Coral Reef: Magic of the Indo-Pacific (Korallenriff: Magie des Indopazifiks)

AASIAN MERIEN UPEA MAAILMA

Maailman kauneimpien saarien ympäröimä -

Korallikolmio sijaitsee Tyynessämeressä.

Filippiinien, Uuden-Guinean ja Indonesian välissä -

sijaitsee uskomaton vedenalainen maailma.

Kirkkaassa vedessä kalojen ja korallien värit -

valaisevat veden yhdessä.

Rannikon tyynissä vesissä on valtava maisema -

jonka pikkuruiset eliöt ovat rakentaneet vuosimiljoonien aikana.

Hämmästyttävää.

Nämä muinaiset rakennelmat levittäytyvät meren pohjalla.

Jokainen riutan kuutiometri on lukemattomien eliöiden koti.

Täältä evoluutio löysi paikan,

jossa pienet, suuret, vaaralliset ja omituiset olennot saattavat elää.

Niitä elää muuallakin maailmassa kuin Korallikolmiossa.

Melkein missään muualla ei näe sitä, mitä täällä voi ihailla.

Lajit elävät sopusoinnussa muiden lajien kanssa.

Ennen hiekkainen maa -

kuvastaa nyt monimuotoisuutta ja luonnon runsautta.

Tule mukaan tutustumaan korallien maailmaan.

Korallien taianomaisen maailman luovat tuhannet pikkueliöt.

Tällaista luonnon monimuotoisuutta löytyy vain muutamasta paikasta.

Iso valliriutta Australian rannikolla on ehkä tunnetuin koralliriutta,

mutta Indonesian, Filippiinien ja Uuden-Guinean välisillä vesillä -

on maailman monimuotoisin koralliriutta.

Tämä meriparatiisi levittäytyy 5,7 miljoonan neliökilometrin alalle.

Alueella elää kolme neljäsosaa kaikista korallilajeista.

Karibialla lajeista esiintyy alle kymmenen prosenttia.

Monimuotoisuutensa ansiosta Korallikolmio on -

upea ja uskomaton vedenalainen maisema.

Vesissä eivät hämmästytä vain upeat korallimuodostelmat,

vaan myös tuhannet merieläimet.

Indopasifinen merialue on täydellinen ympäristö -

pienille, suurille, saalistaville ja rauhallisillekin kaloille.

Moni laji elää korallien muodostamissa kanjoneissa,

lukemattomissa luolissa ja meriheinäniityillä.

Monta lajeista ihminen ei tunne, mutta ilman niitä riutta olisi köyhempi.

Korallikolmion koralliriutoilla elää yli 2 000 kalalajia.

Havaiji tunnetaan paratiisina ja sitä ylistetään monimuotoisuudestaan,

mutta siellä lajeja on alle 500.

Tyynenmeren erikoiset olosuhteet eivät vain houkutelleet kalalajeja,

vaan myös synnyttivät aivan uusia.

Niitä kutsutaan kotoperäisiksi lajeiksi.

Ne tekevät riutasta ainutlaatuisen.

Riutan matka tällaiseksi kesti kauan.

Kauniin merenalaisen maailman alku on syvällä geologian historiassa.

Korallikolmio sijaitsee vulkaanisesti aktiivisen -

Tyynenmeren tulirenkaan reunalla.

Valtava tulivuoriketju purkausaukkoineen ulottuu Etelä-Amerikasta Alaskaan -

ja Alaskasta Japaniin ja Uuteen-Seelantiin.

Vain muutama tulivuorista sijaitsee kuivalla maalla.

Useimmat niistä ovat meren pohjassa.

Täällä tektoniset laatat työntyvät toistensa alle -

ja lopulta yhtyvät maan vaipassa.

Purkaukset levittivät mineraaleja ja muita materiaaleja vuosimiljoonia.

Ne synnyttivät tuhansia saaria Tulirenkaalle.

Korallikolmion lähellä syntyi lukemattomia saaria purkauksista,

kun vulkaaninen kivi kerrostui hiljalleen.

Matalan veden ympäröimien saarten ansiosta kauniit ja lajirikkaat koralliriutat -

saattoivat syntyä alueelle.

Korallikolmio on kiistatta kaunis.

Täydellisten elinolosuhteiden ansiosta siellä elää kaikenlaisia merieläimiä.

Siksi se on myös noin 120 miljoonan ihmisen ravinnon lähde.

He saavat elantonsa kalastamisesta ja muista saarten tarjoamista resursseista.

