Gun Shy

Olen antanut sinulle 18 hyvää vuotta.

He nappaavat minut, jos lähden.

Olen ollut lukkojen takana tässä paskaläävässä 14 kuukautta!

En pysty tekemään sitä. Hyllytä minut, pistä varhaiseläkkeelle,

mutta en pysty siihen!

Olen liian peloissani.

Lonny, tehtävä on ohi.

Lonny, tehtävä on ohi!

Lonny...

Olenko tullut hulluksi?

Enpä usko.

Haluan merinäköalan. Se ei ole kohtuutonta.

Katso nyt tätä.

Tämähän on linna.

Puhutaan, kun jäät eläkkeelle.

Haluan eläkkeelle!

-En voi päästää sinua. -Haluan eläkkeelle.

Enkö näytä siltä?

Olin kultapoikasi, sankarisi lihaksineni.

Tahdon lähteä, ja sinä sanot:

En voi luopua sinusta.

18 hyvää vuotta, eikö totta?

Eikö niin?

Entä valmisteluun menneet 14 kuukautta?

Nyt kun homma on käynnissä, et voi tehdä sitä?

Minua pelottaa. En häpeä myöntää sitä.

Älä käyttäydy ylimielisesti. Sinuakin pelottaisi.

Entä jos sinut tarjoiltaisiin alkupalaksi?

Miten menee, ystäväni?

Tänään nautitaan.

Istu alas. Tuon sinulle drinkin.

Ei!

Poliisista.

Sinun täytyy auttaa minut ulos tästä sotkusta, Lonny.

Viimeinen kutsu lennolle 2057 New Yorkiin...

Jessus.

-Viimeinen kutsu... -Odottakaa!

Tuo on lentoni. Odottakaa!

Voi luoja.

Voi hemmetti.

Jestas, ei voi olla totta!

Päästäkää minut ulos!

Kiitos, riittää.

Olkaa hyvä. Saisiko teille olla jotakin?

-Hermostuttaako lentäminen? -Ei, pidän lentämisestä.

-Vaikutatte vähän... -Jep, olen vähän...

Oletteko kunnossa?

Olen. On vain vähän vatsakipuja.

Johtuu stressistä, minulla on hyvin stressaava työ.

-Mitä te teette? -Työskentelen...

-Mitä te teette? -Olen psykiatri.

Oikeasti?

Tämä on melko yksinkertaista.

Jengi pyörittää markkinoilla kolumbialaista rahaa.

Raha kiertää 90 päivässä.

Kolumbialaisetko muka makuuttaisivat rahojaan?

Ei, he eivät ole kärsivällisiä.

Hautovat niitä silti.

Riittäneekö heillä luotto pelaajiin.

En pysty näkemään Fulvio Nesstraa johtamassa tätä.

-Hänellä on vain voimaa. -Oli.

Palkkamurhaajien Jeffrey Dahmer

on nainut Minnettin tyttären.

Siinä tilaisuus.

He salaavat jotain.

Millaisista summista on kyse?

Heillä on enemmän käteistä kuin millään muulla kartellilla.

Varovasti sanoisin yli puoli miljardia.

Tämä on siis kaksipiippuinen juttu.

Haluammeko pidättää heidät vai räjäyttää pankin?

Molempia. Jatkakaa operaatiota,

etsikää arvopapereita ja syytettäviä.

Hoidan kansainvälisen puolen. Gene, hommiin.

Ei. Anna se Lizzielle.

-Ei helvetissä! -Miten niin?

Olet laiskotellut puoli vuotta.

Okei, haetaan se kaveri K-10:stä. Jestas.

Anteeksi.

Chris, hakisitko Dave Juniperin?

Anteeksi!

Haluaisitteko kuunnella henkilöä,

joka oikeasti tietää tästä jotakin?

Ensinnäkään, emme millään saa räjäytettyä Vaillarin pankkia.

Rahat pestään ja hajautetaan

arvopapereiden avulla 15-90 päivän välein.

Kun tällainen raha alkaa vaihtaa omistajaa,

alkaa tulla ruumiita.

Jos ette ole sattuneet huomaamaan,

pahikset tietävät tästä!

Joku käräytti meidät. He laittoivat minut ja Joshin

hopeatarjottimelle aseet takapuolissamme.

Olin kuin paisti Martha Stewartin keittiössä.

Charlie, pahikset ovat kuolleet.

Warren Ganza on yhä vapaana!

Warren on hännystelijä. Ei uskottavuutta tai yhteyksiä.

Pelaajat kuuluvat nyt sinulle.

Okei, olen mukana tässä.

Mutta ei ole mitään joukkuetta. En halua mitään sekoilua.

Enkä halua kenenkään tuijottavan!

Haluan vain merinäköalan.

Hän ei selviä.

Et tunne tätä kaveria. Hänellä on kykyjä.

Huonoimmillaankin hän on kuin Vegasin taikuri.

Meillä ei ole vaihtoehtoja.

