Adrift

Richard...

Richard!

Richard!

Richard!

Rich!

Ei!

Richard!

Ei!

Tositarina

Viisi kuukautta aikaisemmin

Näkemiin. - Hei hei, Tami.

Heippa.

Bonjour.

Ammatti?

Mikä tahansa, kunhan matkakassa karttuu.

Oleskelun pituus?

Ei aavistustakaan.

Lopullinen määränpää?

Selvä.

Mikä toi sinut Tahitille?

Tuuli kai. Työskentelin kuunarilla -

enkä halunnut vielä palata kotiin.

Missä asut? - San Diegossa. Kaliforniassa.

Milloin palaat kotiin? - En koskaan.

Ehkä kun olen nähnyt maailmaa.

Moikka. Miksi veneesi nimi on Mayaluga?

Se on swatia. -Olen uusiseelantilainen. Mitä se tarkoittaa?

"Hän joka ylittää horisontin."

Voisitteko auttaa?

Onpa hieno. - Kiitos.

Mikä nimesi olikaan?

Richard. - Olen Deb.

Tuo on Tami.

Tami...

Kiitos avusta. - Eipä kestä.

Nähdään.

Oli kiva tavata. - Samoin. Nähdään.

Hei.

Tämä on sinulle.

Sepä huomaavaista.

Kiitos, Tami. - Ei mitään.

Pidätkö kalasta?

Olen kasvissyöjä.

Ahaa... - Pidän elävistä kaloista.

Ajattelin pyytää sinut syömään.

Voin tehdä tosi hyvän kasvisversion.

Kuulostaa hyvältä. - Hienoa.

Kiinni veti.

Tuonko jotain?

Vihanneksia.

Onnistuu.

Olet käynyt niin monessa paikassa.

Jep. - Tällä veneelläkö?

Vain minä ja hän. - Mistä löysit sen?

Rakensin sen, kun työskentelin telakalla Etelä-Afrikassa.

Rakensitko tämän veneen?

Melkoinen suoritus!

Eikä ole. - Onpas.

Kiitos.

Kippis.

Millaista on purjehtia merellä yksin?

Kurjaa.

Kylmää. Ihan hirveää.

Älä viitsi. Oletko tosissasi?

Palat auringossa, olet uupunut ja merisairas, usein yhtä aikaa -

ja aina nälissäsi.

Olet aina läpimärkä. Ja sitten tulevat aistiharhat.

Tuskin kivoja sellaisia. - Ikävä kyllä ei.

Miksi purjehdit, jos se ei ole hauskaa?

Se tunne...

Sitä ei voi kuvailla.

Se on voimakas.

Loputon horisontti...

Muutaman päivän jälkeen tunnen itseni uudestisyntyneeksi.

Ei muuta kuin sinä, tuuli -

ja veneen halkomien aaltojen ääni.

Anteeksi, tuo kuulosti tosi kornilta.

Ei ollenkaan.

Sinäkin siis olet purjehtija.

Rakastan purjehtimista, mutten ole purjehtija.

En niin kuin sinä. - Oletpas. En usko sinua.

Lähdetäänkö vesille?

Nyt heti? - Vaikka.

Voimme mennä nyt heti, tai huomenna...

Mahtavaa!

Purje elää. Skuuttaanko?

Sinähän et ollut purjehtija! - En olekaan.

Opin vähän kuunarilla, mutta horisonttia en ole ylittänyt.

Richard!

Richard! Richard!

Missä olet?

Mayday! Tämä on purjevene Hazaña!

Kuuleeko kukaan? Haloo?

Edellinen sijaintimme oli 129°W 12°N.

Kuuleeko kukaan? Haloo!

Mayday!

Mayday!

Onko siellä ketään? Sulhaseni...

Vene uppoaa. Mayday!

Missä sinä olet?

Minne ollaan menossa?

Satumaista.

Et kai hyppää? - En tietenkään.

