This Is the Zodiac Speaking

SOLANON PIIRIKUNTA 20.12.1968

Lake Herman Road oli hiljainen, pieni, kaksikaistainen tie.

Se oli oikotie Vallejosta Benician kuntaan.

Se ei ollut kovin suosittu.

Siellä ei ollut lainkaan valaistusta, katuvaloja ei tietenkään ollut.

Ohituspaikka-alue, jossa rikokset tehtiin-

- oli rakastavaisten paikka. Sinne pysähdyttiin ja nuoret tiesivät sen.

Benician lukion oppilaat tiesivät sen.

Hoganin ja Vallejon lukion oppilaat tiesivät, mitä siellä tehtiin.

Tietä mentiin edestakaisin. Mutta siellä ei ollut paljon liikennettä.

Jos liikennettä oli iltaisin, se koostui teineistä tai ihmisistä-

- jotka tulivat myöhään töistä Beniciaan.

Asukasluku oli luultavasti noin 5000.

Se oli hiljainen, pieni, keskiluokkainen yhteisö.

Rikollisuusaste oli hyvin alhainen asukaslukuun nähden-

- lähes olematon. Suurimmat rikokset siihen aikaan kaupungissa...

Benician poliisilaitos (el.) Etsivä v. 1968

...olivat kapakkatappeluita, autovarkauksia, perheriitoja.

Sitä ennen ei ollut murhia ainakaan viiteen tai kuuteen vuoteen.

Olin ensimmäinen poliisi...

Olin partioimassa ja parini oli sairas.

Solanon poliisi (eläk.) Poliisi v. 1968

Hän ei päässyt. Wayne Waterman oli uusi kaveri työssä.

Hän oli töissä vankilassa. Olimme kaikki ensin töissä vankilassa.

Hän pyysi tulla mukaani.

Sanoin, että ottaisin hänet mielelläni mukaani.

Saimme puhelun ylikonstaapelilta-

- että benicialainen mies, joka käy kalassa Berryessan järvellä-

- ei ollut kotona. Se oli seitsemän, kahdeksan maissa.

Hän pyysi katsomaan, löytäisimmekö hänen autonsa Lake Herman Roadilta.

Se oli sininen kuorma-auto.

Kun käännyimme Lake Herman Roadille-

- meitä pyydettiin menemään Helvetin Enkelien kämpälle Warren Streetille.

Olimme siellä noin 30 - 40 minuutissa.

Kun palasimme autoon-

- meille kerrottiin, että Lake Herman Roadilla oli kaksoismurha.

Olimme vieneet sinä yönä etsintäluvan-

- Herman-järven "mökille", joka oli Benician kaupungin omistuksessa.

Etsimme sieltä huumausaineita parini kanssa.

Takavarikoimme noin 700 grammaa marihuanaa-

- mikä oli 1960-luvulla suuri huumeratsia.

Tänä päivänä se ei olisi kovinkaan järisyttävä.

Lähdimme, ja olimme matkalla takaisin poliisilaitokselle-

viemään marihuanaa todisteeksi.

Ajaessamme emme nähneet ketään sillä alueella-

- koska siinä on mutka, ja ajovalot loistavat suoraan sinne ohi mentäessä.

Kun olimme pysäköimässä poliisilaitokselle-

- kuulimme, että Benician poliisilaitokselta oli soitettu-

- mahdollisesta ammuskelusta ja uhreista Lake Herman Roadilla-

ja he kuvailivat paikan.

Parini ja minä käännyimme takaisin ja vastasimme ilmoitukseen.

Kun pääsimme sinne, Benician poliisiyksikkö oli jo paikalla-

- sekä yksi ylikonstaapeleistamme oli myös siellä.

Auto oli itään päin-

- lähellä paikkaa, jossa oli pumppaamo tai jotain alempana.

Muistan, että näimme yhden kaverin tarkistavan sen paikan joka yö.

Se oli kaksivärinen Rambler.

Näimme ensin ensimmäisen uhrin-

- miehen, joka makasi matkustajan oven ulkopuolella.

Näytti siltä, että hänellä oli ampumahaava vasemman korvan yllä.

Hän vaikutti... Tai hän siis hengitti.

Oli melko kylmä ilta, oli myöhä joulukuinen ilta-

ja hänen hengityksensä näkyi.

Se johtui varmaan siitä, että hänen hengityselimensä olivat yhä kunnossa-

- eivätkä hänen aivonsa olleet vielä lakanneet toimimasta.

Meillä ei ollut koskaan paljon murhia.