Tiedän vain, että hän on legenda huumepoliisissa,

ja kunnioitan sitä.

Mutta hän sössi Miamin operaation, mies sai surmansa.

En sano, että hyllytetään hänet,

mutta meillä täytyy olla varasuunnitelma, jos hän sekoaa.

Hän pysyy järjissään, kunnes nappaamme heidät.

Hän tekee niin vaistomaisesti.

-Charles Mayo? -Se on "May-oh".

"May-oh." Okei, olen Dave Juniper.

Minut on määrätty avustajaksesi.

Mahtavaa päästä työskentelemään kanssasi.

Olet yksi sankareistani.

-Keitä muut sankarisi ovat? -Keith Richards.

Muista, älä anna minun nähdä sinua.

En saanut Warren Ganzaa. Hän on yhä vapaana.

Jestas.

Ei taas! Jessus.

Haluan puhua sinulle työstäni.

Tämä on luottamuksellista, eikö?

En ole tehnyt tätä ennen.

En ole täällä etsimässä sisäistä lastani,

tai puhumassa äitisuhteestani.

-Okei? -Tietysti.

En todellakaan välitä, oliko äiti tarpeeksi läsnä.

En tiedä miksi, mutta huomasin vain

hokevani äitiä koko ajan.

Kerta toisensa jälkeen.

Se vain oli...

En tiedä.

Kuivaa kyyneleesi.

-Joka tapauksessa... -Charles, aika loppui.

Tule uudestaan huomenna.

-Mitä? -Puhuimme kaksi tuntia.

Emme voi jatkaa enää.

Pyydän, tämä auttaa. Maksan mitä vain.

Ryhmäterapia alkaa pian.

En voi jättää muita potilaita pulaan.

Joo, toki. Kiitoksia.

Charles, jää ryhmäterapiaan.

Ei, en voi puhua tunteistani muille.

Juuri sitä sinä tarvitset.

Olet uudessa kaupungissa, hankalassa tilanteessa.

Kärsit vieraantumisesta ja traumaperäisestä stressistä.

Usko minua, ystäväni. Tarvitset tukea.

Kaikki täällä tietävät, että se on luontoni vastaista.

Ottaa nyt yhteen tällaisesta asiasta, miksi pitäisi?

Teeskennelty viattomuus vain mitätöi minun tarpeeni.

Kysyn häneltä jotain hyvin yksinkertaista.

"Voisitko olla ostamatta Walton-jäätelöä?"

Se maistuu lisäaineilta.

No hänpä tarjoilee jälkiruuaksi Walton-jäätelöä!

Se tapahtuu silloin, kun on hiljaista, kuten kokouksessa tai illallisella.

Yhtäkkiä tunnen paineen kasvavan.

Hyvistä teoista rangaistaan,

kun taas pahoista minut palkitaan.

Olen ollut puheenjohtajana neljä vuotta, ja sitten minua kohdellaan näin...

-Minulla ei ole merkitystä. -Haluan vain kiljua.

-Pahikset voittavat. -Se on kuin Tourette.

-Se on nöyryyttävää! -Enkö ole ihminen?

Voisin olla alasti höyhen takalistossani.

Halu tehdä jotain täysin sopimatonta saa vallan.

Istun siinä ja sanon itselleni:

"Jos päästät sen ulos, se tuhoaa elämäsi."

Mutta silloin paina vain kasvaa.

Mitä teet silloin?

Ensin pitelen kieltäni tiukasti hampaitteni välissä.

Näin.

Sitten nostan leukani ylös.

Mutta se alkaa sattua, joten sitten vain puren kättäni.

-Toimiiko se? -Toistaiseksi.

Me kaikki odotamme elämältämme tiettyjä asioita, eikö?

Sanotaan, että jokainen saa ansionsa mukaan. Minusta ei tunnu siltä.

Onko se totta, vai onko se vain sinun tulkintasi?

Vihaan tuota holhoavaa äänensävyä.

Tarkoitan, jos olemme helvetissä ja sanon,

että on vähän kuuma, miksi minua sanotaan negatiiviseksi?

Kukaan ei sanonut niin.

-Sitä tarkoitit. -Ei, minä vain kysyin,

onko kyse perspektiivistäsi.

Ainahan kyse on perspektiivistä.

Perspektiivini elämään, omaan itseeni, ilmaisuuni...

Ja perspektiivini on, että pahikset voittavat aina.

Puidaan tätä ensi viikon tapaamisessa.

Ai nytkö minä olen taakka?

-Syyllistätkö minua nyt? -En sanonut niin.

Minulla on 20 minuuttia jäljellä,

ja haluaisin antaa Charlesille mahdollisuuden puhua asioista,

joiden kanssa hän kamppailee.

-Ehdottomasti. Charles? -Charles.

No...

En yhtään tykkää vesimelonista.

Ongelmani kumpuavat työstäni.

No mistäpä muualta.

Se on aina ollut rankkaa,

mutta luulin selviäväni siitä.

Mutta tämä viimeisin keikka. Siis ihan oikeasti...