Yksi parhaiten tunnetuista riutan eläimistä on vuokkokala.

Vuokkokalat ovat kauniita,

mutta vain kahta 29:stä lajista kutsutaan toisinaan klovnikaloiksi.

Lähes kaikki tuntevat vuokkokalat -

animaatioelokuvasta, jossa vuokkokalaisä etsi poikaansa.

Vuokkokalat elävät merivuokkojen lähellä.

Merivuokkojen lonkerot suojelevat niitä -

saalistajilta ja kalastajilta.

Vastapalveluksena urhea kala karkottaa

perhokalat ja viilakalat, jotka pitävät merivuokkoa herkkuna.

Merivuokkoja voisi luulla kasveiksi, mutta ne ovat eläimiä.

Ne voivat myös siirtyä.

Se kuitenkin stressaa eläintä, joka on yleensä kiinni pohjassa -

ja kalastaa ravintoa lonkeroillaan.

Yleensä vuokkokalat elävät -

keskellä kaunista ja monimuotoista riuttaa.

Kun puhutaan merivirroista, loputtomat penkereet ja muodostelmat -

tarjoavat luonnollista suojaa luonnonvoimilta.

Vuokkokala on huono uimari ja arvostaa turvaa.

Seuraava korallipuutarhojen asukki -

ei ole yhtä erikoinen kuin ujo vuokkokala.

Koruahvenelle ei tulisi mieleenkään viettää elämäänsä merivuokon suojissa.

Koruahvenet muodostavat valtavia parvia maailman koralliriutoilla.

Sadat tai jopa tuhannet yksilöt saalistavat yhdessä planktonia,

jota suurin osa pienistä kaloista syö.

Valtavat parvet antavat riutalle oranssinpunaisen sävyn -

ja sisältävät pienempiä parvia.

Vaikka koiraat johtavat parvia, suurin osa kaloista on naaraita.

Kaikki koruahvenet syntyvät naaraina.

Sukupuolten välillä on eroja niin koossa kuin värissäkin.

Sitä kutsutaan sukupuolidimorfismiksi,

mutta koska me näemme vain nuorten naaraiden punaisen sävyn,

eroja ei ole helppo havaita.

Naaraat pysyvät haaremeissaan, kunnes koiras kuolee.

Sitten vahvin naaras muuttuu koiraaksi muutamassa päivässä -

ja alkaa johtaa haaremia.

Sukupuolen muuttaminen ei ole tavatonta koralliriutoilla.

Sen avulla moni laji on selvinnyt vuosien evoluutiosta.

Väsymättömät parvet uivat riutan muodostelmien läpi.

Valtavat muodostelmat tuntuvat tarkkailevan merta läpi aikakausien.

Kuin osa meren pohjaa -

riutta tuntuu olleen osa Maata sen muodostumisesta asti.

Niin kuin jokainen eläin, korallikin aloitti kasvunsa pienestä.

Riutan kulmakivi on yksi polyyppi, pieni polttiaiseläin.

Yhdessä pienten levien kanssa ne muodostavat symbioottisen yhdyskunnan.

Polyypit tarjoavat leville turvaa,

ja levät antavat polyypeille ravintoa yhteyttämisen avulla.

Kun levät alkavat yhteyttää, ne alkavat muodostaa hiilidioksidista sokeria.

Sitä polyypit voivat käyttää ravinnokseen. Se on riutan perusta.

Varsinkin öisin korallit käytävät muita ravinnonlähteitä.

Korallit nappaavat planktonia lonkeroillaan -

polyyppien energiaksi.

Korallien kyky saada merivedestä kalkkia

on valtavalle riutalle tärkeämpää kuin planktonin pyydystäminen.

Aragoniittia kertyy korallin pohjalle,

jossa se laajentaa korallia hiljalleen.

Velhokala eli kivikala arvostaa mahdollisuutta laiskotella.

Ne ovat pieni viuhkaeväisten alalaji.

Pään hallitsevin piirre on leveä suu.

Kalan iho on nystyinen ja värikäs.

Riutan rinteillä saalistaja valmistautuu ja etsii ympäristöstä ravintoa.

Uimareina ne ovat saaliitaan heikompia,

joten ne pyrkivät sulautumaan ympäristöönsä.

Kuten nimestä voi aavistaa, velhokalat eli kivikalat näyttävät kiviltä.

Ne naamioituvat sellaiseksi mielellään.

Riutan röpelöisyyden ansiosta

ne löytävät paljon piilopaikkoja.

Nämä kalat voivat olla vaarallisia ihmisillekin.

