The Affair

Aiemmin tapahtunutta:

Odota. Anna hänen mennä.

En kestä tätä tunnetta. Olen tehnyt kaikkeni.

Tämä kaupunki ei ole kotini.

Joanie ei ole lapseni, mutta yritin silti. Nyt Alison vie sinutkin.

- Menetimme lapsemme. - Tiedän. En voi kilpailla sen kanssa.

Olen osoittanut kelpoisuuteni.

En tiedä, onko asiakkaani valmis valvomattomiin tapaamisiin.

Nykyinen tilanne on hänelle erittäin stressaava.

Voisit sanoa tuomarille, että luotat minuun-

ja että kykenen hoitamaan Joanieta.

Kelpaan siis pantavaksi, mutten lapsemme äidiksi.

- Prosessiin on syynsä... - Kiitos käynnistä. Hei.

- Missä olitte keskiviikkoiltana? - Kotona minun kanssani.

Cole näkee sinussa pelkän katastrofin.

Vaikka tekisit mitä, hänen silmissään olet pilalla.

Allekirjoita eropaperit.

En vaadi sinulta mitään. Haluan vain aloittaa alusta.

Osa yksi: Alison

Kyse ei ole vain siitä, onko nuori asiakkaani valmis-

valvomattomiin tapaamisiin.

Onko Alison Bailey valmis? Hänellä ei ole vakituista työtä-

- ja hän on yhä naimisissa tuomitun rikollisen kanssa.

Herra Gutteman on väärässä.

Asiakkaani on menestyvän yrityksen osakas-

- ja hänelle myönnettiin juuri avioero herra Sollowaysta.

Tässä kopiot oikeudelle ja asianajajille.

Kutsutteko todistajan, herra Gutteman?

Kyllä. Kutsun Luisa Leonin.

Nostakaa oikea kätenne. Vannotteko oikeudelle-

että kerrotte totuuden?

Kyllä.

Olette nähnyt asiakkaani yhdessä äitinsä kanssa.

Onko asiakkaani ja Alison Baileyn suhde parantunut vai huonontunut-

edellisen oikeusistunnon jälkeen?

Parantunut.

Joanie vietti yönkin Alisonin luona muutama päivä sitten.

Oli hänen syntymäpäivänsä.

- Siis erityistilanne. - Tyttö tuli kotiin iloisena.

Olette silti varmasti huolissanne säännöllisistä valvomattomista...

- Vastalause. Johdattelua. - Hyväksytty.

Herra Gutteman, teidän kuuluu pysyä puolueettomana.

Meidän pitäisi lopettaa tämä oikeusprosessi.

Joanie rakastaa äitiään ja haluaa olla hänen kanssaan.

En pidä Alisonista, mutta nyt ei ole kyse minusta.

Hänen pitäisi saada tyttärensä takaisin.

Tarkoitatteko, että kannatatte valvomattomia tapaamisia?

En. Tarkoitan yhteishuoltajuutta.

Yhteishuoltajuus ei ole tällä hetkellä tarjolla.

Ehkä sen pitäisi olla.

Saanko pyytää lyhyttä taukoa?

Saatte neuvotella 5 minuuttia. Sitten haluan tavata teidät huoneessani.

Mitä tapahtui?

Cole suostui yhteishuoltajuuteen.

- Suostutko sinä? - Minäkö?

Kyllä! Hyvänen aika. Tämä ei voi olla totta.

- Luisan todistus ratkaisi asian. - Luulin, että hän vihaa minua.

Hän on hyvä ihminen.

Laadimme paperit, ja asia on sillä selvä. Onnittelut. Nyt tämä on ohi.

Kiitos.

Kiitos.

Hei.

Luisa kertoi, että löytäisin sinut täältä.

Tässä minä olen.

Toin kahvia ja muffinssin.

Vai niin.

Jätän nämä, jos nälkä yllättää myöhemmin.

Odota.

Tulin vain varmistamaan, että sinulle sopii se, mitä oikeudessa tapahtui.

- Miksei sopisi? - Vaikutit vähän yllättyneeltä.

Rehellisesti sanoen asiat tuntuvat etenevän liian nopeasti.

Olet yhä sama vanha itsesi.

- Mitä tuo tarkoitti? - Ei mitään.

- Kiitos muffinssista. - Enkö ole valmis yhteishuoltajuuteen?

Toivon, että tällä kertaa et pakene heti kun tulee vaikeaa.

- Luulin, että ymmärsit, miksi lähdin. - En voi jutella nyt.

Jos veljeni näkevät sinut täällä, he alkavat kysellä.

Hyvä on.

Onneksi olkoon erosi johdosta.

Siitäkö tässä onkin kyse?

Sanoit, ettet ole nähnyt häntä.

Hän käväisi allekirjoittamassa paperit ja lähti.

- Etkö halunnut, että hankin eron? - Tämä kuvastaa koko ongelmaa.

- Mitä ongelmaa? - En voi luottaa sinuun.

Haista paska, Cole.

Tohtori Parry? Hei.

Voin vallan mainiosti.

Hauskaa, että soitit.

Sepä surullista. Miten hän voi?

Kyllä, mielelläni. Milloin?

Huominen sopii hyvin. Cole hoitaa Joanieta.

Selvä. Kello yksitoista. Nähdään silloin.

TERVETULOA WOODLAWNIIN

Hei.

- Koska? - 8 viikkoa sitten.

Häntä vahditaan itsemurhan varalta.

Hänen olisi hyvä jutella jonkun kanssa, joka on kokenut saman.

Onko kaikki hyvin?

Kyllä. Kaikki hyvin.

Hei.

