Swim to Me (Limpia)

Sinun pitää tulla pois yksin, jooko?

Ei! En halua! -Rauhassa.

Ei hätää. -Ei!

UI LUOKSENI

No niin, Julia. Ui tänne.

No niin. Jalat ihan suorina. Älä taivuta polvia, Julia.

Jalat suorina. Potki kovaa.

Anna käsi. Tule tänne.

Tulehan nyt.

No niin. Uudestaan. -Ei.

Viimeinen kerta. Valmiina? -Ei.

Ei hätää. Opin itse samalla tavalla.

Anna käsi. Tule.

Mitä minä sanoin? Ei mitään hätää.

Riittää, Cristóbal. Anna hänen olla.

Mennäänkö?

Estela.

Estela!

Estela, oletko siellä?

Hän ei ole jumissa. Hän pitää kiinni.

Julia, tuo ei ole hauskaa. -Julia.

Tuossa ei ole mitään hauskaa. Nyt riittää. En jaksa enää.

Ala tulla. Voi rakas. Julia.

Minulla on nyt töitä. Olen väsynyt. Estela voi letittää tukkasi.

Haloo. Voitteko yhdistää lastentautien osastolle neljänteen?

Kyllä, seitsemänvuotias tyttö. Skolioosipotilas.

Minulle kerrottiin, että hänellä on lievää kuumetta.

Selvä. Pyydetään lähete tartuntatautien osastolle.

Mennäänkö puhdistamaan korvat vanupuikolla?

Etkö halua vanupuikkoja? Koeta sitten kestää.

Nämä kaikki menevät roskiin. -Selvä.

Kaikki nämä, laatikko myös. -Selvä.

Hän ei ole vieläkään heitä anoppini vaatteita pois.

Katso.

Katso, mitä löysin. Uimalakki.

Lupaan ostaa sinulle uuden, rakas.

Kuulehan, pikkuinen. Katso minua.

Halusin tulla mukaasi, mutten voikaan.

Jooko? Mutta Estela lähtee mukaasi. -Olen lomalla.

Voinko aloittaa jokin toinen päivä?

Et. Siellä oli vain yksi paikka jäljellä, ja minun piti varata se äkkiä.

Laita se hänelle. Katso minua, pikkuinen. Harjoitellaan yhdessä Caburgua-järvellä.

Koska me lähdetään?

Sinun pitää käydä ulkona, pitää hauskaa ja oppia asioita.

Et voi kököttää päivät pitkät sisällä Estelan kanssa.

Minun vuoroni istua.

Ei.

Nähdään. -Heippa.

Niin. -Olen hänen kanssaan.

No niin. Tehdäänkö pikku upotus?

Puhalletaan.

Kun vauva tekee näin ja sulkee silmänsä, upotamme ja nostamme hänet ylös.

Jooko? Juuri noin. Hyvä.

Hienosti.

Oikein hienosti.

Se sattuu.

Kuule, vesi on täynnä täitä.

Kuka ne sitten poistaa? En minä ainakaan.

Se on helpompaa, jos aloitat takaa.

Seuratkaa ohjaaja Nataliaa, joohan?

Tuonne päin. Ei saa juosta. Ihan rauhassa.

Äidit ja isät voivat mennä vaikka kahvilaan aamupalalle.

Menehän. -Onko kaikki hyvin, Julia?

Ei kiirettä. Ihan omaan tahtiin. Tule, kun haluat.

Mene vaan.

Mennäänkö veteen?

Tule vaan, Julia. Sinun vuorosi, mene ensin.

Mikä hätänä?

Hyvä on. Kaikki muut veteen. Mennään, lapset.

Hei, mitä tapahtui?

Etkö halua mennä veteen? Mennään yhdessä. Tule mukaani.

Eikö? Kaikki ystäväsi ovat vedessä.

Ihan rauhassa. Ei hätää, opit kyllä. Tule, hypätään yhdessä.

Lasken kolmeen. Yy, kaa, koo!

Anteeksi, rouva. Tänne ei saa tulla. Rouva, ei...

Valmiina? Kun sanon yksi...

Julia, oletko kunnossa? Haluatko lähteä? Mennäänkö? Mennään.

Odottakaa. Hänen pitää jäädä tunnin loppuun.

Tulimme ihan turhaan.

Onko se sinusta oikein?

Nyt sinun pitää tulla kanssani asioille.

Mitä sanon vanhemmillesi? -Etten halua uida.

Mutta ennemmin tai myöhemmin sinun täytyy oppia.

Missä sinä opit uimaan?

Pakotettiinko sinut?

Olet aina niin dramaattinen. Minä opetan sinua uimaan.

Sen pituinen se. -Entä jäätelö?

Et laittanut varvastakaan veteen.

Mennään sitten.

Odota tässä, Julia.

Hei. -Hyvää iltapäivää.

María Rosa Torres. -Selvä.

Hän voi noutaa sen huomenna Castron toimipisteestä.

Hänen pitää antaa lipun numero. -Selvä.

Rouva!

Lippunne.

Seuraava. Hyvää iltapäivää.

Julia! Enkö käskenyt odottaa?

Mennään!

Mennään.

Viimeinen kerta.

Mennäänkö? Ostan sinulle jotain.

Yhden jutun. Jotain hyödyllistä.

