Maudie

- Hän on halunnut lähteä kotiin. - Oletko kertonut uutisen hänelle?

En vielä. Kerro sinä se.

Hänen pitää ymmärtää, että tämä on nyt hänen kotinsa.

En voi pitää häntä täällä.

Mutta teimme sopimuksen, Ida-täti. Lupasit huolehtia hänestä.

Maksan sinulle siitä.

Hei, Charles.

Sisko.

Mukava nähdä sinua.

Sinulla on hieno puku.

- Aivan. - Istuu täydellisesti.

Oletkin aina pukeutunut tyylikkäästi.

No...

- Tulitko hakemaan minut kotiin? - En.

Olen täällä raha-asioiden takia.

Hyvä. Olen luonnonlahjakkuus matematiikassa.

Muistatko?

Tarkistin aina laskusi, kun olit koulussa.

Enkö tarkistanutkin, Ida-täti?

Halusin tuoda sinulle muutaman esineen.

Jestas.

Tyhjensit huoneeni.

Miksi?

Myin talomme.

Mitä?

- Meidän talommeko? - Maud.

- Äiti jätti sen minulle. - Ei. Et voi.

Et voi myydä taloamme.

Et voi myydä taloamme, Charles.

Voisin huolehtia siitä.

Olisin iloinen, jos saisin oman kodin.

Et pysty huolehtimaan itsestäsi saati talosta ja pihasta ja...

Hankin vaikka työpaikan.

- Mitä töitä muka? - En tiedä!

- Olen pahoillani. Se on nyt tehty. - Ei, odota.

Charles.

Odota.

Älä.

Hyvästi, sisko.

- Et voi... - Pidä huoli itsestäsi.

Ei, odota.

Maud.

Tule hakemaan teesi.

Charles!

Odota!

Aion maalata täällä.

Liian sotkuista. Vie tavarasi omaan huoneeseesi.

Jätä minut rauhaan.

Älä vain sano, että olit sillä klubilla.

En aikonut sanoa niin.

Missä olit?

Klubilla.

En aikonut kertoa siitä.

Halusin vain tavata ystäviä.

Noin sanoit viimeksikin, ja kuinkas sitten kävikään.

Kokeile sitä joskus.

Voisit pitää siitä.

Tämä on uusi.

Kukas se kunnioittaa minua läsnäolollaan?

- Miten voin auttaa, Everett? - Etsin naista.

- Mitä? - Kotiapulaista.

- Etsin kotiapulaista. - Emme myy sellaisia.

Olenko idiootti?

Ei, haluan jättää sellaisen lapun.

Miksi niitä nyt sanotaan?

Sinun pitää kirjoittaa...

- Ilmoitus. - Niin.

Selvä.

Etsitään kotiapulaista.

Hänellä pitää olla...

Voi paska! Mikä se sana oikein on?

- Huumorintaju? - Ei.

Siivousvälineet. Hänellä pitää olla omat siivousvälineet.

Se riittää. Ja sitten...

- "Ottakaa yhteyttä Everett Lewisiin." - Juuri niin.

Anna se minulle.

Siinä kaikki.

Tarvitsen vain apua.

Hei, iso poika.

Olet kaunis.

Hei.

Oletko vahtikoira?

Hei.

Hei.

Olen Maud.

Dowley.

- Dowley. - Juuri niin.

Olin...

Näin ilmoituksesi kaupassa.

Sen, jossa etsit kotiapulaista.

Minä vastaan siihen.

Etsin naista.

No...

Mikä luulet minun olevan?

Siis...

No...

Kävelin tänne Digbystä asti.

Kuppi teetä kelpaisi.

Voit kertoa, mitä etsit.

Kiitos.

No...

Onko tämä kaikki sinun?

Tämä talo?

- Mukavaa. - Se kuului kapteeni John Ryanille.

Mutta siirsin sen tänne laiturilta.

