The Hippopotamus

T. S. Eliot sanoi, että kirjallisuuden tarkoitus on-

muuttaa veri musteeksi.

Minä kyllä yritin.

Julkaisin viisi runokokoelmaa kahdeksassa vuodessa-

ja vuosin verta kuin verenvuototautinen.

Lopulta veri hyytyi.

Ajan myötä rupi arpeutui.

Ja nyt haavaa tuskin huomaa.

Kaikki verisuonet ovat kuivuneet.

En enää muuta verta musteeksi.

Nykyään muutan viskin journalismiksi.

En ole kirjotitanut runon runoa sitten vuoden 1987.

VIRTAHEPO

MATTHEW LAKE - TEATTERI

Patriisit jalot, oikeuteni tukeet

Aseilla asiaani ajakaa!

Te, kansalaiset, rakkaat toverini...

Caesarin poikaan, Bassianukseen, jos mieltynyt on Rooman valtasilmä!

Tie Kapitoliin sulkekaa...

Täyttä sontaa.

- Shh! - Puolustatko tätä ulostetta?

Oikeuden!

Kohtuuden!

Ja jalouden!

Te prinssit, jotka ystävin ja lahkoin...

- Tapaatte... - Vetäkää käteen.

Pitäkää mielipiteenne omana tietonanne!

Kriitikon työssä se ei oikein käy.

Rooman kansa, jot' edustamme, nyt...

"Vaalin kautta!"

Vaalin kautta on Rooman keisariksi...

- määrännyt Andronicuksen... - Nyt riitti.

...joka Pius-nimen...

Häipykää sieltä lavalta ja etsikää joku toinen teatteri!

- Kuuluuko tämä esitykseen? - Päin vastoin. Tämä on interventio.

Missä on se mies, joka on vastuussa tästä hölynpölystä?

- Missä on Matthew Lake? - Heittäkää hänet ulos!

Ei minua, vaan ulos pitää heittää ohjaaja,

ja pyöritellä tervassa ja höyhenissä, kun kiduttaa tällä ripulipaskajätteellä-

- maksavaa yleisöä. - Sano tuo vielä kerran!

Ripuli...

paska...

...jätteellä.

Pitääkö toistaa?

Täältä yhä pesee.

Ne perkeleen näpit irti minusta!

En ole nähnyt näin paljon paskaa lavalla sitten "Koprofilia" -musikaalin.

Näpit irti! Saisitte hävetä itseänne.

Pysytään kovana, mutta sinut pitää ensin saada hoitoon.

Ei viina minua vie.

Yritän auttaa sinua, Ted.

- Tällainen pitää saada hallintaan. - Hallintaan.

Ruskeahousun sotahuuto.

- Tiedät, että arvostan työtäsi. - Enkä tiedä.

Tiedän, että sinua viisaammat ovat sanoneet, että olen sulka hatussasi.

Tiedän, että tunnet menestyväsi, koska teen sinulle töitä.

Tiedän, että tiedät, että voisin mennä töihin minne vain-

ja kirvoittaa kiitollisuuden kyyneleet lukutaidottomilta johtajamulkuilta.

Tiedän myös, että valitsit kulttuurin, koska sinua ei huolittu uutisiin.

Sinäkö sensuroisit minua? Itse sinä lehden sävyä alennat-

epämääräisellä mutinallasi ja kumartelemalla yleisen hyväksynnän edessä.

Jokaiselle runkullesikin on takuulla määritelty kohderyhmä,

senkin seksuaalisesti tumpelo maalaisnörtti.

Raahaa kesakkoperseesi sapatille ja anna tosimiehen toimittaa lehteä.

Saatoit olla brittirunouden suuri toivo joskus vuonna nappi ja kypärä,

mutta milloin viimeksi kirjoitit jotain?

Milloin viimeksi ylipäänsä teit jotain?