Laita se takaisin. Vain yksi juttu, minä sanoin.

Sininen minulle, vaaleanpunainen sinulle.

En pidä vaaleanpunaisesta. -En minäkään.

Ensimmäiset tunnit ovat sellaisia.

Ne ovat aina vaikeita. -Kamalia.

Siihen pitää vain tottua.

Sillä lailla. Mitä tapahtui, Estela?

Vesi oli hirmu kylmää. Ohjaajalla oli liikaa oppilaita.

Se voi olla vaarallista. -Kerho alkaa olla huonossa jamassa.

He sanoivat, että kurssilla on enintään viisi lasta.

Heitä oli paljon enemmän, ainakin jotain 43.

Sitten kun olemme järvellä, osaat uida.

Jos lapset eivät uskalla mennä veteen,

on parempi aloittaa syvyydessä, jossa jalat yltävät pohjaan.

Parhaat uimaharjoitukset ovat pään upottaminen veden alle ja hengittäminen...

Tämä on videopuhelu, äiti. Näen vain hiuksesi. Käännä kamera.

Katso. Näetkö?

Täällä ei voi syödä kasviksia. Ne eivät maistu miltään.

Miten kaunista.

Ovatkohan bussiliput jo kalliimpia?

Älä osta niitä juhlapyhiksi. Ne ovat kalliimpia.

Miksi tulit vain muutamaksi päiväksi?

Miksi ihmeessä? -Sonia aloitti työt lohenkasvattamossa.

Sanoo viihtyvänsä. -Ei missään tapauksessa. Pysy siellä.

Serkkusi raataa nälkäpalkalla.

Sitä paitsi he myrkyttävät eläinparat. Siellä sairastuu ja lopulta menee henki.

Neljä rikollista tuli sisälle.

Heidän ulkonäkönsä ja liikkeidensä perusteella...

Kauppa, jossa käyn ostoksilla, ryöstettiin.

Kaikkeen tottuu. Ihmiset tappavat matkapuhelimesta.

He murtautuvat koteihin yöllä. Sellaisia me olemme.

Me emme ole sellaisia, äiti.

Juanita! Borja!

Tulkaa tänne!

Kotiin, lapset!

Hei, Estela. -Katso.

Päästäänkö veneeseen?

Mistä nämä merirosvot tulivat? -Borja pääsee aina ensin.

Ei mitään kiirettä.

Purjehdimme tällä, Estelita. Kaksi viikkoa Caburgua-järvellä.

Joo, mutta se on ihan pikkuinen.

Ihanaa! -Tykkäättekö siitä, lapset?

Tästä tullaan alas.

Kas noin. No niin, sillä lailla.

Yksi, kaksi, kolme,

neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan.

Lepää.

Olen sentään jo parempi.

Jonkin verran. -Miten niin "jonkin"?

Jonkin verran.

Viisi kertaa kymmenen...

Viisi... niin kuin kymmenen kertaa viisi...

Kaksitoista niin kuin kolmetoista...

Kaksitoista tai kolmetoista tuntia. -Niin.

Saat minut kestämään aina pidempään.

Tämä täytyy vain lämmittää.

Se toimii sitten, kun se on lämmin.

Tunnetko mitään? -Joo.

Hymyilkää. Emme kuvaa teitä.

Oletko uusi täällä? -Ei, olen jo 40.

En kovin uusi enkä lupaava.

Vitsi, vitsi. Aloitin viime viikolla.

Punainen aski, kiitos.

Se ei tykkää tuhlailusta.

Askeettinen koira.

Oletko töissä tässä lähellä? Minä myös.

Jos tulet uudestaan, voidaan vaikka nähdä tai jotain.

Minulla on runsaasti aikaa. Oli kiva tavata.

Mene takaisin.

Älähän hoppuile.

Ruosta pitää nauttia.

Senkin saastainen rakki.

Täällä ei saa haukkua.

Hus!

Alahan mennä, hus!

Olen ihan poikki. Jättäisin avajaiset mieluummin väliin.

Se on ystäväsi tilaisuus, Mara. Hoputit minua.

Kello on puoli kahdeksan. Ajomatka on 47 minuuttia, ja sitten pitää pysäköidä.

Julia, nouse ylös, kiltti. Sinulla on jalat. Lopeta ryömiminen.

Jos hän ei syö, ei telkkaria. -Selvä.

Kuraattori -

vai taiteilija?

Tuo. -Selvä.

Julia.

Julia!

Jos liikun, hän seuraa minua katseellaan.

Kas noin. Nyt hän ei voi katsoa sinua. Ylösalaisin se ei onnistu.

Nyt nukkumaan.

No niin. Nyt pitää levätä.

Mikä on, Sonia? En voi puhua. -Odota. Äitisi.

Mitä tapahtui? -En tiedä tarkalleen, mutta...

En voinut puhua hänelle, mutta hänellä on murtuma.

Missä hän on? -Hänet laitettiin istumaan, vaikkei saisi.

Entä... Kuka näki hänet? Puhuitko hänelle? -En nähnyt häntä. Naapuri.

Näitkö, missä kunnossa hän on? -Naapuri löysi hänet maasta.

Koskitko häntä? Mitä murtui? -Hän tarttui oksaan, ja oksa katkesi.

Hän putosi tuolilta ja mursi lonkkansa.