The Yellow Wallpaper

En tiedä, miksi kirjoitan tätä.

En halua. Tuntuu, etten pysty.

Tulen siitä niin väsyneeksi,

mutta sinun vuoksesi minun on jatkettava.

Pysähdy!

- Sisko. - John. Miten matka meni?

- Se oli pitkä ja tapahtumaköyhä. - Luojan kiitos.

Vain harvoin kaltaisemme tavalliset ihmiset

onnistuvat vuokraamaan tilat kesäksi.

Haluaisin kutsua sitä kummitustaloksi ja saavuttaa romanttisen onnen,

mutta se olisi liikaa pyydetty.

Jotakin kummallista siinä kuitenkin on.

Miksi sitä muuten vuokrattaisiin niin halvalla?

Annahan minun.

John tietenkin nauraa minulle, mutta se on avioliittoa.

Mitä pidät?

Se on ihana.

Kuka sen omistaa?

Juuri nyt tuomioistuin.

Kahdella veljeksellä on kiistaa perinnöstä.

Mutta kesän ajan se on meidän.

- Rakastan tätä olohuonetta. - Se on kaunis.

Tule, niin näytän makuuhuoneen.

Mihin tätä huonetta käytettiin?

Lastenhuoneena, luulen. Leikkihuoneena, kun lapset kasvoivat.

Se on suuri ja ilmava.

Ikkunoita ja loistavia näkymiä. Tule.

Täällä on puutarha ja arboretum.

Katso tätäkin maisemaa.

Luulen, että auringonnousun näkee tästä ikkunasta

ja auringonlaskun täältä.

Voimme tarkistaa ajat, jotta näemme kaikki auringonlaskut.

Talossa on jotain kummallista. Etenkin tässä huoneessa.

Voisimmeko ottaa huoneen alakerrasta?

Sen, josta näkyy piha ja ruusut.

Siellä on vain yksi ikkuna. Se on liian pieni. Tämä on parempi.

- Mutta minä... - Tämä on huoneista paras.

- Oletteko valmiita alakerrassa? - Totta kai.

Ettekö huomaa mitään outoa?

Lääkärin mukaan sillä on kuohuttava vaikutus,

mutta otan silti mieluusti lasillisen ruoan kanssa.

Hän on toki oikeassa.

Hyvää yötä, rakkaani.

John?

John?

Mikä on, kultaseni?

- Kuulitko tuon? - Minkä?

Tuon äänen.

Unohda koko juttu.

Nuku nyt.

- Huomenta. - Huomenta.

Ei, kiitos.

- Hei, muruseni. - Huomenta.

Onko kaikki kunnossa?

- Mitä suunnitelmia sinulla oli? - Älä huoli. Olen kunnolla.

Ajattelin tutkia paikkoja. Kenties hoitaa puutarhaa.

Pitää lähteä töihin. Palaan päivälliselle.

- Haluatko jotain kaupungista? - Tupakkaa ja lehden.

- Anteeksi. - Eiköhän meillä ole kaikki tarvitsemamme.

Muista, että harjoituksesi riippuvat voimistasi ja ruoka ruokahalustasi.

Ilma sen sijaan...

Ilmasta voit nauttia koko ajan.

Hän ei saa työskennellä tuntia kauempaa. Ei kirjoittamista.

Hänen taitonsa äitinä ovat nyt muita lahjoja tärkeämpiä.

- Tietysti. - Nähdään illalla.

Jane!

Hei.

- Miten kävely meni? - Mainiosti.

Haluatko pidellä häntä?

Toki.

Tänne vain. John palaa pian.

Mene vain vaihtamaan vaatteita päivällistä varten.

Vien hänet sisälle ja pyydän Marya ruokkimaan hänet.

Kiitos.

Tule sisään.

Kuinka päiväsi sujui, rakkaani?

Hienosti. Tutkin puutarhaa ja kävelin lahdelle.

Jopa vanha kasvihuone oli inspiroiva.

- Kuulostaa hyvältä. - Päivä oli mahtava.

Olisivatpa kaikki päivät tällaisia.

- Entäs oma päiväsi? - Kaksi myrkkymurattitapausta,

jalkansa kiipeillessä katkaissut poika

ja vanhempi rouva, joka oli vahingossa tökännyt itseään neulalla silmään.

- Entäs muita tapauksia? - Kuten sosiaalisia sairauksiako?

EI...

Ei. Tarkoitin kaltaisiani tapauksia.

Montako kertaa tämä on sanottava, rakas?

Toimistolla on niin paljon ihmisiä, että luulin sinun ehtivän tutkimaankin.

Kuulehan. Pahinta on, jos ajattelet asiaa.

Mieti tätäkin päivää. Se meni hienosti.

Kävit kävelyllä ja pitelit lasta. Tämä paikka on jo sinulle hyväksi.

