Suite Française (Suite Française)

Pariisi 3.6.1940

Bussy, Ranska Viikkoa myöhemmin

Se alkoi ryminällä kesäkuussa.

Saksalaiset olivat pommittaneet Pariisin esikaupunkeja.

Kauhistuneet ihmiset pakenivat Pariisista.

Kaukana maaseudulla sota oli yhä etäinen.

Minua piinasi se, jota vastaan sodin lähempänä kotia.

Etkö ole jo pukeissa? Me myöhästymme.

Kannattaako mennä ulos tänään? - Miksi ei?

Anoppini, rouva Angellier, ei uskonut tappioon, -

vaikka ensimmäiset pakolaiset Pariisista saapuivat.

Kolme vuotta aiemmin olin nainut hänen rakkaan poikansa -

ja muuttanut Bussyyn.

Gaston oli sodassa. Anoppini halusi, että opin johtamaan tilaa.

Kävimme vuokralaisten luona kerran kuussa sunnuntaisin.

Silloin he olisivat kotona.

Ole hiljaa. Siten näet, miten he oikeasti elävät.

Hän halusi nolata heidät.

Inhosin sitä.

Onko pojastanne kuulunut? - Ei yli viikkoon.

Entä teidän? - Ei kummastakaan pojasta.

Pariisin sanotaan kaatuvan. - Kaikkea sanotaan.

Lucile?

Tila on iso. Ilman veljiäni on vaikeaa.

Pannaan velka ylös.

Jos teen myönnytyksiä, Gastonilla ei ole pian kotia.

Minkä puolesta hän olisi taistellut?

Tule, Lucile. Näkemiin.

He eivät maksa vuokraa, mutta tytär saa silkkisukkia.

Näitkö?

Jos näyttää heikolta, he vievät sinulta kaiken.

Kun Gaston palaa, hän näkee, että hänen vaimonsa osaa...

Seis! Pysäytä auto!

Mennään takaisin. - Ei.

Meidän pitää ostaa perunoita ja periä vielä neljä vuokraa.

Hullu.

Tuo näyttää raskaalta. - Hän pärjää.

Mitä olemme velkaa? - Neljä frangia.

Kiitos.

Lisää autoja on tulossa. Pariisista.

Isä tapasi sanoa: "Jos haluat nähdä millainen joku on, aloita sota."

Mitä tämä on?

Katso, miten pitkä jono on.

Jatkakaa!

Anteeksi, vaimoni on väsynyt.

Kävelimme Pariisista asti. Saisiko hän levähtää autossa?

Totta kai.

Voi luoja.

Ovatko nuo meidän? - Heidän. Aina heidän.

Maahan!

Anna!

Anna? Anna?

Kiitos. - Lucile.

Veisittekö meidät lähimpään kaupunkiin?

Hei! Pois autoni luota!

Lucile! Tule autoon!

Sinun pitää totella minua!

Sellaista oli sota.

Pariisi oli yhtäkkiä saapunut Bussyyn.

Naiset ja lapset pakenivat, etsivät ruokaa ja turvaa.

Mutta vihollinen seurasi heitä tänne.

Rouva Perrin, olen Gastonin vaimo Lucile.

Pois tieltä! Lähtekää, he tulevat!

Te hylätyt, luottakaa saksalaiseen sotilaaseen.

Ranskalaiset! Vaikeina aikoina ajattelen pakolaisia, -

jotka ovat menettäneet kaiken.

Tarjoan heille myötätuntoa ja huolenpitoa.

Surukseni joudun kertomaan, että lopetamme taistelun.

Olen kysynyt viholliselta, ovatko he halukkaita -

meidän sotilaiden kesken, kunnialla, -

lopettamaan vihamielisyydet.

Pelko valtasi meidät. Huhuttiin, että rykmentti oli tulossa Bussyyn.

Jätin mahdollisimman vähän Gastonin toimistoon.

Anopin mukaan parempi palaa kuin joutua vihollisen käsiin.

Bussyn asukkaat.

Kansaamme on kohdannut suuri tragedia.

Miljoonat ovat paenneet, tuhannet menettäneet henkensä.

Urheiden, nuorten miesten kohtalo -

on edelleen tuntematon.

Vain Jumala tietää, mikä odottaa meitä -

ja maata, joka ei ole enää meidän.

Meidän on pidettävä yhtä.

Meidän on unohdettava kaikki ristiriitamme.

Meidän pitää olla yhtä perhettä Jumalan edessä.

He ovat jo täällä.

Rukoilkaamme.

Nouse, Anna. - Isä meidän.

Pyhitetty olkoon nimesi, tulkoon valtakuntasi.

Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä.

Anna meille leipämme ja anna meille anteeksi -

niin kuin mekin annamme anteeksi.

Päästä meidät pahasta. Aamen.

Marsalkka Pétainin allekirjoituksella -

hyväksytään Ranskan uusi perustuslaki.

Se takaa oikeuden työhön, perheeseen ja isänmaahan.

Teidät on voitettu. Valta on nyt meillä.

Kaikki aseet on luovutettava -

saksalaisten päämajaan huomenaamuna.