Älä nyt.

Tami!

Uskomatonta.

Tami!

Oletko kunnossa?

Miten sinusta tuli noin villi? - Mitä tarkoitat?

En ole koskaan tavannut sinunlaistasi.

Peloton kuin jätkä. - Kuin jätkä?

Minä en ole koskaan tavannut sinunlaistasi.

Herkkä kuin nainen.

Jolla.

Herranjumala!

Rich...

Toimi nyt...

Hemmetti!

Ei!

Se ajelehtii!

Pysähdy!

Minä tulen! Korjailen vähän ensin!

Kas näin.

Hyvältä näyttää.

Jibi löytyi.

Hoidetaan vedet pois.

Pystymme tähän.

Pysy siinä.

Ei!

Pysy nyt siinä...

Ei!

Tee minulle mieliksi.

Hyvä.

Näytä mistä sinut on tehty.

Tullaan, rakas!

Mikä tuo on?

Minulleko?

Sinulle.

Nyt ei ole syntymäpäiväni.

Ei niin, mutta näin sen näyteikkunassa, ja ajattelin sinua.

Et pidä siitä. - Pidänpäs.

Se on upea.

Richard!

Ollaan pian siellä!

Koeta kestää!

Olet elossa!

Herranjumala.

Minä olen tässä.

Katso minua.

Kaikki järjestyy.

Kaikki järjestyy...

Kaikki järjestyy, ei hätää.

Tiedätkö, mikä kukka tuo on?

Plumeria, vai mitä?

Frangipani. - Mikä?

Frangipani. - Siksikö te sitä kutsutte?

Rakkauden kukka.

Ihan kuin Jumala olisi luonut sen peittämään jätteiden löyhkän.

Edesmennyt äitini sanoi, ettei mikään elä elämäänsä nopeammin.

Päivän aikana se puhkeaa, muuttaa väriä...

kuihtuu ja kuolee.

Joskus sanomasi asiat... - Vasen vai oikea?

Miten niin? - Tämä on hyvin tärkeää.

Valitse sinä.

Jos valitset vasemman puolen, se tarkoittaa, että olet varattu.

Että olet suhteessa.

Viisas valinta.

Seitsemän vuotta?

Eli kun aloit rakentaa Mayalugaa, vietin 16-vuotissynttäreitäni.

Jep. - Jestas.

Miten juhlit niitä?

Äiti vei minut baariin.

Join varmaan 10 paukkua melonilikööriä. Elämäni pahin kankkunen.

Villi äiti, siis. Mieleltään nuori.

Vain nuori. Hän oli 31. - Kun sai sinut?

Ei, vaan baari-iltanamme. Hän oli 15, kun sai minut.

Uhmakas teini pamahti paksuksi.

Isäni vanhemmat kasvattivat minut.

Millaista se oli? - Ei ollut vertailukohtaa.

Yritin tietysti karata -

mutta koska äiti ei koskaan ollut kotona, tuntui, että oli pakko pysyä maisemissa.

Tuntui, että piti käydä koulu loppuun äidin vuoksi.

Se käy järkeen.

Lähdin heti päättäjäisten jälkeen.

Ostin tyttökaverini kanssa sikahienon bussin.

Ajettiin Todos Santosiin ja asuttiin rannalla muutama kuukausi.

Perustettiin salsakoulu, surffattiin joka päivä.

Se oli mahtavaa.

Aioin jäädä puoleksi vuodeksi, mutta siitä on viisi vuotta, ja nyt olen tässä.

Tosiaan.

Mennäänkö joraamaan?

Saanko jättää väliin?

Minä varoitin sinua.

Valitan, parempaan en pysty.

Älä höpsi.

Olet paljon parempi tanssija.

Se on mekon ansiota. - Niin on.

Siksi ostit sen minulle.

Tami... - Niin?

Purjehtisitko kanssani maailman ympäri?