The Brutalist

ALKUSOITTO

Rauhoitu, saattajasi on ulkona. Istu.

Istu. Käskin istua.

Oletko todella sen naisen sukulaistyttö?

Missä äitisi on?

Tiedätkö?

Katso minua! Ymmärrätkö?

Jos olet Budapestista, kuten nainen sanoo, -

anna entinen osoitteesi.

Siinä on kynä ja paperia.

Ellet puhu, kirjoita myös sukunimesi -

vahvistamista varten.

Onko mahdollista, ettei nainen ole sukua -

vaan tukijasi, joka yrittää auttaa?

Ette juuri muistuta toisianne.

Häntä ei rangaista viattoman auttamisesta.

Haluamme auttaa sinut kotiin.

Oikeaan kotiisi.

László, olen elossa.

Paperit!

Attilan mukaan sinäkin elät -

ja matkaat hänen luokseen Bremerhavenista.

Mikä ilo!

Kiljuin riemusta, kun sain uutisia sinusta.

Missä tavarani ovat?

- Mitä? - Haista paska! Ei naurata.

Älä katso noin, vanhus.

- Takanasi. - Missä laukkuni on?

Tuossa patjan alla. No niin.

Vauhtia, László, tai jäämme jälkeen.

Zsófia on kanssani, -

mutta hän on heikko, omituinen ja sairas.

Odotamme palauttamista, -

mutta hän ei ole ollut oma itsensä.

Se on herättänyt viranomaisissa epäilyksiä.

Onneksi neuvostopojat pitävät meistä.

He säälivät erityisesti sisarentytärtäsi, -

joka on vain kypsynyt ja kaunistunut.

Yksinäiset sotilaat ovat lumoutuneita -

säteilevän olennon hiljaisuudesta.

Anteeksi.

He auttoivat meitä siirtymään -

läheiseen pakolaiskeskukseen Vasissa.

Meidän pitäisi "nauttia vapauksista", -

mutta mieleeni tulee Goethe:

"Pahimmin orjuutettuja ovat ne, -

jotka kuvittelevat olevansa vapaita."

Tiedän hyvin, ettemme ole vielä vapaita.

Tule jo.

Sinäkin kai kuvittelet monia kauheuksia, -

mutta älä anna ajatustesi lannistaa.

Tilanne ei ole parempi eikä huonompi.

Olen pysytellyt omissa oloissani.

Mikä tärkeämpää, -

olen puolustanut Zsófiaa lähentelyiltä.

Alla on postiosoite Vasiin.

Kirjoita heti, kun olet saanut tämän.

Olen nyt varma, -

ettei meille ole täällä enää mitään.

Katso tuota!

Mitä minä sanoin?

Mene Amerikkaan, niin tulen perässä.

Sinun, Erzsébet.

Niille, jotka eivät puhu englantia:

tulkaa minun tai kollegoideni luokse.

Tiedotamme perehdytysohjelmistamme, -

jotka pidetään täällä. 425 Lafayette.

Muistakaa osoite.

Tunteja ja tapaamisia pidetään myös -

paikassa, jossa moni teistä yöpyy.

Hotelli Marseilles sijaitsee Broadwaylla.

Niille, joita edellä mainittu ei koske -

ja jotka lähtevät aamulla muualle:

tulkaa hakemaan 25 dollarin matka-avustus.

Setelit käyvät maksuksi junissa -

ja tietyillä bussilinjoilla.

Tässä Albert B. Chandler.

Haluaisin esitellä pojan, -

joka pelaa Babe Ruthin alaisuudessa, -

kun Babe aloittaa uuden tehtävänsä -

American Legionin johtajana...

Hän edustaa American Legionin poikia -

ja puhuu amerikkalaispoikien puolesta.

Hyvät naiset ja herrat, tässä on...

Siitä on aikaa, anteeksi.

Mistä kiikastaa?

- Enkö ole sinusta kaunis? - Olet.

Mikä minussa on kauneinta?

- Kaikki. - Lopeta.

Sinussakaan ei kaikki ole kaunista.

Pane häntä jo.

Suu kiinni.

Pane häntä.

Käske ystäväsi käyttäytyä.

