U2: From the Sky Down (From The Sky Down)

Glastonburyn festivaali Kesäkuu 2011

Kun ihmiset perustavat yhtyeen, he perustavat klaanin.

He eivät ehkä ole sukulaisia, mutta samat asiat kiinnostavat.

He ovat vannoneet uskollisuutta toisilleen.

Achtung Babyn synty

Varsinkin miehillä on taipumus hakeutua ryhmän jäseniksi.

Ryhmän identiteetti perustuu lähinnä erillisyyteen muista.

Burton Cummings -teatteri

Keväällä 2011 U2 alkoi harjoitella -

ensimmäiseen Glastonburyn konserttiinsa

He soittaisivat lauluja levyltä, jonka tekivät 20 vuotta aiemmin

Yhtye yhteistyökumppaneineen suostui haastateltaviksi elokuvaan

Jossain vaiheessa on epätervettä olla katsomatta menneisyyttä.

Siitä on 20 vuotta. Juhlapäivä on täysin satunnainen.

Nyt katsomme sitä.

Avaamme laatikon.

Achtung Baby oli syy siihen, että olemme edelleen täällä.

Se oli käännekohta, jonka jälkeen joko jatkaisimme -

tai romahtaisimme.

Ajattelin, että olimme tulleet tien päähän.

Yhtye hajoaa taiteellisiin erimielisyyksiin.

Klassinen klisee.

Meidän täytyy kuunnella The Fly. Soitetaan se nauhalta.

Setin toisessa biisissä ei ole varaa tehdä virhettä.

Aloimme uskoa musiikkiin eräänlaisena sakramenttina.

Musiikki on tuolla jossakin.

Sen läsnä ollessa täytyy melkein riisua kengät.

Emme juuri arvosta muusikoita, mutta musiikkia erittäin paljon.

Kunnioitamme sitä juttua vain, jos se tapahtuu.

Sitä juttua, miten sitä nimittääkään.

Laulu tulee ja saa sanomaan: "Tuon vuoksi olemme täällä."

Ei se toimi.

Lopettaisitteko sen? Mistä se on peräisin?

Soitettiinko sitä ihmisille, jotka ovat kokoontuneet -

musiikkia varten?

Se kuulostaa siltä kuin...

Se on erikoismiksaus. - Erikoinen se kieltämättä on.

Joe, onko sinulla miksaamaasi versiota?

Aiemmin samana vuonna U2 palasi Berliinin Hansa-studioille -

Achtung Babyn laulujen pariin

On tietty ympäristö, josta musiikki kasvaa.

On tietty usko, jota tarvitaan siirryttäessä nuotista toiseen.

Se ei ollut se ympäristö, jossa olimme.

Kun tulimme siihen paikkaan, aistimme niin paljon suuruutta.

Se suuruus saisi meidät poreilemaan.

Olimme siellä, eikä suuruutta näkynyt missään.

Suuruus tuntui poistuneen rakennuksesta vuosia sitten.

Tämä on hyvä. Yritä soittaa enemmän...

Edge, soita täysin abstraktisti.

Eräänlaista äänellistä... - Abstraktiota.

Siinä vaiheessa olimme kaukana Zoo TV:n hulluudesta -

ja siitä, miten esittäisimme tv-katsauksen maailmasta.

Sinä hetkenä en pystynyt kuvittelemaan, mitä meistä tulisi.

Nyt olemme paljon läheisempiä.

80-luvulla muut kärsivät paljon intensiivisyydestäni.

Treeneissämme huusimme jatkuvasti toisillemme.

Tai pikemminkin toistemme aiheuttaman melun yli.

Huusimme löytääksemme jonkinlaisen suunnan.

En tiedä, miten he kestivät sen.

Kun laulu alkaa, yritä luoda dynamiikkaa hiljaisesti.

Se on vaikeaa.

Hetkinen.

Lopetanko silloin, kun laulat? - Lopeta. Se toimii hyvin.

Jatkakaa vain.

Bono on samanlainen kuin ennen. Hän on yksi valtava idea.

Hänellä oli aina tilanne hallussa. Hän käytti tilaisuuden hyväkseen.

Tuntui huimalta ajatella saavansa hänet laulajakseen.