Tiedän sen.

Etkö menisi jo makuulle yläkertaan? Teen vielä vähän töitä,

mutta liityn pian seuraan.

Selvä.

Olemme olleet täällä kaksi viikkoa, enkä ole halunnut kirjoittaa aikaisemmin.

En sitten sen ensimmäisen päivän. Nyt istun kaameassa lastenhuoneessa,

eikä mikään paitsi voimattomuus estä minua kirjoittamasta.

John on poissa päivät ja joskus yötkin, kun hänen tapauksensa ovat vakavia.

Olen iloinen, ettei oma tapaukseni ole vakava,

mutta nämä hermo-oireet ovat kovin masentavia.

John ei tiedä, miten kärsin. Hän tietää, ettei siihen ole syytä,

joten hän on tyytyväinen.

Tietenkin se on vain levottomuutta, mutta se painaa minua.

Huomenta.

- Etkö ole nälkäinen? Sinun pitää syödä. - Ja varmaankin ottaa lääkkeeni?

Lupasin niin Johnille.

Hän välittää sinusta kovasti ja haluaa olosi kohenevan.

Hän vain ei usko, että minussa on jotain vialla.

- No tuota... - Sinä huomaat sen.

Hänestä olen vain surullinen.

Niin runollista.

Joskus tuntuu, että hän on oikeassa. Ettei mitään olekaan vialla.

Joskus olen kuitenkin niin väsynyt tähän vanhaan taloon.

- En halua olla kiittämätön. - Haluamme vain onneasi.

Että voisit paremmin ja pystyisit taas kirjoittamaan.

En usko, että John ajattelee niin.

Hänestä se on hölynpölyä. Ehkä jopa syy ongelmiini.

Hän rakastaa sinua hyvin paljon ja haluaa sinun saavan parasta hoitoa.

Me kaikki rakastamme sinua.

Tiedän sen.

Kiitos.

- Mikä upea päivä. - Täällä on kaunista.

Onko kaikki hyvin?

On.

Taidan käydä hetkeksi makuulle.

- Kiitos. - Kerro, jos tarvitset jotakin.

Olen alakerrassa.

Mary on niin hyvä lapsen kanssa, mutten silti voi olla pojan kanssa.

Hän saa minut hermostumaan.

Luulen, ettei John ole koskaan ollut hermostunut.

Tapetti tuntuu tietävän, millainen kamala vaikutus sillä on.

Se saa minut väsyneeksi ja säikyksi.

Luulen, että tapetissa kummittelee.

Miten voit?

Rauhassa vain.

Minun täytyy mennä alakertaan.

- Ei mitään hätää. - Onpas.

Tämä huone on niin pahaenteinen.

Tunnetko sen?

- Se vie kaiken energiani. - Tämä paikka on hyväksi sinulle.

Puutarha on. Tämä huone ei.

Etenkään tapetti.

Voisinko vaihtaa sen tai maalata sen päälle?

En halua remontoida taloa kolmen kuukauden tähden.

Mennään sitten alas. Huone siellä on niin kaunis.

Rakkaani. Voimme mennä vaikka kellariin.

- Voimme valkaista senkin. - Huoneessa on jotain vialla.

Älä anna sille valtaa. Tapetin jälkeen ongelma on ovissa,

sitten sängyssä ja ikkunoissa.

Pahinta on antaa mielikuvitukselle periksi.

Jäätkö kotiin täksi yöksi?

Minun on palattava klinikalle. Kaksi potilasta on hyvin sairaana,

ja yhtä tapausta pitää tutkia.

Jos ehdin ajoissa, tulen kotiin. Luultavasti on kuitenkin jäätävä.

Voin paljon paremmin, kun olet täällä. Paljon huonommin, kun olet poissa.

Voi rakkaani.

Toivoisin voivani olla täällä aina, mutta meidän on maksettava talosta

ja korjauksista. Siksi minun on tavattava potilaita.

- Tiedän. Anteeksi. - Ei hätää.

Lepää vähän. Lähetän Jennien tuomaan ruokasi.

Kiitos.

Oletko kunnossa?

Olet ollut täällä koko päivän.

Näin ihanaa unta viime yönä.

Voinko kertoa siitä?

Totta kai.

Säveltäjä saapui tätä muistuttavaan taloon.

Hän aikoi kirjoittaa sinfonian,

mutta talossa kummitteli nainen.

Henki, joka oli ennen tanssijatar.

Nainen rakastui miehen musiikkiin ja alkoi tanssia tämän soittaessa.

Se vain inspiroi säveltämään enemmän.

Musiikki oli yhtä kaunista kuin hänen tanssinsa.

Heidän yhteisen taiteensa kauneus ajoi heitä eteenpäin.

Lopulta mies vain vahvistui, kun nainen alkoi heiketä.