Turpa kiinni.

Sääreni...

- Ovatko ne liian laihat? - Sopusuhtaiset.

Ongelma on otsassasi.

Mitä sinä sanoit?

Siitä kohdasta en pidä.

Sinulla on ruma naama.

Tiedän sen.

Meillä on poikiakin, jos he ovat mieleen.

- Ei, kiitos. - Tummaihoisia -

mutta komeita.

Ei, sellainen ei ole minua varten.

- Odota! - Odota!

Odota!

Hei!

Odota!

Kiitos.

Olipa mahtavaa.

Nähdään.

Nähdään.

- Nähdään. - Nähdään.

- Nähdään. - Odota.

- Onnea tuomaan. - Kiitos, ystävä.

Nähdään, ystävä.

Näkemiin.

Koeta pärjätä.

Nähdään.

SAAPUMISEN ARVOITUS

1947 - 1952

Tuskin missään maailman valtiossa -

on ratkaistu ihmiselämän kysymyksiä -

sinä määrin kuin Pennsylvaniassa.

Niihin päätöksiin perustui -

ja niillä turvattiin suuri kansakunta, -

joka synnytti tärkeät asutusliikkeet.

Vakiinnutti uskonnonvapauden Amerikassa.

Perusti suuria uskontoja.

Synnytti koulutusjärjestelmän.

Ja mahtavia teollisuusimperiumeja.

Teräksisen perustan ja käyttövoiman -

suuren sivilisaation rattaita varten.

Täällä tapahtuu. Täällä tehdään päätöksiä.

Teollisuus ottaa suurempia askeleita -

kuin missään muualla maailmassa.

Pennsylvania.

Ratkaisujen maa, teollisuuden kehto -

ja amerikkalaisten perheiden koti.

Attila.

- Serkku. - Serkku.

Erzsébet on elossa.

Mitä? Mitä?

Mitä sinä sanoit?

Mitä sinä sanoit?

Minulla on kirje häneltä.

Erzsébet on elossa ja Zsófian kanssa.

Onko?

Onko?

Kiitos, serkku.

Kiitos.

HUONEKALUJA

Siinä on monta tekijää.

Suosituimpia tuotteita -

ovat kaapit, jotka rakennamme itse -

tilaustyönä. Samoin lamput.

Ja tässä se on.

Audrey hoiti näytteillepanon.

Hän puhuu kuin amerikkalainen TV:ssä.

No, meillä ei ole televisiota.

Hän tuli tänne ennen syntymääni -

eikä vieläkään kuulosta amerikkalaiselta.

Yritimme tätä vuosia sitten Manhattanilla.

Kestimme kaksi kuukautta.

Emme pärjänneet isoja merkkejä vastaan.

Vastanaineet tulevat, -

näyttävät sisustuslehteä ja sanovat:

"Tuo pöytä parfyymimainoksen vieressä."

Lupaamme tehdä heille samankaltaisen.

He sanovat: "Ei, haluamme juuri sen."

Emme pidä New Yorkista ollenkaan.

Ei minkäänlaista charmia.

Jokainen heittiö, joka vastaan tulee, -

myyjä, ostaja tai lähetti, yrittää huijata.

Minä olen Connecticutista.

Tiedätkö sen?

Ei hän sitä tiedä. Hän saapui vasta.

Anna se tänne.

No niin.

Raivasin sinulle tilan taakse.

Audrey sijasi sinulle vuoteen.

Tuonne.

Siellä on vasta punkka ja lamppu, -

mutta ota näyttelytilasta, mitä haluat.

En tarvitse muuta.

Ja sitten...

Työntekijöiden WC: hen mennään etuovesta -

ja taakse sinne, minne pysäköin.

Siellä on portaikko meidän asuntoomme.

Koputa vain, jos tarvitset jotain.

Sinä ja vaimosi olette tehneet jo paljon.

Eräs tuttumme voisi vilkaista nenääsi.

Luulin, ettei kukaan ehkä huomaisi.

Mitä tapahtui?

Jos saan kysyä.

Hyppäsin junavaunusta.

Hetkeä myöhemmin kuului paukahdus.

Luulin, että minua oli ammuttu päähän, -