Niiden selkäruodossa on kipua aiheuttavaa myrkkyä.

Mutta koska ne ovat huonoja uimareita, onnettomuuksia tapahtuu harvoin.

Toisin kuin kömpelö sukulaisensa tämä siipisimppu ui sulavasti riutan läpi.

Sen keveät siipimäiset rintaevät tekevät siitä elegantin ja uhkaavan.

Raidat eivät ole vain kaunistusta.

Ne hämärtävät sen muotoja ja antavat kalalle suojaa.

Tämä on yksi riutan vaarallisimmista saalistajista.

Niin kuin velhokalakin, siipisimppu tunnetaan myrkystään.

Evät levittäytyvät kalan ympärille, ja myrkky sijaitsee niissä.

Myrkky aiheuttaa pahaa kipua, mutta ei tapa ainakaan ihmistä.

Siipisimppu ei käytä myrkkyään saalistukseen.

Se säästelee sitä siltä varalta, että joku muu yrittää saalistaa sitä.

Jos siipisimpun on puolustauduttava, se tuikkaa vihollista myrkkyevällään.

Useimmiten se pääsee sillä vihollisestaan eroon.

Evät eivät ole vain kauniit.

Se tarvitsee niitä selviytyäkseen.

Kaikilla skorpionisimpuilla ei ole yhtä komeita eviä -

tai eleganttia rintaevää.

Tämän simpun evät näyttävät liehuvilta lipuilta,

kun se ui riutan maisemissa.

Se lepää suurimman osan päivästä ja pysyy kaukana muista riutan eläimistä.

Sen muoto ei sovi vauhdille.

Se hyödyntää pimeän suojaa päästäkseen saaliinsa lähelle.

Korallien kätköissä pimeydessä elää eksoottisempiakin eläimiä.

Antennikrotti ei ole kaloista elegantein.

Vihertävässä ympäristössä mutapohjassa se katoaa -

niin kuin pyylevä versio kameleontista.

Muut eläimet pitävät kirkkaammista väreistä.

Antennikrotit eivät käy riutalla usein.

Yleensä ne viihtyvät meren pohjassa muutaman sadan metrin syvyydessä.

Jos ne ovat riutalla,

ne käyttäytyvät niin kuin siipisimput.

Ne lepäävät ja naamioituvat. Joskus se toimii, toisinaan ei.

Tietenkin tummilla lajeilla on etulyöntiasema piiloutuessa.

Itsevarmuutta niille antaa myös niiden tehokas myrkky.

Jos ei tarvitse pelätä saalistajia, saalistaessa ei tarvitse suojautua.

Mikäs ruudulle nyt vipeltää?

Mantisrapu.

Mantisrapu on varmasti yksi meren hämmästyttävimmistä olennoista.

Se ei ole edes puolta metriä pitkä,

mutta suurimmatkin roistot kadehtivat sen taitoja.

Sen jatkuvasti liikkuvat valtavat silmät -

ovat ehkä ravun silmiinpistävin piirre.

Se näkee lähes kaikkialle ympärilleen -

ja havaitsee valtavasti eri värejä.

Ihmiset havaitsevat vain kolme pääväriä -

ja muodostavat muut värin aivoissa näiden kolmen pohjalta.

Mantsiravut havaitsevat 16 eri väriä.

Saalistaminen on sen työtä.

Tarkka värisilmä antaa sille etulyöntiaseman.

Saalistaessaan se on yksi luovimmista saalistajista.

Sen sakset ovat hyvä ase.

Kun se havaitsee saaliinsa, se venyttää sakset taakseen -

ja napsauttaa ne sitten nopeasti yhteen.

Paineaalto vie saaliilta tajun heti.

Todellisen vaaran uhri kohtaa myöhemmin.

Saksien voima muodostaa veteen onteloita veteen,

jotka romahtavat ja tappavat saaliin.

Mantisrapu on hyvä esimerkki eläimestä, joka ehkä näyttää vaarattomalta,

mutta onkin yksi meren vaarallisimmista otuksista.

Tällaisten petojen edessä -

pyyhältäjien kannattaa piiloutua vanhaan hylkyyn.

Meressä on paljon laivoja ja lentokoneita sotavuosien jäljiltä.

Muutaman metrin päässä kaikki on kirkkaampaa.

Värikkäät kalat ja korallit erottuvat sinisen meren taustaa vasten.

Kuin kukkaset korallit erottuvat taustastaan.

Riutat eivät vain näytä upealta.

Ne ovat merielämän kulmakivi.