Sinusta on tasan yhtä paljon hyötyä kuin jostain vitun täytekynästä.

Siinäkö kaikki?

Ei.

Antaa vetää. Saat potkut.

Asia selvä.

Totuus on se, että tunnemme kaikki itsemme aliarvostetuiksi.

Potkujen saaminen vahvistaa sen tunteen,

ettei kylmä maailma täysin arvosta meitä.

Paradoksaalisesti tämä vain lisää itsetuntoamme,

sillä se todistaa, että olimme oikeassa.

Vaikka se, missä olimme oikeassa, on se, että meitä pidetään ihon haaskauksena.

Nyt kun minulla on vapaata, minulla voisi olla aikaa-

luoda loistokirjallisuutta, josta kerran olin tunnettu.

Oli epätodennäköistä, että näin rauhallisissa oloissa runoa syntyisi.

Mutta yrittänyttä ei laiteta.

Niinpä listasin sanoja, joita tuuleni tuo mieleen, kuten minulla on tapana.

Räikeä, kauraruoho.

Monstraatio.

Harvinaiset saat ärsyttävät ihmisiä, mutta he eivät ajattele runoilijan osaa.

Maalarilla on öljyt, akryylit ja pastellit...

Tärpätti, pellavaöljy, kanvaasi ja siankarvapensseli.

Muusikolla on koneet puuta, messinkiä, terästä ja hiilikuitua.

Mutta runoilija, niin, runoilija-parka.

Sääliksi käy runoilija-ressukkaa.

Roddy?

En ikävä kyllä voi enää myydä sinulle luotolla, hra Wallace.

Perkele.

Minä tarjoan.

Yksi kielemme hienoimmista lauseista.

- Terveydeksenne. - Samoin teidän.

Olet Ted Wallace, eikö niin? Et taida muistaa minua.

- Emme kai ole tehneet "sitä"? - Olen Jane Swann.

Jane Swann? Berkshiren Swanneja?

Muistele pientä kastekappelia, vauvaa ja runoilijan alkua.

- Jane Burrell. Rebeccan tytär. - Kappas kehveliä!

En ole nähnyt sinua sen koommin, kun äitisi potkaisi minut pihalle.

Olin aina tosi ylpeä sinusta. Paria runoasi käytettiin kouluopetuksessa.

Olisit kirjoittanut. Olisin tullut löpisemään koulujärjestelmästä.

Toivoin löytäväni sinut täältä.

- Missä puolijulkimot vetää perseitä. - Et ollut mikään "puolijulkimo"!

- Ystäväni jumaloivat näkemyksiäsi. - Se juna meni jo.

- Niinkö? - Katsot potkut saanutta miestä.

- Tuohan on loistouutinen! - Onko?

Lähdetkö luokseni?

Mielihyvin.

Janen koti vastasi rohkeimpiakin odotuksiani.

Harvoin näkee kotia, joka on niin täynnä kliseitä.

Kaikki tasot oli sullottu täyteen kaiken kirjavia kristallipulloja,

erilaisia hedelmällisyysdildoja ja tyypillisimpiä jumalhahmoja.

Mitä tykkäät?

Väärä verbi.

Jotkut esineistä ovat tosi erityisiä. Siinä sohvalla on istukkalakana.

Taksimatkalla Jane oli sanonut, että hänellä oli minulle töitä.

Vastustelin ja pyysin jäädä kyydistä, mutta hän käski kuskia-

jatkamaan matkaa ja vakuutti minulle, että ihastuisin hänen ideaansa,

jota hän huolestuttavasti kutsui "projektiksi".

No niin. Miksi me olemme täällä?

Minulla on ehdotus.

Se olisi käytännössä insestiä.

Lääkärini sanoi, että minulla on kolme kuukautta elinaikaa.

Leukemia.

Paska juttu.

Pelottaako sinua?

Ei enää.

Urheaa.

Elämme synkkiä aikoja synkässä maailmassa, ja liitymme kaikki pian seuraasi.

