Phantom Thread

Reynolds on toteuttanut unelmani.

Ja minä olen antanut hänelle haluamansa.

Eli mitä?

Itseni aivan kokonaan.

Eikö hän ole erittäin vaativa mies?

-Varmasti haasteellista. -Kyllä.

Hän saattaa olla kaikkein vaativin mies.

-Hyvää huomenta. -Huomenta.

Huomenta, hyvät naiset.

Huomenta.

Huomenta, hyvät naiset.

-Huomenta, Biddy. -Herra Woodcock.

Huomenta, Nana.

-Pippa. -Sir.

Maista näitä.

Reynolds? Ne ovat herkullisia.

Minähän kielsin raskaat ruoat, Johanna.

En tiennyt.

Ehkä sanoit niin jollekulle toiselle.

-Huomenta. -Huomenta, siskoseni.

Miksi olet noin poissaoleva, Reynolds?

Enkö voi mitenkään saada huomiotasi?

En voi aloittaa päivää riidalla.

Toimitan puvun tänään,

eikä minulla ole aikaa riidoille.

-Huomenta, kreivitär. -Huomenta, Cyril.

Huomenta, Peter.

Kuka tämä vieras kaunotar onkaan?

Kävisit paljon useammin, Henrietta.

-Odotan innolla. -Samoin. Käy peremmälle.

Ihastuttava.

-No? -Kokeillaan kävelyä.

-Kaunista työtä. Suurkiitos. -Kiitos.

Puku on kaunis.

Kaiken vaivannäkömme arvoinen.

Saan varmasti puvusta rohkeutta.

Hyvät naiset ja herrat, käykää istumaan.

-Iltaa. Onko hän tullut? -Kyllä, sir.

Mitä haluat tehdä Johannan suhteen?

Hän on ihana, mutta aika on koittanut.

Hän lihoo odotellessaan rakastumistasi.

Annan hänelle October-puvun.

Jos sopii.

Minulla on rauhaton olo.

En oikein osaa kuvailla tunnetta.

Ahdistaa vain jotenkin.

Olen saanut vahvoja muistikuvia äidistä.

Ne ovat tulleet uniini.

Voin tuntea hänen tuoksunsa.

Tunnen vahvasti, että hän on lähellämme.

Yrittää ottaa meihin yhteyttä.

Toivotko sinäkin, että hän näki puvun?

Kyllä.

Lohduttaa, että vainajat vahtivat eläviä.

Minusta se ei ole lainkaan pelottavaa.

Mitäpä jos lähtisit maalle tänä iltana?

Tulen huomenna perässä.

Hyvä ajatus.

Oikein hyvä ajatus, siskoseni.

Herra Hansford?

-Huomenta, herra Hansford. -Huomenta.

Tankki täyteen, kiitos.

Tarkistakaa samalla öljy ja renkaat.

-Jopas on pakkasta. -Purevan kylmää.

HOTELLI VICTORIA

-Saisimmeko lisää paahtoleipää? -Toki.

-Olkaa hyvä. -Kiitos.

-Hyvää huomenta. -Huomenta.

Mitä teille saisi olla?

Lämmin juustoleipä.

Päällä uppomuna, ei liian löysänä.

Ja pekonia, skonsseja.

Voita, kermaa.

Hilloa. Ei mansikkaa.

Eikö? Käykö vadelma?

Mitäs vielä?

-Kahvia vai teetä? -Onko lapsangia?

-Pannullinen sitä, kiitos. -Hyvä valinta.

Sekä makkaroita.

Sekä makkaroita.

Näytä minulle.

-Muistatko kaiken? -Muistan.

Minä pidän tämän.

Saako olla muuta?

Lähtisitkö kanssani illalliselle?

Sopii.

"Nälkäiselle pojalle. Nimeni on Alma."

-Myöhästyinkö? -Et.

Mitä pidät?

Soosi on hyvää.

Vaniljakastike.

Todella maukasta.

Sallitko, Alma?

Haluan nähdä keskustelukumppanini.

Kas näin.

Noin on parempi.

-Onko äidilläsi ruskeat silmät? -Vihreät.

-Muistutatko häntä kovasti? -Kyllä kai.

-Onko sinulla valokuvaa? -On.

Saisinko nähdä?

