The Last Keepers

Rhea! Tuo haisee keittiöön asti.

Anteeksi!

Muovista lähtee myrkkyhöyryjä. Yritätkö tappaa meidät?

Seruliinisininen loppui.

Kobolttisinistä on paljon.

Sinisen sävyä ei voi vaihtaa kesken maalauksen.

Se on kuin vaihtaisi miestä kesken... - Kiitos, äiti. Kerron Johnille.

Se on valmis. - Se tuli valmiiksi aamulla.

Upea. - Siihen meni 200 pussia.

Olet kaunotar kierrätetyssä muovissa.

Hei.

Heräsit aikaisin. Teetkö puutarhahommia?

Kun kyntämisen aika koittaa, täytyy kyntää nopeasti -

kyntämisen aikaan.

Kuulostiko se teistä härskiltä?

Kivat vaatteet.

Mikä meininki?

Miten menee?

Voi helkkari. - Pidätkö siitä?

Voitko tehdä minulle muovista housut? Maalitaulu taakse.

Teen parhaani. - Varastin sen Frankie Läskihousulta.

Olet kauhea. - Kaikki kutsuvat häntä siksi.

En ota varastettua ruokaa. - Tyttö ei elä pelkällä roskalla.

Syön kun olen valmis. Tuletko auttamaan?

Minun pitää tulostaa college-hakemuksia.

Lupaan auttaa ensi kerralla. - Palauta tämä Frankielle.

Frankie! Saat voileipäsi takaisin!

Hei roskatyttö!

Ole hyvä.

Älä tee sitä. - Se on jo tehty.

Ei ole. Tekemistä ei ole tehty.

Miksi sinä siitä välität? - En halua saada selkääni.

Miksi sinä saisit selkääsi? - Jos sinä mokaat, minua syytetään.

Ikävä myöntää, mutta olen meistä heikompi.

Kukaan ei tappele tyyppiä vastaan, jolle ei voi antaa pataan.

Ergo: minä saan kärsiä. - Ergo?

Er-hiton-go.

Olen pahoillani, mutta se on tehty.

Hän on jossain ihme kultissa. - En muuta mieltäni.

Olet hullu. - Menkää paikoillenne.

Tekemistä on paljon, joten aloitetaan.

Olette kai valmiit lukemaan runoja. - Ääneenkö?

Loistavaa. Vapaaehtoinen.

Onko minun pakko? - Ei tietenkään.

Sinun ei myöskään ole pakko läpäistä kurssia.

"Tärkeä matsi."

En lue. Antaa olla. - Hyvä on. Yritit sentään.

Onko vapaaehtoisia vapaaehtoisia? - Älä!

Kiitos, herra Sands. On aina ilo kuulla teistä.

Tällä ei ole nimeä.

"Kuunvalo kuiskaa nimeäsi..." - Kovempaa!

"Kuunvalo kuiskaa nimeäsi"

"Rhea"

"Sieluni laulu"

"Silmäsi iskevät minuun valon kauniita aaltoja"

"Ensimmäinen kevään merkki" "Ensimmäinen aamun valo"

"Kulaus siitä lähteestä sammuttaa janoni"

"Hymy huuliltasi lopettaa kaipuuni"

"Maailma huutaa välillämme"

"Mutta kuunvalo kuiskaa nimeäsi"

"Rhea"

"Sieluni laulu"

Rhea! Hei.

Kirjoitin runon sinulle. - Ihanko totta?

Rhea, heppini laulu.

Kuule, Oliver.

Sovitaan että tämä oli valtava virhe ja mennään eri teitä.

Mieluummin ei.

Pidän sinusta. - Pidät minusta...

Tuletko, horo?

Joo.

Carverin Galleria & Taidetarvike

Se on loistava.

Hei, kulta.

Etkö ota sitä koskaan alas? - Otan. Kun se on myyty.

Se on nolo. Maalasin sen 12-vuotiaana.

Minä johdan galleriaa. Minusta taulu kertoo lahjoista.

"Rakkaus kaipaa lisääntymistä ja syntymää kauneudessa."

Mitä se tarkoittaa?

Rakkaus saa luomaan kauniita asioita.

Kuten sinä teet tehdessäsi taidetta.

Tarvitsen oppikirjan "Filosofiaa typeryksille".

Mikä sinua vaivaa?

Koulu on syvältä. Sekä tämä kaupunki. - Maailma on syvältä. Kaikki on.

Tässä kaupungissa on paljon kunnon väkeä.

Minua pidetään outona lintuna. - Isäsi on sitä.

Isäsi on tosi outo. Se tekee sinusta superoudon.

Mahtavaa. - Syleile outouttasi.

Hei. - Hei. Toitko sinistä?

Miten koulussa meni? - Hyvin.

Hyvinkö? - Inhaa.

Mikä tekee miehen alastonkuvasta niin järkyttävän?

Koska se on isä. - Niin on.

Mitä teen tänään ennen kuin revin silmät päästäni?

Pyhä Anna kolmantena.

Olen tehnyt sitä jo kuukauden. Eikö jo riitä?

Onneksi da Vinci ei sanonut noin. - Minä vain kopioin häntä.

Tuleeko tekninen taito naiivista oman esitystavan vaalimisesta?

Ei tietenkään, kersantti Tapa-ilo-taiteesta.

Tee sitä vielä tunti, niin juhlimme sitten päiväntasausta.

