The Middle Man

OSTAMME JA MYYMME KÄTEISELLÄ

KAUPUNGINTALO

Työskentelittekö siis aiemmin rautatieyhtiöllä?

Kyllä, istuin lippuluukulla kolme.

Mitä olette tehnyt siitä lähtien, kun asema suljettiin?

Olen etsinyt töitä, huolehtinut äidistäni...

Mietiskellyt. - Mitä olette mietiskellyt?

Elämää ja tulevaisuutta... Tätä kaupunkia.

Mitä ajattelette elämästä, tulevaisuudesta ja kaupungista?

Asiat otetaan niin kuin ne tulevat. - Onko se teidän mottonne?

Asiat otetaan niin kuin ne tulevat. - Niin, mitä muutakaan voi tehdä?

Joskus on hyvä olla myös varautunut, ehdottomasti.

Mistä luulette johtuvan, että Karmackissa on paljon onnettomuuksia?

Ehkä siksi, että moni täällä ei ole koskaan nähnyt merta.

Teidän täytyy vähän selittää tuota. - Se oli kuin kielikuva.

Teidän pitää vähän selittää tuotakin.

Ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin pysyä täällä -

Karmackissa, ja...

Pian meillä ei ole enää varaa sytyttää katuvaloja iltaisin.

Se vuorostaan johtaa yhä useampiin onnettomuuksiin.

Siksi palkkaamme välimiehen. Sitä kutsutaan suunnitteluksi.

Tiedättekö, mitä työnkuvaan kuuluu? - Luulen tietäväni.

Jopa hyvin hankalissa olosuhteissa? - Olen istunut lippuluukulla kolme.

Matkustajia ei aina ollut helppo käsitellä -

etenkään loppuaikoina. Olin syypää siihen, että junat eivät pysähtyneet.

Se ei ollut oikeudenmukaista, mutta hoidin työni loppuun asti.

Tämä on kuitenkin erilaista.

Teidän pitää kohdata ihmisiä hyvin vaikeissa tilanteissa.

Haluaisimme tietää, Farrelli -

onko teillä kokemusta huonojen uutisten kertomisesta.

On.

Jouduin kertomaan äidilleni, että isäni oli kuollut.

Miten hän kuoli? - Hän putosi tikkailta.

Hän korjasi ränniä.

Hän ei ollut korkealla, mutta hän osui viikatteeseen ruohikolla -

pää edellä, ja hänen päänsä räsähti auki kuin kananmuna.

Ei pitäisi sanoa sitä niin, mutta siltä se näytti ja se oli kamalaa.

Itkettekö te? Meillä ei voi olla itkevää välimiestä. -En itke koskaan.

Itkeminen on etuoikeus, joka kuuluu läheisille, ei välimiehelle.

Miten se meni? - En oikein tiedä.

Uskon mahdollisuuksiisi, Frank.

Välimiehellä ei voi olla rokonarpinen naama.

Uhreilla on tarpeeksi vaikeaa jo muutenkin. Lisäksi hän on kiivas.

Jo se tekee Bob Spenceristä epäkelvon välimieheksi.

Luuletko niin? - Olen varma siitä.

Eivät uhrit kaipaa ketään suunsoittajaa kaiken muun lisäksi.

Kiitos. - Hiuksesi näyttävät hyvältä.

LIHAKAUPPA

Hei, Bill. Yksi T-luupihvi, kiitos.

Vai T-luu? Sinäpä törsäilet tänään. Juhlitko jotain?

Ehkä, ehkä en. - Se tekee 20 taalaa.

20 dollaria? - Se on T-luupihvi.

Laita sitten puolet.

Kukaan ei osta puolikasta T-luupihviä.

Pakotatko minut tekemään tämän?

Haista paska, Farrelli! - Minä en tehnyt mitään.

Sinun on syytä mennä sairaalaan. - En mene sairaalaan Karmackissa.

Ota lihasi, 15 taalaa. - Sanoit 20 koko pihvistä.

Tuossa on suurin osa pihvistä. - Et edes punninnut sitä!

Maksa lihasi ja häivy.

Sinun kannattaa olla varovainen. - Painu helvettiin, Farrelli!

Äiti?

Olitkin kotona. - Nukuin taas.

En tunnu pääsevän irti siitä tavasta. Saitko työn?