Kaikki tuntui mahdolliselta.

Haluatko tehdä tämän? Voimme tehdä sen.

Oli vaikea olla innostumatta siitä asenteesta.

Kun olimme lopettaneet koulunkäynnin -

Edge meni teknilliseen opistoon. Larry meni töihin.

Bono pääsi melkein collegeen, mutta minä en tehnyt mitään.

No niin, kokeillaan sitä.

Tietenkin bändi voisi levitä käsiin.

Vähitellen kaikki palasivat yhteen ja sanoivat:

"Emme halua työskennellä tai opiskella vaan olla bändissä."

Adam oli vanhin ja viisain. Hänellä oli hieno brittiaksentti.

Edge oli hyvin mietteliäs jo silloin. Vähän lukutoukka.

Larry oli täynnä energiaa. Hän nauroi paljon -

mutta välillä hän ei voinut kestää seuraamme.

Itse olin vähän kakaramainen -

mutta olin kokenut sen verran kovia lapsuudenkodissani -

etten ollut täysin sietämätön.

Minulla oli paljon kanttia. Ei minulla muuta ollutkaan.

Pystyin murtautumaan ujouden läpi.

Muutuin lähes väkivaltaiseksi. Lauloin ääniä, joihin en yltänyt.

Tiesin aina, että päässäni oli melodioita.

Tiesin sen kahdeksan- tai kymmenvuotiaana

mutta en pystynyt ilmaisemaan niitä.

Yksi varhaisimmista muistoistani sijoittuu isoäitini pianoon.

En nähnyt koskettimia, mutta pystyin tuottamaan äänen.

Kun tuotin erilaisia ääniä -

etsin vaistomaisesti toista ääntä, joka sopisi siihen.

Löysin jo silloin kaiun tehon. Kun painoin pianon pedaalia -

pieni olohuone muuttui katedraaliksi.

Kun löysin oman ääneni -

tuntui kuin olisin oppinut onnuttuani kävelemään kunnolla.

Rock 'n' roll, bändiin liittyminen, merkitsi kahleiden irtoamista.

Se oli vapauttavaa.

Tiesin, että se oli paras tunne, joka minulla voisi olla.

Klaani näkee itsensä erilaisena kuin kaikki muut -

ja jonkinlaisen lojaaliuden siteiden yhdistämänä.

Se kuulosti hienolta.

Joo, se oli upeaa.

Voisitko vähän lisätä intohimoa? - Niin, se kuulosti vähän kesyltä.

Ehkä voisit seisoa tällä kertaa.

Ensimmäinen kertosäe voisi olla hieman hillitympi kuin muut.

En kuitenkaan halua rajoittaa sinua millään tavalla.

Kaikki brittirokkarit, punkkaritkin, kävivät taidekoulua.

John Lennon, Eric Clapton, Jimmy Page... taidekoululaisia.

Brian Eno oli meidän taidekoulumme.

Se on kuin maalaamista. Siinä yhdistellään ääniä.

Kaikenlaisia juttuja yhdistellään ja erotellaan.

Musiikin tekoprosessi kasvaa monen kuukauden pituiseksi.

He tietävät varmasti aina, että se on vaikeaa.

Jos se ei ole vaikeaa, he eivät luota siihen.

He ovat tehneet jokaista levyään viimeiseen sekuntiin asti.

Haluan olla varma siitä, että meillä on hyvä otto -

vaikka paria juttua pitäisikin korjata.

Sitten voimme jatkaa vähemmän epätoivoisina.

Haluatko vetää muutaman rivin, Bono?

Voin kokeilla vähän scat-laulua, jos se auttaa.

Kun luulee Bonon laulaneen kaikki lyriikat levytyssessiossa -

lyriikka tuntuu koskettavalta.

Sitten tajuaa, että hän mokaa puolet sanoista.

Kun Bono laulaa, hän kanavoi.

Hän yrittää tavoittaa melodian sanastoa, sen soundia.

Saamme musiikin ja melodian.

Sitten yritämme antaa sanojen ilmaista laulun tunteen.

Jokaisessa musiikkiteoksessa on tunnetta.

On outoa elää elämänsä säveltäjänä -

ja rakentaa taloaan taivaasta alaspäin.

