The first 200 lines.
EDELLISESSÄ JAKSOSSA
Olemme olleet vakavia kauan. - Tiedän.
Näin me lähennyimme alussa. - Niin.
Ensitreffimme olivat pelkkää naurua. - Niin.
Katse palkinnossa, kuten sanotaan.
Minun silmissäni hän on ykköspalkinto.
Olet erittäin kristitty, minä en.
Hän sanoo aina "erittäin". Sitä joko on kristitty tai ei ole.
Et kyseenalaistaisi ateistin arvoja.
Arvosi eivät ole huonot. Mutta onko meillä samat arvot?
Ajatukset sahaavat edestakaisin.
Siinä hän on.
Se on hiton vaikeaa.
Nämä ovat kihlajaisemme, ja olet epävarma.
Kävelet pois luotani. En tiedä, mitä teet.
Saanko puhelimeni ja avaimen? Kiitos ja näkemiin.
Se ei tunnu hyvältä. Menet sadasta…
…nollaan.
Mietin paljon, mitä muut ajattelevat suhteestamme.
Näen, että Aron on hyvä tyyppi.
Häntä parempaa ei ole.
Tunnen sen heti sisimmässäni. - Niinkö?
En uskonut tuntevani näin. Olen ihan koukussa.
Eikö tunnukin hyvältä?
Mutta rutiinini ja elämäni ovat nyt Jönköpingissä.
Alatko epäillä muuttoa?
Päätös on tehty hyvin nopeasti.
Me riitelimme.
Sanoin hänelle: "Daniel, tiedät, että manipuloit minua."
Hän oli nauhoittanut kaiken puhelimellaan.
Mitä?
Daniel sanoo, että aloit nauhoituksen. - Ei. Sanoin:
"Minun pitäisi nauhoittaa tämä, jotta kuulet itsesi."
Sanoin nauhoittavani myös. - Tuntia myöhemmin.
Hän alkoi puhua siitä.
Nyt tuntuu, että suojamuurisi ovat ylhäällä.
Rauhoitu, ole kiltti.
Haluan naimisiin, mutta on toinen asia, että emme tule toimeen.
Johanna on kova luu. Olisin mieluummin palannut armeijaan.
Paljon mieluummin. Armeija oli iisi.
En tiennyt, että olet täällä.
Palaatko mieluummin armeijaan kuin olet kanssani?
Mieluummin armeijaan kuin tähän kokeeseen.
Olen rehellinen sen suhteen.
Se, että tulit kaupanpäällisenä, tekee tästä kaiken sen arvoista.
Minusta ilta oli tosi kiva.
Se oli mahtava. En istu tässä etsimässä vikoja.
Jos haluat puhua asioista, jotka ovat minusta tarpeettomia…
Kuten esimerkiksi se nauhoittaminen. Minusta se oli turhaa.
Ronja ja Angelica vetivät minut sivuun -
ja sanoivat: "Reagoimme siihen, että nauhoitatte toistenne keskusteluja."
Sanoin, että se on mielenkiintoista, koska sovimme, ettemme puhuisi siitä.
Haluan vain olla rehellinen.
Kerroin heille, että sanoit minulle, että keskustelu pitäisi nauhoittaa.
Sanoin, että se pitäisi nauhoittaa, koska toistimme itseämme.
Mutta sinä ehdotit sitä.
En olisi ikinä nauhoittanut sinua kertomatta siitä sinulle.
Sanoin nauhoittaneeni sen, ja kuulit…
Et sanonut. Nauhoitit minua tunnin ja sanoit siitä jälkikäteen.
Koska sanoit nauhoittaneesi minua. - En tehnyt sitä.
Sanoin, etten ollut kuullutkaan, että toista voi nauhoittaa.
"Hän otti sen puheeksi."
"Hän sanoi, että meidän pitäisi nauhoittaa keskustelumme."
Niin sanoit heille.
"Koska kierrämme kehää, se pitäisi nauhoittaa."
Sanoin juuri niin, en mitään muuta.
Voit äänittää niin paljon kuin haluat. - En tekisi niin.
Mutta sinä otit sen puheeksi.
En nauhoittaisi keskustelua. - Otit sen puheeksi, eikö?
Kierrämme taas kehää. - Kuka ehdotti nauhoittamista?
Sanoin, että keskustelu pitää nauhoittaa. - Aivan.
Se ei tarkoita, että pitää nauhoittaa.
Sinä otit asian puheeksi -
ja halusit nauhoittaa keskustelun kanssani.
Nauhoitin sen, jotta keskustelu on nauhalla.
Keskustelu ei edennyt mihinkään. Se ei ollut mitään erityistä.
Siitä tehtiin tänään iso juttu.
Oli ihanaa, kun Ronja ja Angelica vetivät minut sivuun ja sanoivat:
"Äänitit teitä." Sanoin, että sinä puhuit asiasta ensin.
He sanoivat, ettet myönnä sitä. "Hän ei ole sellainen."
Sitten tulit ja myönsit ottaneesi nauhoittamisen puheeksi.
Se en ollut minä.
Se oli kivasti tehty, ja olen kiitollinen siitä,
koska myönsit sen.
He luulivat, että olen joku psykopaatti, joka nauhoittaa keskusteluja.
En ikinä tekisi niin.
Mutta minua ei kiinnosta tippaakaan, että olen oikeassa.
Enkä syytä sinua mistään.
En etsi vikoja tai mieti sitä, kuka sanoi mitäkin.
Olemme olleet avoimia asiasta. Ei se ollut mikään iso juttu.
Kun me kerran olimme avoimia… "Minä äänitän."
"Niin minäkin. Tässä on nauhoitus."
Meille se ei ole iso juttu.
