Ricky Gervais: Humanity

NETFLIX-ALKUPERÄISKOMEDIA

RICKY GERVAIS IHMISYYS

Hei.

Hei. Miten menee?

Mahtavaa. Kiitos. Ohhoh.

Rauhoittukaa. Turpa kiinni, vittu.

Kiitos - hieno vastaanotto.

Yritän parhaani tänään.

Ajattelette: "Ota rennosti. Riittää, että näemme sinut."

Olet legenda. Mikä hän on?

En ole jumala.

Olen tavallinen kaveri, joka kulkee puhumassa.

Vähän niinkuin Jeesus...

Tavallaan... mutta paremmin.

Tulin ainakin paikalle.

Kiitokset ja tervetuloa Ihmisyys-show'huni.

En tiedä, mistä nimi tuli. En ole ihmisyyden fani.

Pidän enemmän koirista.

Koirat ovat parempia ihmisiä kuin ihmiset.

Koirat ovat ihmeellisiä.

Parhaita ystäviämme, jotka vahtivat ja opastavat.

On koiria, jotka etsivät tauteja. Ne haistavat vaikkapa...

AIDSin.

En ole lääkäri,

mutta koirien nenät ovat tuhat kertaa herkempiä kuin meidän.

Ne siis huomaavat: "Sinulla on HIV! Vittu!"

Me kysymme: "Voiko AIDSin haistaa?"

Kyllä.

"Mikset sitten haistanut sitä kaverissa, jonka toin eilen kotiin, idiootti?"

Koirat pärjäsivät keskenään kolme miljardia vuotta,

siis evoluution ja muun. Sitten tulimme me,

ja jalostimme valikoivasti.

Saimme ne tekemään meille töitä.

Vähän vahvempi, nopeampi.

Ne osaavat hienosti työt, joihin ne jalostettiin.

Ne myös pitävät töistään.

Ne on ohjelmoitu pitämään siitä toiminnasta.

Tosin rhodesiankoira jalostettiin leijonanmetsästykseen.

Se varmaan järkyttyi, kun kuuli siitä.

Näitä rotuja on siis vaikka miten paljon, valtavan pitkä paraati.

On tyyppi, jolla on valkoinen takki ja lehtiö.

Hän sanoo: "Koirat! Kuka tahtoo tietää työnsä?"

"Me kaikki."

"Selvä. Labradorit."

"Joo?"

"Onko teistä hauskaa hakea kuolleita sorsia?"

"Joo."

"Se on työnne." "Mahtavaa."

"Se on lempityöni."

"Jackrussellit? Onko teistä kivaa syöksyä kaninkoloihin?"

"Joo." "Se on työnne."

"Helvetti soikoon, tämä on paras päivä!"

"Kääpiövillakoirat?"

"Onko teistä kivaa kulkea vanhojen homojen sylissä?"

"Joo". "Se on työnne."

"Rhodesiankoirat?" "Jou!"

"Jahtaatte leijonia." "Mitä?"

"Jahtaatte leijonia."

"Painu vittuun!"

"Kyllä vaan." "Emmepäs."

"Siis leijoniako? Meidäthän muusataan!

Mikseivät rottweilerit jahtaa leijonia?"

"Ne ravistelevat vauvoja."

Hyvä poika!

Ravistele vaan vauvaa, jos tahdot. Hyvä poika!

Kippis.

Tämä on ensimmäinen uusi show'ni seitsemään vuoteen -

Golden Globesin lisäksi.

Eikä sitä lasketa. Se on erilaista.

Erilainen fiilis.

200 miljoonaa ihmistä katselee.

Se on suora. Jännittävää.

Kun katsojia on niin paljon, tulee hankaluuksia.

Kaikki ovat erilaisia, kaikki bloggaavat.

Kaikki sanovat: "Loukkaannuin."

"Miksi?" "Hän sanoi kauhean asian."

Hän sanoi paljon kauheaa.

"Niin, mutta se oli minulle tärkeä asia."

Sehän loukkauksissa on, että kyse on tunteista.

En välitä jälkipuheista.

"Koomikkoa arvostellaan." Tiedättehän?

Tyttöystäväni Jane huolestuu lukiessaan niitä.

"Mitä sinä sanoit?"

"Älä huoli. Eivät ne kotiin tule. Vitut niistä."

Minä kiusaan häntä.

Esitän aikovani sanoa paljon pahempaa kuin ikinä sanoisin.

Pitää siis keksiä pahempia vitsejä kuin mitä oikeasti...

Pelotellakseni tyttöystävääni.

Golden Globesiin menemme viikkoa ennen.

Se on Losissa. Lennämme.

Kirjoitan vitsejä, kun tilaisuus lähestyy.

Esiintyjänimiä tulee. Teen valintoja.

"Tuolle on hyvä intro."

"Ai Mel Gibson? Joo, esittelen hänet."

Kolmisen päivää ennen tätä viimeistä,

kiusasin Janea näin: "Tein hyvän intron."

"Minkä?"

"Bill Cosby panisi hänet nukkumaan sohvalla:

Tervetuloa, Helen Mirren!"

En tehnyt sitä.

Jane kysyi, ja sanoin: "En tee."

Seuraavana päivänä jatkoin. "Onko tämä liikaa?"

"Edes Bill Cosbylla ei ole tarpeeksi rauhoittavia -

taltuttamaan tätä seksipommia:

Tervetuloa, Melissa McCarthy!"

En tehnyt sitä! En ikinä...

En ikinä vitsailisi niin. Se olisi kauheaa.

Ärsytin vain Janea. En ikinä...