Joskus luulen olleeni nokkela, vaikka olen laulanut hölynpölyä.

Se puuha ei sovi älyllisesti turhamaiselle miehelle.

Kuuntelen usein kasetteja, joilla laulan siansaksaa.

Se on kuin jokeltelua, japania tai italiaa.

Bonolla on aivan oma kielensä.

Jos kuulen sanan tai ajatuksen, minun täytyy kirjoittaa se ylös.

Meillä oli aina mikki valmiina, kun Bono tuli huoneeseen.

Hän kuuli jotain ja lakkasi laulamasta.

Jos sitä ei napannut, se oli mennyttä.

Hän ei toistanut mitään.

Ei ainakaan samalla outoudella kuin ensimmäisellä kerralla.

Miten kertosäe menikään?

Koko 80-luvun ajan olimme heitelleet muita kivillä.

Nyt aloimme heitellä kivillä itseämme.

Näinkö soititte aikoinaan? - Kutakuinkin.

Nyt meillä vain on lauluja. Silloin meillä ei ollut niitä.

80-luvun puolivälissä aloimme kiertää Amerikkaa.

Emme olleet valmistautuneet mitenkään.

Yhtäkkiä vain olimme siellä.

Kun menestyy 22 - 23 -vuotiaana, se on rankkaa kenelle tahansa.

Jos on kotoisin Dublinista ja asuu edelleen Dublinissa -

muuttuu väistämättä vähän ujoksi.

Vuonna 1982 työskentelin New Musical Express -lehdessä.

Minut lähetettiin New Orleansiin kuvaamaan U2:ta.

En ollut koskaan kuullut heistä.

Valokuvat olivat todella karuja. Vitsailimme siitä.

Anton taisi silloin ottaa useimmat valokuvat.

Vallitsi tietty yksimielisyys siitä, miltä bändi halusi näyttää.

Otin työni aina vakavasti.

Valokuvani ja kirjani eivät koskaan kerro kevyistä asioista.

Inhosimme kuvauksia.

Tulkaa vähän aurinkoon. Siirtyisittekö vähän eteenpäin?

Aloimme muuttua totisiksi, synkiksi miehiksi.

Nyt tiedämme, miksi näytämme aina niin synkiltä valokuvissamme.

Meillä on niin tylsää. Anteeksi, Anton.

Onko teillä tylsää? - Ei.

Sanoin Bonolle:

"Täällä kasvaa upea puu, The Joshua Tree."

Olisi hienoa, jos se olisi edessä ja bändi takana.

Hollantilaisena hän äänsi nimen "Joshua" toisin kuin me.

Huvittelimme yrittämällä saada hänet sanomaan "Joshua Tree".

The Joshua Treen kansi on suosikkikanteni.

Kasvot on veistetty kivestä.

Halusimme kuvien näyttävän levyn materiaalilta.

Anton ei kuvannut meitä vaan lauluja ja niiden ympäristöä.

Kuvissamme näytämme ankarilta irlantilaisilta uudisraivaajilta.

Kun ihmiset tapasivat meidät, he eivät olleet tunnistaa meitä.

On varsin vaarallista -

kun julkinen imago eroaa täysin yksityisestä minästä.

Voittaja on...

n The Joshua Tree.

Olimme päässeet pinnalle. Se oli käänteentekevä hetki.

Kiitän Jack Healya ja Amnesty Internationalia.

Se oli huikea kokemus 25-vuotiaille pojille.

Se tuli täysin puun takaa.

...Johannes Kastaja, Gregory Peck, Batman ja Robin -

kaikki sumopainijat ja tietenkin vaimoni.

Meidät halutaan Time-lehden kanteen.

Kertoisitteko elokuvasta, jota olette kuulemma tekemässä?

Se on komedia. Se on komedia kiertueesta.

Se oli loistoidea. Se oli aivan loistava idea.

Tarvitaan vain hyvä äänentoisto

Tehdään pieni elokuva bändistä.

Tarvitaan vain isot valot ja tosi hyvä promoottori

Se oli kaikkien mielestä loistoidea.

Ja loistava elokuva taustalla

Päätimme sijoittaa kaikki rahat, jotka saimme The Joshua Treestä -