Se on kotona.

Pidä sitä mukanasi.

Pidä äitisi aina mukanasi.

Missä oma äitisi on?

Täällä sisällä.

Kuinka niin?

Takkiin voi ommella melkein mitä vain.

Salaisuuksia.

Kolikoita, sanoja, viestejä.

Poikana aloin

kätkeä vaatteiden vuoriin kaikenlaista.

Vain minä tiesin niistä.

Rinnassani on äitini hiuskiehkura.

Siten hän on aina lähelläni.

Hän oli upea. Opin ammattini häneltä.

Niinpä yritän pitää hänet aina läsnä.

Rakastat häntä varmasti syvästi.

-Hei vaan. Tässä on Alma. -Hei.

Tervehtikää Almaa.

Esitellään taloa, pojat.

-Tein äidille puvun 16-vuotiaana. -Kaunis.

Hänet vihittiin toisen miehensä kanssa.

Isäni oli menehtynyt vuosia aiemmin.

Meillä oli hoitaja, häijy neiti Blackwood.

Kutsuimme häntä nimellä "musta surma".

Taikauskoisena hän ei auttanut ompelussa.

Hänestä ei tulisi koskaan morsianta.

Ei kukaan häntä olisi huolinutkaan.

Meistä hän vaikutti ikivanhalta,

ja hän oli hirvittävän ruma.

Niinpä tein pukua yksin monta kuukautta.

Ompelin kyyryssä ja hikoillen.

Musta surma ei silti päässyt naimisiin.

Lopulta sisareni Cyril pelasti minut.

Hääpuvun tekoon liittyy monia taikauskoja.

Tytöt pelkäävät, etteivät pääse naimisiin.

Mallit pelkäävät saavansa kaljun miehen.

Missä puku on nyt?

En lainkaan tiedä, mitä sille tapahtui.

Se on kaiketi jo muuttunut tuhkaksi.

-Entä sisaresi? -Niin?

-Menikö hän koskaan naimisiin? -Ei.

Sytytetäänpä tuli, pojat.

Jos pidämme tuijotuskilpailun, häviät.

Olet hyvin komea mies.

Tapaat varmasti monia kauniita naisia.

Kyllä.

Miksi et ole naimisissa?

Valmistan leninkejä.

Estääkö se naimisiinmenon?

Minua ei ole tarkoitettu avioon.

Olen vannoutunut poikamies.

Parantumaton.

Avioliitto tekisi minusta petollisen.

-Kuulostat varmalta. -Siitä olen varma.

Luulenpa, että vain esität vahvaa.

Ei. Olen oikeasti vahva.

Et kai tee sitä minun takiani?

Muiden odotukset ja olettamukset

aiheuttavat sydänsurua.

Auttaisitko yhdessä asiassa?

-Sopii. -Tule.

Hyvä. Nouse laatikon päälle.

Kavennetaan tätä.

Hienoa. Pieni hetki.

Säästetään tämä myöhemmäksi.

Oikein hieno, mutta...

Hiukan vakava.

Tämä se on.

Pidätkö siitä?

-Pidän. -Todella hyvä.

Selvä. Riisu tuo. Saanko ottaa mittasi?

Kuka on tämä hyvältä tuoksuva olento?

-Hei. Olen Alma. -Cyril.

Santelipuuta ja ruusuvettä.

Kirsikkaa ja...

Sitruunamehua?

Söimme kalaa.

Voisitko sinä auttaa?

Astu lähemmäs. Valmiina?

Kolmekymmentäkaksi tuumaa.

Kolmekymmentä.

Kolmekymmentäyksi.

Kolmekymmentäviisi ja puoli.

Neljätoista ja puoli.

Seitsemäntoista.

Kaksikymmentä.

-Seiso normaalisti. -Selvä.

-Seisonkin. -Kuten äsken.

-Miten? -Suorassa.

Et sanonut niin.

Kuusitoista ja puoli.

Kahdeksan ja puoli.

Sinulla ei ole lainkaan rintoja. Kaksikymmentäkaksi.

-Tiedän. -32 ja puoli. Voit laskea käden.

-Olen pahoillani. -Ehei, olet täydellinen.

Tehtäväni on antaa sinulle rinnat.

Halutessani.

Kymmenen.

Yhdeksän.