmät pullistuivat päästä.

Hän oli hirttänyt itsensä.

Hän oli hyvin kaunis. Hänen silmänsä olivat...

Hänen hiuksensa. Hänen ihonsa.

Voi hänen ihoaan...

Hän piti minua sylissään ja lauloi minulle.

Mä päivänsäteen -

näin kerran pienen...

Se kävi suoraan mun sydämeen...

Nyt elämässäni ei ole enää aurinkoa.

Vihaan aurinkoa.

Joskus kauheita asioita tapahtuu aivan luonnostaan.

Näytät erilaiselta.

No... Totta.

Hän kai nuorensi minua. Ilman häntä vanhenen hetki hetkeltä.

Murenen pala kerrallaan.

Aamuisin puolet minusta jää sänkyyn.

En pysty enää katsomaan itseäni peilistä.

Kuinka vanha luulet minun olevan?

50. - 50?

Mikä kohteliaisuus. Ei, olen vanhempi.

Olen kaksi sataa vuotta vanha.

Etkö näe ryppyjäni ja harmaita hiuksiani? Katso.

Joo.

Näetkö?

Tule istumaan viereeni.

Tule vain.

Tiedätkö mikä tämä on? - En.

Yksi Adamini hampaista.

Entä mitä tässä on? - Hiuksia.

Niin, mieheni hiuksia.

Nämä ovat hänen lukulasinsa.

Tämä on hänen kampansa.

Tässä on kaikki, mitä hänestä on jäljellä. Pelkkää pikkutavaraa.

Sitä rakastuu, ja melkein saman tien rakastettu kuolee -

eikä jäljelle jää mitään. Ei yhtään mitään.

Vain muutama muisto ja talo, jossa hän varttui.

Vain unia, rapistumista ja laatikko.

Laatikko hänen lapsuudestaan, ajalta, johon itse ei edes liity.

Bay Rum.

Tämä... Tämä on hänen tuoksunsa.

Tältä hän tuoksui.

Tältä.

Tämä on hänen tuoksunsa. Hänen tuoksunsa!

Voi rakkaani, rakkaani!

Haista kuollutta rakastani!

Vampyyri. Hän on vampyyri.

Valmista.

Olet hereillä. - Vähäsen.

Pitäisi jo nukkua.

Ei, äiti. - Mikä nyt on?

Ei mikään.

Olehan iso poika ja nuku. Vai haluatko vettä? - En.

Sitten valo sammuu.

Vettä!

Juot sen loppuun.

Se ei loppunut vielä. - Mä halkean, pitää päästä vessaan!

Ei ennen kuin juot sen loppuun. Anna mennä.

Mä oksennan! - Sitten oksennat. Jatka.

En pysty ihan oikeasti! - Loppuun asti vaan.

Äiti! - Juo! Juo!

Juot niin kauan että mahasi halkeaa!

Juot kaiken, vaikka siihen menisi koko yö!

Juot kaiken!

Haistan isäsi.

Jumala vei hänet, koska olen paha. Ihan niin kuin vei Rachelini.

Vei kenet, Joshua? - Olen syntinen.

Juon ja minulla on pahoja ajatuksia. - Kertoisiko joku, mistä on kyse?

Eben on kadonnut. - Nyt tarvitaan sheriffiä.

Pitäisi soittaa sheriffi Tickerille.

Ei tähän vielä sheriffiä tarvita. - Ei. Niin minäkin sanoin.

Kun ei vielä tiedetä, onko jotain tapahtunut.

Ei tietenkään.

Koska näit Ebenin viimeksi? - Aamulla.

Missä erositte? - Onko Jumala vienyt hänet?

Tulivatko enkelit poimimaan hänet mukaansa?

Sanoiko Herra, että isänsä on syntinen eikä ansaitse onnea? - Ei.

Minne hän oli menossa? - Pitää päästä vessaan!

Se on vampyyri ja juo verta nuortuakseen.

Se pelkää katsoa peiliin, koska ei näe enää kuvaansa -

ja vihaa auringonvaloa.

Se pitää miestään mustassa rasiassa ja miehen hikeä pullossa.

Mistä tiedät? - Se kertoi itse. Se on 200 vuotta vanha.

Tappoiko se Ebenin? - Ehkä.

Mutta miksi? - Veren takia, tyhmä.

Verenkö? - Jos se ei saa verta, se hajoaa.

Se sanoi, että sen nahka jää sänkyyn, kun se nousee aamulla.

Tule. - Miksi?

Tule nyt vaan.

Auta mua.

Mitä sä etsit? - Arkkua.

Arkkua? - Se on täällä jossain. Mies nukkuu siinä.

Mennään sen huoneeseen. - Pitäiskö?

Äkkiä!