The Affair

- Tapahtunut aikaisemmin: - Tervetuloa.

- Muistatko kun näit hänet ensikertaa? - Kuin eilisen. Olen Noah.

- Puhumme Noahin kirjasta. - Onko siinäkin jo puhuttavaa?

En ole kovin pitkällä vielä.

- Flirttaileeko hän kanssasi? - Lähdetäänkö?

En halua eroa.

- Mitä sitten haluat? - Haluan, että tulet kotiin.

Haluan kirjan kauppoihin syksyllä.

En halua tätä elämää, minun on mentävä. Olen rakastunut toiseen.

Valitsitte niin sanotun "humaanin avioeron."

- Pilasin elämäni takiasi. - En kuulu sinulle.

Emme ole kirjassasi. Et voi hallita minua.

Olen raskaana.

- En tiedä, kuka Joanien isä on. - En halua nähdä sinua enää.

Luulin, että hän teki sen tahallaan-

jotta en voisi palata luoksesi.

Herrajumala.

Se oli peura.

Jos en tee jotain, he vievät minut.

Kerro vain totuus.

Herra tuomari. Olen syyllinen, tapoin Scotty Lockhartin.

Ensimmäinen osa: Noah

Mennäänkö?

Hei.

Hei.

Miten sinulla menee?

Ihan hyvin.

Valmista pöytä eteeni vihollisteni läsnäollessa.

Voitele pääni öljyllä. Kuppini on ylitsevuotava.

Hyvyys ja armo seuraavat minua kaikki elämäni päivät.

Asun Herran talossa ikuisesti.

Lopetamme muistopuheeseen.

Arthurin poika Noah Solloway kertoo nyt muistoja rakkaasta isästään.

Isäni tuntevat tietävät, ettemme aina tulleet hyvin juttuun keskenämme.

Mutta rakastin häntä.

Rakastin häntä.

Kun olin lapsi...

hän vei minua kalaan järvelle kotitalomme taakse.

Pidimme molemmat siitä kovasti.

Sisareni oli...

Hän ja isäni olivat hyvin läheisiä. Hän oli enemmän isäni tyyppiä.

Sitten hän kuitenkin lähti.

Se oli raskasta aikaa.

Raskasta aikaa.

Isällä oli kova elämä, niin ainakin luulen.

En oikeastaan tuntenut häntä kovin hyvin.

Halusin aina kysellä kaikenlaista.

Sitä aina luulee, että aikaa on enemmän.

Kiitos, kun tulitte.

Kiitos sanoistanne, herra Solloway.

Laulamme lopuksi Arthurin lempilaulun Take Me Out to the Ball Game.

Kiitos tarinoistasi, se oli kaunista.

- Hän oli niin herkkä. - Anteeksi.

- Mikä sinua vaivaa? - Ei mikään.

- Tuolla isä onkin. - Hei. Kiitos, että tulitte.

Isoisä olisi pitänyt siitä. Lyhyt ja ytimekäs. Ei paskan jauhantaa.

Kiitos, kun tulit, Helen.

Tietysti, tunsin isänne 30 vuotta.

Voimmeko puhua hetken?

Annahan hali.

- Miksi et vastaa soittoihini? - En tiedä.

- Meidän pitää puhua. - Mistä?

Tästä uudesta järjestelystä.

- Asutko vielä siskosi luona? - Kyllä.

- Hankitko oman asunnon? - Ennen pitkää.

Etkö halua paikkaa, jossa voit olla lasten kanssa rauhassa?

- Tuskin he haluavat olla kanssani. - Älä viitsi. Olet heidän isänsä.

Stacey pelkää minua.

Hän vain ujostelee, koska olitte erossa 3 vuotta.

Siksi teidän pitää viettää aikaa yhdessä.

Yritän, ihan oikeasti. On kulunut vasta kaksi kuukautta. Älä painosta.

Entä me?

Mitä meistä?

Anteeksi.

- Anna minä... - Ei tarvitse.

Kaikki, jotka isä antaa, tulevat luokseni.

En käännytä pois ketään, joka uskoo minuun.

Hän, joka nosti Jeesuksen kuolleista, antaa meille uuden elämän-

henkensä kautta.

Sydämeni on siis iloinen, ja henkeni iloitsee.

Myös ruumiini lepää toivossa. Näytät minulle elämän tien.

Sinun seurassasi on iloa.

Oikeassa kädessäsi on ikuinen elämä.

Noah!

Noah!

Herra kirkastakoon kasvonsa hänelle ja olkoon hänelle armollinen.

Herra antakoon hänelle rauhan.

Aamen.

Aamen.

Kiitos, että tulitte.

- Kiitos. - Ilman muuta.

Se oli kaunis toimitus, Nina. Isäsi olisi tyytyväinen.

Kai tulette talolle kanssamme?

En oikein tiedä.

Lapset eivät ole nähneet toisiaan pitkään aikaan.

Pitäisikö meidän tulla?

Vain jos haluat.

- Huomenna on koulua, joten... - Aivan.

Tämän kerran. Heidän isoisänsä kuoli juuri.

- Lasten pitäisi olla yhdessä. - Hän vastasi jo, Nina.

Meidän pitäisi mennä.

Martin tarvitsee aikaa läksyihin. Hän on saanut huonoja arvosanoja.