Uskotko ihmeisiin?

Ai kuten sotien lopettamiseen ja nälänhädän poistamiseen?

Anna rööki.

Minulle on tapahtunut eräs suurenmoinen ja mystinen asia.

Haluan, että tutkit sitä.

En tiedä, mitä sinulla on mielessäsi, mutta en ole mikään tutkiva journalisti.

Oletko varma? Eikö kiinnosta?

Tämä voi olla ikävästi sanottu, mutta et ole täysissä järjissäsi.

Saat anteeksi. Mutta se on harmi, sillä tunnet asiaan liittyvät ihmiset.

Enoni Michaelin.

- Michael Logan? - Ja saisit sievoisen palkkion.

25000 nyt ja loput myöhemmin, tai testamentissani.

- Mutta sinähän sanoit... - Lääkäri sanoi, että kuolen.

Itse en siihen usko.

Minulle tapahtui jotain Swafford Hallissa.

Saat mennä sinne selvittämään totuuden.

Mitä jos totuus on se, että et ole parantunut?

Sitten kuolen leukemiaan.

- 25000 puntaa. - Yhteensä satatuhatta.

Ainakin tuhat journalistia tekisi sen kymmenen kertaa vähemmällä.

Vain sinä pääset sisään Swaffordiin. Olet hänen poikansa kummisetä.

Siitä lähtien, kun erosimme äitisi kanssa, olen ollut yhtä tervetullut Swa...

Kummipoika on silti kummipoika.

Kirjoita Davidille. Ongi vierailukutsu.

Ja pidä yhteyttä.

Voisin häipyä paikalta ja lunastaa shekin kymmenessä minuutissa.

Jane oli selvästi järjiltään, mutta shekki oli viivattu ja herttaisen järjissään.

Olisin mielelläni Janen harhakuvitelmien palveluksessa,

mutta mitä nuo harhakuvitelmat olivat?

Kadehdin niitä tolloja, joiden tehtävä on löytää neula heinäsuovasta.

Minun sarkani oli epämääräisempi.

Villihanhen ja kapisen koiran syntinen parittelu.

Viime visiittini Swaffordin oli ollut varsin viihdyttävä,

mutta ei siellä mitään ihmeitä näkynyt.

- Kiitos, kun hait minut, Simon. - Davey halusi tulla,

mutta arvelin, että pitäisit tästä kyydistä enemmän.

Rakensin sen itse.

David kertoi, että olet runoilija.

Niin huhutaan.

Laadi yksi.

- Laadi yksi? - Runo.

Oli kerran mies nimeltä Simon...

...joka ei riimeistä piitannut.

Harmillista oli hänestä, että hänen oma nimensä-

rimmasi vain sanaan backgammon.

- Nerokasta! - Tässä vauhdissa ei sen parempaa irtoa.

Swafford Hall.

Loganien koti vuodesta 1984, kun maailmanmies ja pohatta Michael Logan-

alentui rakkauden tähden-

ja nai persaukisen brittiaristokraatin.

Tehtyään 80-luvulla jotain katalaa Margaret Thatcherin puolesta-

Michael sai arvonimen Swaffordin lordi Logan.

Kartanon, jota hän on sittemmin menestyksellä johtanut-

halventamatta itseään tekemällä siitä häänviettopaikan, hotellin-

tai, luoja paratkoon, safaripuiston.

Edward-setä!

- Edward-setä! - Davey.

- Edward-setä! - Tervehdys!

Terve, Edward-setä!

Ihan vain Ted.

Tule, Ted-setä. Meillä on paljon juteltavaa!

Podmorehan se siinä.

Tervetuloa takaisin Swaffordiin, hra Wallace.

Näytän Ted-sedälle taloa.

Miten vain.

...ja illallisen jälkeen voin näyttää itäsiiven.

- Viski kai käy? - Todellakin.