En ikinä edes ajattelisi niin, joten älkää...

Samana päivänäkin, matkalla punaiselle matolle,

ärsytin häntä sanomalla: "Aloitan hassulla vitsillä.

Entisajan vitsillä." "Millä?"

Vastasin: "Mitä kuuromykkä ja sokea orpo sai jouluna?"

Jane vastasi: "En tiedä."

Sanoin: "Syövän."

En tehnyt sitä, joten...

Loukkaannutte vitsistä, jota ei ole olemassa.

En ikinä sanoisi tuota julkisesti.

Ainakaan kenellekään tärkeälle. Älkää siis...

En välittänyt loukkaantumisista. Niitä vain tulee.

Viimeksi syntyi kova polemiikki Caitlyn Jenner -vitsistä.

Raivoa Twitterissä seuraavana päivänä.

Siis pari ihmistä totesi: "Se oli transfobista."

Se ei ollut transfobista, vaan vitsi transhenkilöstä.

Vitsi ei liittynyt hänen siihen ominaisuuteensa.

Se onkin se toinen juttu.

Ihmiset sekoittavat vitsin aiheen ja kohteen.

Se ei ole aina sama asia.

Minä kerron vitsin, ja te päättätte itse.

Lähetys oli suora.

"Nyt 68. Golden Globesin isäntä: tervetuloa, Ricky Gervais."

Kaikki taputtavat ja näyttelijät hymyilevät.

Hermona. Mahtavaa, vai mitä?

Minä sanon vain:

"Rentoutukaa. Olen tänä iltana kiltti. Olen muuttunut.

En yhtä paljon kuin Bruce Jenner."

"Nykyisin toki Caitlyn Jenner. Hänen vuotensa on ollut melkoinen.

Hänestä tuli transväen roolimalli, hän rikkoi rajoja -

ja tuhosi stereotyyppejä.

Naiskuskeja hän ei juuri auttanut..."

Tuo on nokkela vitsi, ja kerron syyn.

Siinä on kerroksia. Ei, vaan kuunnelkaa.

Tuon vitsin aiheena ovat stereotyypit. Leikin siinä stereotyypin käsitteellä.

Sanon, että hän on oikea nainen. Voisi sanoa: liberaali asenne.

Jos hän on oikea nainen, lyön vanhanaikaisella stereotyypillä.

Hän on siis huono kuski.

Vitsin kohde on julkkis, joka tappaa jonkun autollaan.

Ei unohdeta sitä.

Julkkis tappaa autollaan, juoksee kotiin ja pukeutuu mekkoon.

Se on... vitsin kohde, jotta asia on selvä.

Eikö niin?

Häntä haastateltiin myöhemmin tv-ohjelman lehdistötilaisuudessa.

Ohjelma peruttiin. Ja...

Toimittaja kysyi: "Mitä pidit Ricky Gervaisin vitsistä?"

Hän sanoi: "Minä voisin juontaa Golden Globesia."

Se twiitattiin ja minut liitettiin mukaan, koska haluttiin julkkisriita.

Se oli klikkisyötti.

Minä tartuin syöttiin. Tietysti...

Twiittasin takaisin: "Juontakoon,

mutta älkää antako hänen ajaa."

Toinen saitti samassa tapahtumassa, Entertainment Weekly,

twiittasi toisen otsikon ja liitti minut mukaan.

He otsikoivat: "Caitlyn jarruttelee Gervais-puheita."

Twittasin: "Lopultakin. Hän jarruttaa aina myöhään."

Antaa tulla. Antaa tulla vaan.

Olen arvostettu koomikko.

Pyrin tarkkoihin vitseihin ja reiluihin kohteisiin.

Halusin keskustelua, joten kysyin: "Miksi se on transfobinen?"

"Se koskee transihmistä." Naurettavaa.

Kuin vitsi Bill Cosbysta olisi heti rasismia.

Riippuu vitsistä. Haluan kuitenkin oppia,

ja sain tietää, että rikokseni oli kuolleen nimen käyttö.

En ollut kuullut sellaisesta ennen kuin Golden Globesin jälkeen.

Sanoin siis hänen vanhan nimensä,

ja mainitsin, että hän oli ennen mies.

Mutta hänhän oli!

Näin hänet olympialaisissa!

Hän oli kymmenottelija, teki kaikkea! Joka paikassa!

Kuulantyöntöä, seiväshyppyä.

Hän sai mitalin ja oli kuuluisa! Hän oli aina telkkarissakin.

Iso ja kuuluisa... mies.

Jolla oli valtava... En tiedä, arvaan. Varmaan. Hän oli iso.

Mutta opin läksyni. En käytä kuollutta nimeä.

En sanoisi sitä ikinä.

Vuosia sitten kuitenkin, kun hän oli... mies...

Siitä on siis vuosia.

Hän meni lääkäriin ja koputti oveen.

Lääkäri kutsui hänet sisään. Tästä on vuosia.

En käyttäisi kuollutta nimeä, mutta tässä...

Tämä on takauma. Kenenkään ei pidä...

Siis: "Tule sisään!" Ja lääkäri sanoi: "Hei, Bruce Jenner."

Se oli hänen nimensä... silloin.

Lääkäri... Tästä on vuosia.

Lääkäri sanoi: "No, Bruce Jenner, miten menee, kusipää?"

"Senkin järkäle. Miten menee?"

"Tule tänne, kusipää."

"Miten menee, Brucie-poju?"

Ja Bruce Jenner - se oli hänen nimensä. Tästä on vuosia.

Siispä...

Bruce Jenner sanoi: "Ei hullummin, tohtori. Joo."