Jos tämä jatkuu, hän ei pääse collegeen.

Kiitos, että tulit. Oli mukava nähdä.

Martinin opettaja haluaa tavata vanhemmat. Sinunkin olisi hyvä tulla.

Milloin?

- Torstaina neljältä. - Selvä. Yritän tulla.

- Lähdetään, äiti. - Martin, tule hyvästelemään isäsi.

- Kuulitko, Martin? - Älä pakota häntä, Helen.

- Sinulla on kaunis koti. - Kiitos. Tämä ei ole minun.

- Etkö olekaan aviomies? - Kenen aviomies?

- Ninan aviomies. - Ei, olen hänen veljensä.

Veli. Sekö veli, joka meni vankilaan?

Sinä tapoit hänet tempuillasi. Isäsi kuoli särkyneeseen sydämeen.

- Eikö se ollutkaan keuhkolaajentuma? - Olet kamala.

Anteeksi vain, Donna, mutta hän on yhä veljeni.

- Mihin menette? - Suremaan.

Tule.

Lihasrelaksantteja.

- Miten opettaminen meni? - Ihan hyvin.

- Oliko hauskaa? - Ei oikeastaan.

Tärkeintä on, että minulla on työ.

Jos he pitävät sinusta-

- ehkä saat vakituisen pestin lukukauden lopuksi.

Ehkä.

Ajaisit tuon parran, näytät mielipuolelta.

Se on hyvä yliopisto, ja olet vanki.

Entinen vanki.

Eikö se ole osa viehätystä?

Anteeksi, nyt on vain vähän vaikeaa.

Tietysti on.

Mutta kyllä kaikki järjestyy.

- Pitää vain pysyä... - Elossa?

Aioin sanoa myönteisenä.

- JP on kyllästynyt minuun. - Jätä hänet minun huolekseni.

Hän on vain väsynyt. On ollut pitkä kesä.

Olet ainoa, joka on antanut minulle anteeksi.

Sinä annoit minulle kerran anteeksi yhden tosi kamalan asian, joten...

Sitä paitsi uskon, että olet syytön.

En ole.

Tämän täytyy olla jokin vitsi.

Mitä ajattelit tehdä, Nina?

Miten maksamme matkan ja joulun? Tämän on pakko olla vitsi.

- Sinun veljesi... - Kyllä.

Onko kaikki kunnossa?

Isäsi testamentti tuli aamulla.

Vai niin.

Ei häneltä paljon jäänyt.

Hänellä oli talo, ja hän jätti sen sinulle.

Minulleko? Miksi?

En tiedä, Noah. Kerro sinä.

En minäkään tiedä.

- Hän vihasi sinua. - JP!

Hän pystyi hädin tuskin puhumaan sinusta.

Siskosi kävi hänen luonaan joka sunnuntai.

Vei häntä kirkkoon ja lääkäriin.

Hän vaihtoi happipullon ja vaipat, helvetti soikoon.

Lopussa meidän piti palkata täysipäiväinen hoitaja.

- Olemme pennittömiä. - Ei sen väliä.

Oletko istuttanut takapihalle rahapuun, josta voi hakea seteleitä?

Nolaat minut.

Onko veljesi maksanut kaupassa kertaakaan tultuaan tänne?

Mene kävelylle, ole kiltti.

- Olet ihan kuin isäsi. - Ulos!

Tarvitsimme sen talon, Nina.

Tarvitsimme sen.

Helvetti.

- Anna minun. - Minä siivoan.

- Haen sinut kuudelta. - Etsin oman kämpän.

- Sinulla ei ole rahaa. - On vähän. Pärjään kyllä.

Puhun JP: n kanssa. Hän rauhoittuu pian.

En halua taloa.

JP voi myydä sen. En välitä.

Ei, isä jätti sen sinulle.

En koskaan palaa sinne, Nina. Tiedät sen.

- Se oli isän tapa pyytää anteeksi. - Liian myöhäistä.

Paskat siitä. Aivan liian myöhäistä.

"Niinpä, lopulta"-

- "kun hän katsoi miehen nousevan autoon ja ajavan alas vuorelta"-

- "hän ei voinut olla miettimättä, ajattelisiko hän toisin aamulla."

"Heräisikö hän täynnä toivoa"-

- "jota hän oli pitänyt itsestäänselvyytenä lapsena?"

"Toisin sanoen: onko tämä hetki hänelle alun loppu vai lopun alku?"

"Hän mietti yhä, kun teepannu vihelsi."

"Hän kääntyi pois ikkunasta."

"Kun hän katsoi taas, miehen auto oli poissa."

Loppu.

- Herra Solloway? - Kiitos, Audrey.

Kysymyksiä, kommentteja?

Charlotte.

Minusta se oli eleganttia. Pidin tuulisymboliikasta.

Tunsin kertojan innostuksen-

kun sää muuttui yllättäen.

Ettekö ole samaa mieltä, herra Solloway?

En, Charlotte. Minusta se oli hyvin tylsä.

Vai pitikö sen olla satiiria?

En uskonutkaan.

Valitettavasti Audrey paljasti vain-

- miten tavanomaista hänen sisäinen elämänsä on.

Sinun täytyy varmaan sammuttaa tietokone-