Ratkaisimme ne kaikki, mutta niitä oli vain muutama, mutta tämä...

Siellä oli yksi tyttö, joka asui...

Nainen, joka asui parin kilometrin päässä-

Vallejon suunnassa.

Hän näki Benician poliisilaitoksen, ja hän kertoi heille siitä-

ja he olivat ensimmäisinä paikalla.

Seriffille soitettiin tietenkin, koska tuomiopiiri on heidän-

- ja Solonan piirikunnan seriffi vastasi ja he hoitivat tutkimuksen.

Me autoimme heidän apulaisseriffejään-

- ja pidimme lehdistön ja muut loitolla heidän tutkiessaan rikospaikkaa.

Otimme yhteyttä toimistoon, pyysimme ylikonstaapeli Les Lundbladin sinne.

Hän oli vastuussa. Minä olin partiopoliisi silloin.

Poika oli partiolainen, tyttö ensitreffeillä...

YLIKONSTAAPELI Solanon poliisi, joulukuu 1968

...eikä kummallakaan ole mitään rekisteriä huonosta käytöksestä.

- Miksi näin kävi? - Se oli uskoakseni järjetön murha.

Hän pyysi minua seuraamaan ambulanssia-

ja yrittämään saada jotain tietoja.

Silloin sain tietää sormuksesta. Huomasin, että hän piti sitä näin.

Hän piteli sitä tällä tavalla.

Hän piteli sitä aivan kuin joku yrittäisi viedä sitä häneltä.

Hoitaja sanoi, että hän kuoli ennen kuin hän tuli sairaalaan.

Katsoin auton taakse ja näin naisuhrin.

Noin yhdeksän metrin päässä-

- kasvot alaspäin, ja häntä oli ammuttu monta kertaa.

Hänet oli ammuttu täyteen reikiä, en muista kuinka monta.

Löysimme monia hylsyjä hänestä, häntä oli ammuttu selkään.

Naisuhri valui kuiviin-

- ja oli selvää jopa tarkastamatta pulssia, minkä tein-

että hän menehtyi rikospaikalla.

Siellä oli paljon verta ja hän oli ilmeisesti valunut kuiviin.

Naisuhrin luota löydettiin kuluneita 22-kaliiperisen aseen hylsyjä.

Myös auton oikealla puolella oli uskoakseni hylsyjä.

Oikean takaikkunan läpi oli ammuttu yksi ammus-

ja yritimme selvittää-

- oliko se varoituslaukaus, jotta uhrit saataisiin ulos autosta.

En usko, että siitä päästiin koskaan yksimielisyyteen.

Se ammus ei muistaakseni osunut miesuhriin-

vaan se meni auton kattoverhoiluun.

Syyllinen mahdollisesti käski heidät ulos autosta.

Poika ammuttiin auton oikealla puolella-

ja tyttö ilmeisesti yritti paeta-

- ja hänet ammuttiin 9 metrin päässä, josta hänet löydettiin.

Siellä oli yksi luodinreikä, joka läpäisi yhden ikkunan.

Oliko se harhaluoti vai yksi niistä, jotka osuivat uhriin ja menivät läpi?

Se on voinut olla harhaluoti tai jonkinlainen varoitusluoti.

Emme voi yhdistää sitä ruumiisiin, mutta hylsy on samantyyppinen.

Uhrin, Betty Lou Jensenin mekko

Purppura reunus, 5 luodinreikää

Tulin takaisin rikospaikalle. Les oli siellä.

Kävimme kaiken läpi ja se riitti siltä päivältä.

Teimme töitä noin neljään asti aamulla-

- tarkistimme kaikki paikat ja etsimme kaikki luodit.

Seuraavana aamuna sain puhelun-

- ja minulle kerrottiin, että olisin tapauksen tutkija.

Sitä ei hoidettu niin kuin nykyään hoidettaisiin.

EI ollut riittävää kokemusta hoitaa sitä sillä tavalla.

Ensimmäinen huolenaihe oli miesuttri.

Oliko hän vielä elossa? Yritimme pelastaa hänen henkensä.

He merkitsivät ruumiit ja pysäköivät partioautot.

He katsoivat ympärilleen ja ottivat talteen tyhjät hylsyt ja muuta.

Nykypäivän olosuhteissa, teknologian avulla, mitä silloin ei ollut-

rikospaikkaa olisi tutkittu päivä.

He olisivat ottaneet maanäytteitä, kuituja-

- he olisivat etsineet ylimääräisiä hiuksia.

Se olisi tehty paljon perusteellisemmin-

- koska nyt on teknologiaa, jota silloin ei ollut.