Siihen meidän pitäisi päätyä.
Meidän pitäisi päätyä rakkauteen.
Meillä on erilaiset mielipiteet ja ajatukset asioista.
Mutta kulta…
Olen rakastumassa sinuun. Se on todella vaikeaa.
Niin.
Eikö sinusta tunnu siltä?
Miltä sinusta tuntuu? - Tuntuu, että kierrämme taas kehää.
Mitä kehää, kulta? Haluan sinulle pelkkää hyvää.
Haluaisin käydä äitini luona.
Mutta emme kai me riitele?
Meidän pitää… lopettaa sellainen.
Johanna?
Tule tänne, kulta.
Hei, mitä kuuluu?
Mitä touhuat?
Ei, se oli taskupuhelu, mutta…
Koko ajan on jotain. Kaikki otetaan niin vakavasti.
Niin.
En usko. En koe sitä niin. Ei ilkeyttä.
ONKO RAKKAUS SOKEA? RUOTSI
Mitä pidit juhlista?
Onko pakko? - Ei.
Eikö? - Ei.
Oli kiva nähdä kaikkia. - Niin oli.
Tuntuu, että Daniel ja Johanna…
Minusta he ovat tosi… He ovat kova pala purtavaksi.
Todellakin.
On helppo unohtaa, että olemme tunteneet vasta kuukauden.
En ole koskaan ollut suhteessa, jossa tietää kuukauden jälkeen,
miten käyttäytyy riidan aikana, miten kommunikoi ja…
Aivan. - En tiedä.
Olemme päässeet pitkälle,
mutta meilläkin on kaikenlaista. - Niin.
Olemme puhuneet siitä, ja sanoit muuttavasi.
Niin. - Hyvä.
Toivottavasti. - Ei, mutta…
Mitä? - Miten niin "toivottavasti"?
Tarvitsen työpaikan.
Totta kai, mutta olet lääkäri. - Niin.
Etkö voi olla lääkäri missä vain?
Voin, mutta olen erikoistunut tiettyyn juttuun.
Niin, mutta…
En voi vain muuttaa ja tehdä töitä, joita en halua tehdä.
Voitko kuvitella ottavasi vastaan työn, joka ei ole -
täysin sitä, mitä haluat tehdä? - Siitä huolimatta.
Työ on erilaista.
Minulla ei ole samoja mahdollisuuksia täällä.
En ole vielä saanut töitä. En tiedä, milloin.
Onko se parin kuukauden, puolen vuoden vai vuoden päästä?
Mahdollisimman pian.
Ja se on… - En ole saanut töitä, joten en tiedä.
Ei. - Mutta mahdollisimman pian.
En halua vuosien kaukosuhdetta.
Se on kiva. - Sitäkö haluat?
Sen halusin kuullakin. - Etkö voisi vain kysyä sitä?
Mikset vain sano sitä?
Kysyt, milloin muutan. En tiedä.
Niin, mutta sinulla on silti oltava jokin päämäärä.
Ole kiltti. Tarvitsen työpaikan.
En tiedä, onko erikoistuminen valmis elokuussa.
Eikö se ole valmis? - Ei. Kaikki täytyy hoitaa valmiiksi.
Sanoit olevasi valmis elokuussa.
Minusta tuntuu, että olet kaunistellut asiaa.
En usko.
Kylläpäs. - Miksi?
Jos erikoistuminen päättyy elokuussa, "mahdollisimman pian" on syyskuussa.
Ei se onnistu. - Miksei?
Irtisanomisaika on kolme kuukautta. - Okei. Minulla ei ollut hajuakaan siitä.
Kaikilla se on kolme kuukautta. - Eli syys-, loka- ja marraskuu, niinkö?
Minun täytyy myös löytää töitä.
Sanoit, ettei paineita ole.
Elokuu muuttui yhtäkkiä helmikuuksi.
Kyse ei ollut elokuusta.
Ei, mutta olen sanomassa "tahdon" alttarilla.
Haluaisin tietää, milloin asumme yhdessä pariskuntana.
Ei ole ihanteellista mennä naimisiin ja elää vuoden etäsuhteessa.
En ole innoissani siitä. En todellakaan.
Sinä et…
Mitä en? - Sinä et muuta koko elämääsi.
En niin. - Et.
Joten…
Niin.
Mitä pidit illasta? - Se oli mielenkiintoista.
Oli kiva nähdä Ibbeä ja Annieta.
Ihana pari.
Se on tuntunut oikealta. - Ensimmäisestä päivästä lähtien.
He sanoivat myös sanovansa alttarilla tahdon.
Sanoivatko he niin? - Kyllä.
Tai Annie sanoi niin. Mitä Ibbe sanoi?
En kysynyt häneltä, mutta hän sanoo varmasti tahdon.
He ovat valmiita. - Niin.
Miltä tuntui tavata Dannette?
Se oli vähän outoa.
Kun on omat kihlajaiset, ja joku tulee sanomaan:
"Se olisi voinut olla sinä ja Dannette."
Niin. Ymmärrän sen, mutta keskityn täysin siihen, mitä meillä on.
En siihen, mitä olisi voinut olla.
Voisit keskittyä, mutta päätät olla tekemättä niin.
En ajattele sitä enää. Sillä ei ole väliä minulle.
Juuri nyt edessäni on nainen,
josta välitän oikeasti ja johon haluan tutustua paremmin.
Eikö matka olisi ollut helpompi hänen kanssaan?
Tiesin jo, että matka voisi olla helpompi,
koska jaamme saman uskon.
Mutta olen varma, että siinäkin olisi ollut ongelmia.
Mutta on epäolennaista ajatella sitä.
No comments yet. Be the first to leave one.