Se oli aika hullua. Ihan kuin olisin ollut kuulustelussa.

Mistä? - Kaikesta mahdollisesta.

En usko, että monikaan olisi kestänyt sitä.

He kysyivät jopa isästä. - Miksi?

Se osoittaa, että osaan olla rauhallinen, kun käy huono tuuri.

Sinun ei pitäisi sotkea isää tuohon. - Pitäisikö vain ohittaa kysymys?

Luuletko, että saisin työn silloin? - Saitko sen?

En vielä... - Juhlitko, vaikka et tiedä vielä?

He sanoivat, että minulla on hyvät mahdollisuudet. -Niin sanotaan aina.

Niin sanotaan aina.

No, saitko kirjeen?

Ehkä. En ole vielä lukenut sitä.

Olethan. - Niin sinäkin olet.

Minä en lue muiden kirjeitä. - Kuori oli auki.

Ehkä se tuotiin henkilökohtaisesti. Se tarkoittaisi, että olet tärkeä.

Katsotaan. Koeaika on kaksi kuukautta. -Olen ylpeä sinusta!

Karmackin uusi välimies!

Aiotko polttaa talon poroksi? - Tuo ei ole hauskaa, Steve.

Mitä isällesi kuuluu? - Hän roikkuu yhä mukana.

Se tekee kuusi taalaa. Onko sinulla niin paljon? -Saat sen maanantaina.

Tuokaan ei ole hauskaa. - Odota, niin saat nähdä.

Sain työpaikan, usko tai älä. - Ihan tosi?

Todellakin. - Hieno homma.

Kerro terveisiä isällesi. - Samat sanat.

Tai siis äidillesi. - Joo.

Onnittelut, äijä!

Onko tämä sinun autosi, Farrelli? - On. Sori.

Aiotko käyttää sitä työssäsi? - En aikonut.

Jos käytät, maalauta se uusiksi. Tuonvärinen auto ei käy.

Näytät joltain kaupparatsulta.

Tiedätkö, mikä on tämän työn ikävin puoli? -Kaikki se suruko?

Siihen tottuu, mutta ei siihen, että ei tiedä -

miten ihmiset suhtautuvat uutisiin.

Jotkut vain pyörittävät päätään, osa pyörtyy.

Jotkut suuttuvat. Jotkut vain nauravat.

Se on raskasta.

Jokaisella on oma tapansa surra, se on aina yksilöllistä.

Pahinta on kuitenkin se, kun saa syyn tapahtuneesta niskoilleen.

Se ei ole reilua. - Reilua!

Mikään tässä ei ole reilua. Siinä ei ole myöskään järkeä, on vain kaaosta.

Ehkä emme muistaneet sanoa eilen, että sinulla on vaitiolovelvollisuus.

Sekin on vaitiolon alaista, jos joku ei sano mitään. Ymmärrätkö?

Miten voin auttaa? - Tulin katsomaan pukua.

John, sinulle on asiakas.

Seriffi lähetti minut. Olen uusi välimies.

Tiedän, herra... - Farrelli.

Musta puku siis. Seisokaa tässä.

Otan takkinne.

Kädet sivulle, ja seisokaa suorassa.

Jos ette liiku, en tarvitse mittanauhaa.

Olette hyvin pitkä.

Kädet levälleen.

Kiitos. Laskekaa ne alas.

Vaimo onkin hyväntuulinen tänään. - Kuulen sen.

Poikamme Jimmy palaa tänään kotiin. - Oliko hän matkoilla?

Armeijassa, Fort Westissä. Hän palveli ulkomailla.

Hän ansaitsee hyvän vastaanoton. - Sen hän saakin. Vai mitä, Barbara?

Kunpa hän ei ole laihtunut liikaa. - Sinut tuntien se ei kestä kauan.

Jos poika on laihtunut kovasti.

Herra Farrelli, pidättekö kalastamisesta?

Minulla ei ole aikaa kalastaa. - En oikeastaan kysynyt sitä.

Seisokaa suorassa ja älkää liikkuko.

Helvetti vieköön.

Olivatko he molemmat siellä?

Miltä he vaikuttivat? - Iloisilta.

He odottavat, että Jimmy-poika tulee kotiin.

Hän ei tule kotiin. Hän ajoi tieltä kaupungin nimikyltin kohdalla.