Olen Alison. Saanko liittyä seuraasi?

Kertoiko tohtori Parry, kuka olen?

- Olet se potilas. - Niin olen.

Olin täällä pitkään.

- Kuinka kauan? - Puoli vuotta.

Olit varmasti hullu.

Minulla oli paljon työstettävää.

- Ehkä kuten sinullakin. - Menen kotiin ensi viikolla.

Vanhemmillani ei ole varaa tähän.

Odotatko kotiin paluuta?

Mikä hänen nimensä oli?

Minun poikani nimi oli Gabriel.

Nimesin hänet isoisäni mukaan.

Tykkäsin olla hänen huoneessaan hänen kuoltuaan.

Makasin hänen sängyssään hänen tavaroidensa keskellä.

Lakanat tuoksuivat häneltä.

Käärin ne tyynyn ympärille ja teeskentelin piteleväni häntä.

Äiti laittoi kaikki Dawnin tavarat-

- varastoon hänen kuolemansa jälkeen. Laatikkoon.

Ei niin saa tehdä. Sinun pitää käskeä hänen ottaa ne esiin.

Sinun pitää nähdä hänen tavaransa. Muistojen hävittäminen ei auta.

Kaipaan häntä hirveän paljon.

En välitä.

Äiti on huolissaan minusta.

Hän haluaa vain, että paranen.

Hän haluaa, että olen taas oma itseni.

Et tule voimaan paremmin vähään aikaan.

Etkä ole koskaan entisesi.

Hänen on tajuttava se.

Vietän paljon aikaa...

...miettien, miten tapan itseni.

Niin että se näyttäisi onnettomuudelta.

- Älä kerro kenellekään. - En kerro.

Ymmärrän sinua.

Olin lähellä itsemurhaa itsekin muutaman kerran.

Mikset tehnyt sitä? Mikä auttoi?

Minulla oli suhde.

- Hitto. - En suosittele.

Se ei päättynyt hyvin.

Tee mitä ikinä sinun täytyy. Kuoleminen ei ole ratkaisu.

Nyt se tuntuu hyvältä ratkaisulta-

mutta haluat elää.

- Mistä sinä sen tiedät? - Koska eläminen on ihanaa.

Kaikki muut pitävät elämää itsestäänselvyytenä-

- mutta me tiedämme, ettei se ole sitä.

Me tiedämme, että ihminen voi lakata hengittämästä.

Tiedämme, että elämä on lahja.

Tulet kaipaamaan Dawnia, mutta kannat häntä mukanasi.

Pidät hänen muistonsa elossa ja elät tästedes teille molemmille.

Hei. Anteeksi siitä aiemmasta.

En halua riidellä. Olisi pitänyt kertoa, että puhuin Noahin kanssa.

Selvä.

Voimmeko jutella?

Toki. Mitä asiaa?

Arvaa, missä kävin aamulla. Woodlawnissa.

Puhuin naiselle, joka oli menettänyt lapsen.

- Millaista se oli? - Aika rankkaa.

Hän oli paljon nuorempi kuin me olimme.

Häneen sattui kovasti. Surun voi melkein nähdä hänen silmissään.

- Muistan tunteen. - Luulen, että minusta oli apua.

Tohtori Parry sanoi, että minun kokemuksellani-

tästä voisi tehdä uran.

- Uran? - Heillä on uusi ohjelma.

He kouluttavat lapsensa menettäneitä vanhempia suruterapeuteiksi.

Kokemuksen voivat ymmärtää vain ne, jotka ovat itse kokeneet sen.

- Muutatko New Jerseyyn? - En. Käyn töissä täältä.

- Se on neljän tunnin ajomatka. - Ehkä asun siellä osan viikosta.

- Onko se kokoaikatyö? - En tiedä vielä yksityiskohtia.

- Entä Joanie? Hylkäätkö hänet taas? - En!

- Vietkö hänet siis minulta? - Lopeta, Cole.

- En ole ajatellut asiaa. - Mikset?

Tämän takia en halunnut antaa sinulle vielä yhteishuoltajuutta.

On kulunut vajaa vuorokausi. Et voi itsellesi mitään.

- Et nyt käsitä... - Sinä et käsitä.

Oikeuden päätös oli ihme. Mikset näe sitä?

Etkö voi vain olla kiitollinen? Sinun pitää koko ajan vaatia lisää.

Olin unohtanut tämän sinusta.

Yhteinen historiamme hämäsi minua. Juuri tällainen sinä olet.

Olet yhtä kaaosta. En voi elää niin.

- Ei kukaan sitä pyydäkään. - Miksi sitten olet täällä?

Halusin vain kertoa tästä sinulle.

Olet ainoa ihminen, joka voisi ymmärtää.

Miksi olet niin vihainen? Luulin, että olisit iloinen puolestani.

Tietysti luulit, koska kaikessa on aina kyse sinusta.

Hei.

- Eilinen oli kuulemma suuri päivä. - Kiertääpä sana nopeasti.

- Iloitsen, kun hyvät voittavat. - Sinä oletkin yksi hyvistä.

- Mitä haluaisit? - Jotain vahvaa.

Miten olisi Long Island Ice Tea?

Olin kaupungissa ja näin sinut.

- Saanko istua? - Siitä vain.

Kaksi Long Island Ice Teata.

- Mitä sinulle kuuluu? - Hyvää. Entä sinulle?

On mennyt paremminkin.

- Haluatko puhua siitä? - En.

Etpä kai.

En tiennyt, että asut yhä täällä.

- Minulla on monta syytä olla täällä. - Aivan, tyttäresi on täällä.

Hän ei sitten ollutkaan Noahin.

Ei.