Arvaa, montako härkää tarvittiin sen siirtämiseen.

Kaksi?

Ei vaan seitsemän.

- Seitsemän härkää. - Monta härkää.

Olisi mukavaa... jos sinulla olisi täällä apua.

On varmaan rankkaa tehdä kaikki yksin.

Olet oikeassa.

Mitä teet työksesi?

Myyn kalaa.

Myyn halkoja.

Autan orpokodissa.

Jestas.

- Miten saat järjestettyä kaiken? - Minulla on paljon tekemistä.

Haluaisin tämän työn.

Kävelet oudosti. Oletko rampa?

- En. - Et kai ole sairas?

En, minä vain synnyin outona.

Se ei estä minua. Pystyn tekemään viiden naisen työt.

Onko tuhkakuppia?

Näpäytä ne lattialle.

Kiitos.

Hakiko monikin nainen paikkaa?

Oletko juonut teesi?

No, voit aivan hyvin puhua suoraan.

Laitan tämän...

No...

Näen, että tarvitset apua.

Pitkä kävelymatka kotiin.

Minua heitellään varmaan taas kivillä.

Ketkä heittävät kiviä?

Lapset. Eivät he millään pahalla.

Ei se haittaa.

Kaikki eivät pidä erilaisuudesta.

Uuden kengän sisään ajaminen on kovaa työtä.

Kantapäät ovat hiertymillä.

Emme tule tämän pitemmälle.

Käännymme takaisin.

Tule.

Onko kaikki kunnossa?

Ajattelin palkata naisen auttamaan kotitöissä-

mutta hakijoita oli vähän.

- Hakiko joku paikkaa? - Poika taitaisi sopia paremmin.

Lapset ovat liian nuoria.

Tein heidän iässään kymmenen miehen työt.

Siistin pihaa, pilkoin puita, rakensin tuon aidan.

Mutta olit täällä ihmisten ilmoilla.

Everett?

Jos joku haki paikkaa, palkkaa hänet.

DIGBYN ORPOKOTI

Hei.

Kaunis päivä.

Annan sinulle tilaisuuden.

Se olisi mukavaa.

Mukavaa.

Maud!

- Seisotko siinä koko päivän? - En.

Mitä luulet tekeväsi?

Tullaan.

- Laiminlyöt askareesi. - Tiedän.

Hyvä luoja.

Olen nyt aikuinen nainen. Etsin itselleni oman kodin.

Et pysty huolehtimaan itsestäsi.

Tiedän, että luulet noin.

Olet päättänyt tahrata tämän perheen nimen.

Jos lähdet nyt, et tule koskaan takaisin.

- Tajuatko sen? - Tajuan.

Pahoittelen. Sain työpaikan.

Olet kohdellut minua hyvin, mutta minun on mentävä.

Hän odottaa minua.

Hei sitten, Ida-täti.

Aja.

Oletan...

Oletan, että teen töitä majoitusta ja ruokaa vastaan-

- mutta ajattelin myös 25 senttiä käyttörahaa viikossa.

Siinähän sinä olet.

Luulin hetken, että olit hylännyt minut.

Mitä teen ensin?

Jos joudun vahtimaan sinua, voin yhtä hyvin hoitaa tämän itse.

Ei...

Pengotko tavaroitani?

En.

Kaunis.

Luulitko, että toin sinut tänne, jotta voit käydä varusteeni läpi?

En.

- Tein sinulle keittoa. - Mitä tuo on?

- Naurista. - En syö naurista.

Et ole edes korjannut pöytää.

- Olin juuri... - Haluat, että maksan sinulle...

...muttet tiedä mitään siivoamisesta.

Ei, ei, ei.

Ei tämä onnistu. Täällä ei laiskimuksia katsella.

- Kerää tavarasi ja häivy! - Ei, ei, ei!

Ei!

Miksi teit noin?

Minne haluat minun menevän?