A Futile and Stupid Gesture

"VIIME PÄIVÄT KUULUVAT ONNELLISIMPIIN, JOTKA OLEN KOSKAAN SIVUUTTANUT."

NETLIX ESITTÄÄ

NETFLIX-ALKUPERÄISELOKUVA

Mennään.

Doug.

Tulepa jo.

Doug.

Istukoon autossa, jos lystää.

Tuostako haluat aloittaa?

Kukaan ei välitä sairaasta perheestäni.

Kaikilla on sairas perhe.

- Täytyy olla parempikin tapa aloittaa. - Etkö voisi vain esitellä itsesi?

Olen Doug Kenney, ettekä varmaankaan ole kuulleet minusta.

Voisit sanoa...

"Luova voima, joka mullisti koko komedian."

Luova voima... Suitsuttaisin itseäni.

En voi sanoa niin.

Sinähän määrittelit komedian uusiksi.

Hyvä on, määrittelin.

Perustin National Lampoonin,

tein Delta-jengin ja Latvasta lahon...

Siinä tärkeimmät.

Sano vaikka: "Pistin komediamaailman ylösalaisin,

mutta en osannut itse muuttua."

Niinkö? Paskat.

Panin komediamaailman ylösalaisin,

mutta en osannut itse muuttua.

- Kuulosti hyvältä. - Paskat.

- Voimme alkaa mistä vain. - Aloitetaan Harvardista,

siellä oli kaikkea hauskaa.

Kuulostaa hyvältä. Kamera kuvaa, jatka.

Okei.

Tapasin Henry Beardin ensi kerran syksyllä 1964.

Henry oli Manhattanin yläluokan alueelta.

Ja Harvardissa kuin kotonaan.

Minä taas olin keskiluokan nynny Keskilännestä.

Pääsin Harvardiin, mutta sopeutuminen vei aikaa.

Doug Kenney, Chagrin Falls.

Jeesus Kristus, ei sama.

Minun nimilapussani on peniksen kuva.

Onko tuo Barry Goldwaterin faniklubi?

Tuplatutkinto juppirikollisuudesta ja ylimielisyydestä.

Hitot heistä.

NELJÄ VUOTTA MYÖHEMMIN

Doug!

Yleisö kohahtaa. Pelaaja säntää verkolle.

Saatanan Lampoon.

Henry ja minä emme olleet Harvardin ainoat häiriköt.

Loput löytyivät kampuslehden kautta,

jota oli julkaistu sata vuotta oudosta pikkulinnasta käsin.

Harvard Lampoon on ainoa paikka kampuksella,

missä Chagrin Fallsin outolintu voi tuntea olevansa joku.

Se on humoristinen lehti, mutta myös tekosyy juhlimiseen.

Siellä opin, että voisin pärjätä huumorilla. Ja tavata tyttöjä.

Tapasin vaimonikin siellä. Palaamme häneen pian.

Tärkein henkilö oli kuitenkin Henry:

vanhin koskaan tavattu teini.

Sinun vuorosi.

Vaikea pallo.

Useimmat eivät tajua,

että sivuliikkeellä ei ole vaikutusta tangenttilinjaan,

ellei lyöntipallo vieri tarpeeksi nopeasti.

Vaikuttavaa.

Mutta osaatko tehdä tämän?

- Upea nosto. - Kaikki riippuu ranteesta.

Henry.

- Minun pitäisi ehkä... - Niin pitäisi.

Peter, näytät upealta.

- Lucy, pyöristyt vielä. - Kiitos.

- Ja kuka tämä on? - Alex. Opiskelemme psykologiaa.

Doug Kenney, Chagrin Falls.

Alex Garcia-Mata.

Paljon vokaaleja. Ne ovat niin aistillisia.

En tiennytkään.

Tämäkö on salainen linna, josta olen kuullut niin paljon?

Haluaisitko nähdä vankityrmän?

Kuinka peloissani minun pitäisi olla?

- Ei lainkaan. - Kohtalaisen.

TIME HARVARDIN YLIOPISTON PARODIA

"Myykö seksi lehtiä?"

Vastaus on muuten kyllä.

Siksi meillä on varaa pikku ylellisyyksiin.

Spriteä?

Älä yritä turhaan tehdä vaikutusta.

Jos yrittäisin, tekisin tämän.

Voi luoja. Tuo on kamalaa.

Opin sen äidiltäni. Valehtelematta.

- Vau. - Teidän pitäisi tavata.

- Ehkä joskus. - Se olisi mukavaa.

Et ole yksityislukiosta, vai mitä?

Etkä myöskään hippi.

Olen kumpaakin.

Hienostohippi.

Olet vain poika Chagrin Fallsista, Ohiosta,

joka lainasi kämppäkaverinsa frakin -

näyttääkseen manhattinilaiselta hienostopojalta.

Niinkö? Se on...

Aivan oikein.

Osuit asian ytimeen.

Se pukee sinua.

En haluaisi keskeyttää teitä, mutta meitä ylistetään kohta yläkerrassa.

- Ja tiedän mielipiteesi siitä. - Muistutapa minua.

- Pidät siitä. - Ylistys on ihanaa.