Liian kovaa, suoraan jokeen.

Juuri tänään. -Onko jokin toinen päivä parempi menettää poika?

Ei, tarkoitan vain, että hän oli tulossa kotiin tänään.

Varo, mitä sanot. Puhu niin vähän kuin mahdollista.

Menenkö kertomaan sen heille nyt?

Etkö soisi heille vielä hetken tavallista elämää?

Mietin, että heillä on oikeus kuulla se heti.

Hyviä uutisia ei voi kertoa liian pian, emme vain toimi sillä saralla.

Huonoilla uutisilla ei ole kiire. Anna heidän odottaa poikaansa kotiin.

Luulen, että he sulkevat liikkeen ja ovat lähdössä tapaamaan Jimmyä.

Selvä on. Pahuksen työ.

Minne sinä luulet meneväsi? - Enkö tule mukaan?

Voisit istua täällä ja miettiä hyvien ja huonojen uutisten eroa.

Luulen, että olisi hyväksi opetusmielessä olla mukana.

Selvä. Pysy kuitenkin taka-alalla ja ole hiljaa. Kuuntele ja opi.

Selvä on.

Ikäväkseni joudun ilmoittamaan teille, että poikanne...

Jimmy menehtyi auto-onnettomuudessa.

Se ei ole totta. John?

Onko totta, että Jimmy on kuollut?

Tiet olivat liukkaita sateen takia. Otan osaa.

Missä hän on? - Veimme hänet sairaalaan.

Haluan nähdä hänet. - Minä vien sinut.

Tuletko, John?

Jimmy on kuollut. En voi nähdä häntä sellaisena.

John!

Jimmy ja minä kävimme usein tehtaalla.

Sieltä sai tosi hyviä ahvenia.

Joskus -

valvoimme koko yön -

ja juttelimme.

Kuten isän ja pojan kuuluu, tiedäthän?

Pieni poikani.

Mikset voi kertoa minulle?

Minulla on vaitiolovelvollisuus.

Olen äitisi, Frank. Sinulla on velvoitteita minuakin kohtaan.

Vaikka ei olisi kerrottavaa, sekin on vaitiolon piirissä. -Herran tähden.

Onneksi olkoon, herra välimies. - Kiitos.

Nyt haluat siis harmaan auton. - Niin, ja täyden huollon.

Eihän tämä ole mikään vitsi? - Ei, kaupunki maksaa sen.

Tähänkö maksamani verot menevät? Eikö heillä ole muita kulueriä?

Muita kulueriä kuin mitä? - Paskojen autojen maalausta.

Sinä myit minulle tuon auton. - Niin.

Jos vain tietäisit, Steve. - Tietäisin mitä?

Minulla on vaitiolovelvollisuus. - Älä esitä tärkeilevää.

Ryhtyisit vain töihin nyt. Tarvitsen tuota autoa.

Minä...

Minulla on kädet täynnä nyt. - Rätin pitelemistä, vai?

On myös vaativaa olla tekemättä mitään.

Olet siis uupunut. Ajan auton sisään.

Huomenta, Frank.

Esittelen sinulle toimistosi.

Tuo on herra Stoutilta, räätäliltä.

Tässä ovat käyntikorttisi. Suoraan painosta tulleita.

Tervetuloa tänne, Frank. Kysy, jos jokin on epäselvää.

Kiitos.

FRANK FARRELLI VÄLIMIES

Etkö voisi vaihtaa vaatteita ja korjata rännin tai jotakin?

Et taida ymmärtää. Olen kiireinen nyt.

Vai kiireinen? Sinulla oli enemmän hommia työttömänä.

Luuletko, että onnettomuuksilla on työajat?

Pitää olla valmis. - Tämä onnettomuuksien odottelu...

Taisin pitää sinusta enemmän pitkätukkaisena.

Herra välimieshän se siinä. - Hei, Arthur.

Perustin oman siivousyrityksen. - Onnittelut.

Ei mikään tavallinen siivousfirma, vaan siivoan onnettomuuksien jälkiä.

Minulla menee aika hyvin. 500 dollaria verestä -

tuhat dollaria ulosteesta, viisi tonnia aivomassasta.

Löysit markkinaraon. - Ainoa kasvava ala täällä.