Sen puolen tunnin aikana, joka on tiedossa...

Alueella oli ihmisiä koko ajan-

paitsi kuuden minuutin ajan.

Niiden kuuden minuutin aikana kaikki tapahtui.

Olimme luultavasti vain muutaman minuutin päässä rikospaikalta-

kun se tapahtui. Emmekä muistaakseni-

- ohittaneet muita ajoneuvoja tai muuta liikennettä.

Olen melko varma siitä, koska kerroimme sen seriffin toimistossa.

Emme nähneet muita ajoneuvoja tulevan meitä vastaan.

Menimme oikotietä, joten on voinut käydä niin-

- että jos auto kääntyi Lake Herman Roadille takaamme, emme nähneet sitä.

Me uskoimme silloin, että tämä henkilö tai henkilöt-

- tulivat Vallejon alueelta, ei Benician alueelta.

Kun Blue Rock Springsin, Vallejon tapaus oli sattunut-

- luulen, että Benician ja myös Vallejon asukkaat uskoivat-

että kyseessä oli joku hullu...

Sitä termiä käytettiin silloin, hullu tappaja.

Ihmiset eivät ymmärtäneet, mitä hän teki.

Mistä oikein oli kyse? Mikä oli hänen motiivinsa?

Useimmissa murhissa, kokemukseni mukaan-

- jos löytää motiivin, löytää myös syyllisen.

En ole ollut muutamaan vuoteen enää lainvalvojana-

- mutta uskon, että FBI:n tilastot ovat vielä liki samat kuin 80-luvulla-

- jolloin useimmat uhrit tunsivat hyökkääjänsä.

Mutta kun kyseessä on satunnainen murha tai murhia ilman motiivia-

ilman mitään toimintatapaa...

Toimintatavat olivat teoreettisesti erilaisia.

Paitsi että kyseessä oli pariskunta.

Silloin alkaa todella tulla paniikki, ja sitä alkaa miettiä...

Silloin puhuttiin hullusta tappajasta, sekopäästä-

joka riisti ihmishenkiä tuosta vain.

Miksi Zodiacia ei saatu kiinni?

En minä vaan tiedä.

En tiedä. Emme koskaan saaneet selville syyllistä.

En ole varma, että jos meillä olisi ollut nykypäivän tieteelliset keinot-

- olisiko hän voinut niille mitään. Uskon, että jos meillä olisi ollut...

Tässä vain laitan asiat väärään järjestykseen-

- mutta jos olisimme voineet käyttää nykyajan keinoja-

uskon, että hänet olisi pidätetty.

Kaikki on teoreettista tässä vaiheessa.

Kaikki on teoreettista tässä vaiheessa.

Silloin Blue Rock Springs oli aika lailla maaseutua.

Vallejon poliisilaitos (eläk.) Poliisi v. 1969

Vallejon kaupungin raja ei ulottunut vielä sinne, se oli maaseutua.

Varsinkin viikonloppuisin siellä oli paljon väkeä grillaamassa.

Öisin oli todella pimeää.

Siellä oli vain pari katuvaloa. Se oli aikamoista korpea.

Se oli ainainen rakastavaisten paikka.

Vallejon poliisilaitos (eläk.) Ylikonstaapeli v. 1969

Kun sen ohitti partioautolla, siellä oli jopa viisi autoa.

Siellä kuunneltiin radiota ja tehtiin rakastavaisten juttuja.

Se oli 4. heinäkuuta, vapaa, parini John Lynch oli myös ylikonstaapeli.

Vallejon poliisilaitos (eläk.) Ylikonstaapeli v. 1968

Hän oli vanhempi tiimissä. Teimme iltavuoroa, kolmesta puoleen yöhön.

Jotain sellaista. Ajelimme ympäriinsä. Minä ajoin siviiliautoa.

Olimme siviiliasuisia etsiviä.

Olimme muistaakseni Vallejon keskustassa.

Vanhassa kaupungissa. Oli melkein keskiyö-

- ja kuulimme mahdollisesta ammuskelusta-

- Blue Rock Springsin puistossa radiosta.

He lähettivät partioauton.

Minä olin paljon nuorempi meistä.

Kysyin Johniilta, haluaako hän mennä sinne.

Hän sanoi, että ne olivat varmaan vain jotain raketteja.

Kello 12.10, ensimmäinen puhelu...

Vallejon kaupunki '355' Puhelunvälittäjä v. 1968

...jJonka sain, oli nuorelta valkoiselta naiselta-