Äiti, pyysin että et tee noin kun Rhea on kotona.

Tulitikut loppuivat. - Rhea! Oletko pian valmis?

Vuoden pimeä puolisko alkaa. Valaiskoon aurinko sydämiämme.

Ole hyvä. - Kiitos, äiti.

En kieltäydy. - Kiitos.

Nika hakee collegeen.

Rhea, olemme keskustelleet tästä.

Keskustelemme uudestaan.

Sinun kuuluu jäädä tänne ja opettaa perinteemme seuraavalle sukupolvelle.

Voin tehdä saman collegessa. - Maailma on viettelevä, Rhea.

Haluan taidekouluun.

Minusta asiaa kannattaa harkita.

Olemme Jumalattaren perinteen viimeiset vaalijat -

enkä anna sinun pilata sitä.

Haluan nähdä mitä muuta on.

Nuorena minä lähdin täältä etsimään seikkailuja.

Se oli kamalaa.

Eksyin tieltäni. - Emme voi piilotella ikuisesti.

Pysymme salassa, sillä maailma ei suvaitse meitä.

Ihmiset ovat ilkeitä. Mitä sitten? - Älä vähättele asiaa.

Unohdin kertoa jotain. Myin Rhean majakkamaalauksen.

Sepä yllättävää. - Mitä minä sanoin.

Onneksi olkoon, kulta.

Kuka osti sen? - Mukava nuorukainen nimeltä Oliver.

Ääretön joukko muuttujia määrää hahmosi kohtalon.

Oliver? - Niin?

Minun täytyy tehdä jotain... akateemista. Nähdään.

Mitä luulet tekeväsi? - Menen tunnille.

Miksi ostit surkean tauluni? - Se ei ole surkea.

Olen tosissani. - Niin minäkin. Se on kaunis.

Haluan sen takaisin. - Anteeksi mitä?

Haluan sen takaisin!

En ole asiantuntija, mutta 75 dollaria tekevät taulusta minun.

Saat 100 dollaria. - En yritä tehdä voittoa.

Tämän pelottavan vainoamisen täytyy loppua.

Selvä.

Tuon sen koulun jälkeen. Se vanha talo Clay Hillillä?

Tummaa multaa.

Vuohen ulostetta. Se ruokkii maaperää.

Ulostetta. Etkö voi sanoa "lantaa"?

Ei pidä pelätä käsien likaantuvan, jos auttaa jotain kasvamaan.

Minun käteni ovat aivan kakassa.

Kesäkurpitsoja ei näy silti.

Hei!

Hei! Oliver.

Soitin kelloa, mutta turhaan. - Onko taulussa jotain vikana?

Ei. Pidän siitä paljon. - Jätä se ovelle.

Haen lisää vuohen... lantaa.

Hieno paikka.

Nämä ovat mahtavia. - Kiitos.

Teitkö sinä ne? - Joo.

Mistä ne on tehty? - Kaikenlaisesta.

Lasipulloista. Koiranruokatölkeistä.

Siksikö keräät roskaa? - Jep.

Luulin että vihaat roskaamista. - Vihaankin. Sekä haaskaamista.

On tyhmää käyttää aikaa jonkin tekemiseen ja heittää se pois.

Hassua on se, että teit roskasta kaunista.

Minun pitää mennä.

Näkemiin, Oliver.

Mukava poika.

Hän on ok.

Autatko kesäkurpitsojen kanssa? - Joo.

Hyvä että tyttöni ei pelkää käsiensä likaamista.

Rhea!

Mitä? - Näin Rhean. Hän makasi kadulla.

Siellä oli verta. - Se oli vain uni, kulta.

Ei. Se oli näky.

Siellä oli tulta.

Muita ruumiita.

Kulta, näkysi eivät ole aina tarkkoja.

Se oli luultavasti vain unta.

Rhea taisi löytää lahjansa.

Oletko varma? - Olimme eilen puutarhassa.

Hän kosketti kuivuneita kasveja. Kävin tänään katsomassa -

ja kasvit olivat kypsyneitä. Hienoja kesäkurpitsoja.

Mahdotonta. Hänen lahjansa ei koske elementtejä.

Mutta siltä näyttää. - Minä näen, äiti hallitsee elementtejä.

Hänen täytyy olla parantaja. Kahdella naisella ei voi olla samaa lahjaa.

Kerron vain mitä näin.

Jätätkö minut tänne?

...he jahtasivat minua.

Hei! - Hei!

Mitä laseillesi tapahtui? - Runousonnettomuus.

Vaarallista kamaa. - Olen samaa mieltä.

Mitä teet koulun jälkeen?

Menen töihin isäni firmaan kuljettamaan puita.

Voin hankkia tuuraajan.

Tavataanko kahdeksan jälkeen täällä? - Okei.

Okei.

Saan selkääni, sinä saat treffit. - Maailma on julma.

En yleensä lähde autoretkille outojen naisten mukaan.

Pidätkö minua outona? - Joo.

Se on parasta sinussa.

Vau! - Tiedän.

Näin unia tästä paikasta. Ennen kuin näin sen.

Näin unta, että seisoin rannalla.

Yhtäkkiä valtava aalto iski. Se oli korkea kuin talo.

Se tuntui niin musertavalta.

Aalto oli kuin vesimuuri.

Heräsin aina juuri ennen kuin se nielaisi minut.