Kuten Führer kirjoittaa:

"Miekasta tulee auramme ja sodan kyynelistä..."

Kauanko he ovat täällä? - En tiedä.

Mutta en aio elää Saksan aikaa.

Upseereja majoittavat -

odottavat kotona heidän saapumistaan.

Emme katso häneen. Emme puhu hänelle.

Päivää.

Rouva...

Rouva Angellier, olen yliluutnantti Bruno von Falk.

Osasitteko odottaa minua?

Rouva? Yritän olla olematta vaivaksi.

Tarvitsen vain huoneen ja työtilan.

Suokaa anteeksi.

Ettehän pahastu, mutta en saa myöhästyä.

Koirasta ei ollut puhetta!

Menkää! Ulkonaliikkumiskielto! - Herra siunatkoon ruokamme.

Herra siunatkoon niitä, jotka eivät jaa ateriaamme.

Pitäköön heidät turvassa. Varjelkoon heitä.

Aamen. - Aamen.

Rouva? Saisinko avaimen pianoon -

ja kirjoituspöytään?

Lupaan, että niistä huolehditaan hyvin.

Marthe antaa teille avaimen.

Illanjatkoa.

Hän soittaa pian "Deutschland über alles".

Löysittekö majapaikan?

Kyllä. Kiitos.

Varokaa juutalaisten vastenmielistä tyranniaa.

Näittekö tämän?

Pitää käyttää Saksan rahaa. Ei ulos yhdeksän jälkeen.

Ja herra paratkoon, jos kuuntelet de Gaullea radiosta!

Onko teillä joku?

Upseeri.

Se lienee hinta kylän parhaasta talosta.

Entä teillä?

Ei ketään. Ainoa etu kylän surkeimmasta talosta.

Miksi hän katsoi minua noin? - Etkö tiedä?

Anoppisi siirsi hänet ja hänen vanhempansa latoon.

Antoi heidän talonsa pariisilaiselle pakolaiselle tuplavuokralla.

Seuraava.

Nimi, ammatti, osoite.

Benoit Labarie, torppari. Montmortin tila.

Seuraava.

Varakreivitär. - Benoit.

Anteeksi. Vaimosi ja lapsesi olivat kirkossa. Missä olit?

Olin töissä. Siitä te ette tiedä mitään.

Varo puheitasi.

Olemme olleet vuosia heidän torppareitaan.

Mitä on "lahjus" ranskaksi?

Toivon, että pitäisitte tätä lahjana.

Lahjana?

Voimmeko puhua kahden? Tämä on arka aihe.

Jättäkää meidät, Bonnet. Kiitos.

Suokaa anteeksi.

Istukaa. - Kiitos.

Kyse on siitä, että Bonnet on meillä.

Hän on hyvästä perheestä.

Pyrin sijoittamaan kaikki kaltaistensa pariin.

Kaikki Bussyssa noudattavat lakia.

Myös pormestari ja varakreivi. - Kyse on vaimostani.

Hänestä on kiusallista, että meillä on vieras.

Kävisikö joku toinen kortteeri? - Entä luutnanttini?

Löydämme varmasti hänelle toisen paikan.

Hän voi asua Labarien tilalla. Se on maitamme.

Sisälle, tytöt.

Meidän pitää tottua tähän, kuten muuhunkin.

Kylässämme ei ollut ollut miehiä aikoihin.

Ranskalaissotilaiden äidit halveksuivat heitä.

Voinko auttaa? - Nuoret naiset ihailivat.

Olet kaunis. Mikä on nimesi? - Celine. C-E-L-I-N-E.

Celine? Saanko puhutella?

Saanko kantaa kassisi?

Olen menossa samaan suuntaan. Voit sanoa "ei kiitos".

Tuo ei sovi tänne.

Sinä et pidä tästä.

Jos yhtään lohduttaa, kaikki rikkaat tekevät näin.

Anoppini esitti, että sota yhdisti meidät, -

mutta rikkaat laskivat rahansa ja viis veisasivat muista.

Muut, kuten Benoit ja Madeleine, eivät olisi hamstranneet.

Tämä on sinulle. Meillä on ylimääräistä ruokaa.

Jos ymmärrät...

Kaipaat varmaan Gastonia. Jotakuta, jolle puhua.

Kaipaan.

Kirjoitatko hänelle?

Emme tiedä, missä hän on. - Kirjoita itsesi takia.

Benoit olisi vaihtanut osia Gastonin kanssa, taistellut.

Oikeasti? - Kysy häneltä itseltään.

Voinko..?

Voimmeko auttaa? - Rouvat...

Tuli muutos. Minut määrättiin tänne.

Anteeksi vaiva. - Tämän piti olla liian kaukana.

Minäkin yllätyin. Asuin linnassa.

Oletteko upseeri? - Luutnantti.

Tämä on liian vaatimatonta. Ei ole edes juoksevaa vettä.

Älkää minusta huolehtiko.

Tämä kelpaa hyvin.

Nuori upseeri käytti valtaansa ja sekoitti heidän elämänsä.

Se oli jo muutenkin hankalaa.

Entä meidän sotilaamme?

Kuulin hänet joka yö.

Aina samaa, vierasta musiikkia.