- Pidät kovasti. - Yläkertaan sitten.

Kutsumme tätä William Hearst -portaikoksi.

- Nimi tuli John Updikelta. - Siinä he ovat!

Erikoisvieraamme.

Parodiat, joita Doug ja Henry ovat suoltaneet,

maksavat kaiken, mitä te pummit nautitte tänä iltana.

Minulla on kunnia julkistaa heidän viimeisin tuotoksensa,

josta anteeksipyynnöt Tolkienille,

suoraan kirjapainosta:

Loru sorbusten herrasta!

- Kirjoittivatko he kirjan? - Ja kaikki esseensä.

Ja pari minunkin.

Puhe olisi kai poikaa tässä kohtaa.

- Puhe! - Riittää jo.

Vähän enemmän kuin luulin, koska saan...

Se riittää.

Kokosimme yksiin kansiin 200 sivua vitsejä,

joissa kavereineen seikkailee Dildo Ripuli.

Teksti oli vähällä myöhästyä,

mutta onneksi kaverini hobutti .

Tuo oli huono, mutta syypäitä ovat haltiat.

Tässä tapauksessa syypää on tietenkin myös Ara-Korni...

Tosi hyvä!

Jopa fantastinen.

LORU SORBUSTEN HERRASTA

Siinä vasta kirjanjulkaisujuhlat.

Meni niin villiksi, että 200 sivullistakin kalpeni.

200 sivullista... Tekstiä!

Tuollaisesta vitsistä tykättäisiin kotipuolessa.

- Sano vielä. Siinä vasta... - ...kirjanjulkaisujuhlat.

- Jos kirja on Miten pilata linna. - Se ei ole.

Meillä oli täällä hieno kausi.

Pääsit sisään!

Columbiaanko? Georgetowniin?

Kumpaankin. Kaikkiin niistä.

Oikeustieteellisiin on kai helppoa päästä.

Minunkin hakemukseni ovat melkein valmiit.

Täytyy vain löytää kynä ja paperia.

Komediajuna kai siis seisahtaa joksikin aikaa.

Tätä paikkaa tulee ikävä.

Niin.

Sanoin, että pitää vain löytää kynä.

Doug, tämä on vakavaa. Etkö hakenut minnekään?

Jessus sentään.

- On ollut kiireitä. Kirjoitin kirjan. - Suurimman osan siitä.

Henry auttoi... oikeinkirjoituksessa. Piditkö siitä?

- Hän ei lukenut sitä. - Kirjastako? Pidin.

Kiinnostava kansi.

- Pitää kannesta. - Entä Henry?

- Menossa oikeustieteelliseen. - Voi hyvin.

Olisimme tavanneet, mutta hänet pidätettiin. Tuhopoltto, taas.

Herrasmiesrikos.

- Mitä? - Saan maksaa takuut.

- Doug, onko tuo vitsi? - Doug, onko tuo vitsi?

Anna se minulle.

- Doug. - Hei, isä.

- Piditkö kirjasta? - Ei lukenut.

Hieno. Kuulehan.

Valmistut kahden kuukauden päästä.

Onko suunnitelmia?

Mitä vastinetta saimme rahoillemme? Englannin tutkinnon?

Haaskaat Harvard-tutkintosi. Mitä aiot tehdä?

Emme voi enää kustantaa elämistäsi.

Maamme käy sotaa. Haluatko päätyä sotilaaksi?

Vai palaatko valmistuttuasi kotiin -

tennisopettajaksi klubilleni?

Jos opetan, onko minun pukeuduttava shortseihin?

Mitä haluat?

Halutko kirjoittaa pikku kirjojasi loppuelämäsi?

- Doug? - Jatkan Lampoonin kirjoittamista.

- Mitä? - Mitä?

Jos luulet, että maksan vielä...

Aion perustaa oikean lehden. Kansallisen, Henryn kanssa.

- En ole mukana. - Kerron lisää myöhemmin,

mutta Henry haluaa kysyä tenniksestä.

Hän tarvitsee apua yläkierteissä.

- Hei, hra Kenney. - Hei, Henry.

- Pelaan yleensä savikentillä. - Jaa, savikentällä sinä...

Ykköslyönti.

Miksi vaihtaisin oikeustieteellisen roskaideaasi?

Miksi kelpuuttaisit oikean työn?

Kököttämisen kirjoituspöydän ääressä.

Lehtitalossakin on pöytiä.

Maailmaan ei tarvita lisää lakimiehiä, vakuutusasiamiehiä tai lääkäreitä.

Tai siis lääkäreitä tarvitaan. Tuhansia. Mutta myös meitä.

Kakkoslyönti.

Oikeasti? Lapsetko tätä peliä pelaavat?

Lehtibisnes on kovaa.

Jos haluat kirjoittaa, kirjoita romaani -

koristamaan vanhempiesi lipastonpäällystä.

Heidän lipastonsa koristautukoon ilman minua.

Kolmoslyönti!

Hyvä syöttäjä.

Hienosti pelattu.

Haluan tehdä elämässäni asioita.

Ei, vaan sinun odotetaan tekevän niin.

Oikeasti haluat jatkaa Lampoonissa.