Novocaine

Ja jos olen oppinut yhden asian, se on tämä:

et voi antaa sairautesi pidätellä sinua.

Sinun pitää olla ylpeä siitä.

Sinun pitää sanoa: "Maailma, tämä olen minä.

Tämä olen minä kokonaisuudessani ja olen täällä voittaakseni."

LUOTTO-OSUUSKUNTA

LAASTARI

APULAISJOHTAJA

Täällä San Diegon luottolaitoksessa meillä ei ole asiakkaita tai toimeksiantajia.

Meillä on jäseniä.

Perheenjäseniä.

Ja se on -

jännittävää!

- Todellakin. - Kyllä! Niin.

Eikä ole mitään jännittävämpää kuin joulubonuspäivä.

Vuoden kiireisin päivämme.

Päivä, jolloin uurastavat liiton jäsenet muuttavat työnsä loman iloksi.

Huomenna San Diegon luottolaitokseen luotetaan.

- Siinä se. - No niin, siinä se.

Hienoa. Voimakasta.

Hienoa. Hyvä juttu.

- Takaisin töihin. - Takaisin töihin.

Selvä.

Entä liikkeesi? Pärjäätkö?

Piti antaa Terrancelle potkut.

Pidän liikettä silti auki joka päivä.

En tiedä, mitä muuta tekisin, nyt kun Betty on kuollut.

Earl, olen…

Olen todella pahoillani, mutta jos et voi maksaa, meidän pitää ulosmitata.

Ymmärrän.

Selvä.

Voin odotuttaa paperityötä loman jälkeen.

Sen pitäisi antaa aikaa -

sosiaaliturvalle vapauttaa valvonta.

En voi luvata, että se pelastaa liikkeen, mutta -

sen pitäisi estää kotisi ulosmittauksen.

Arvostan tuota.

Saatan sinut ulos.

Olen pahoillani, Earl.

En voi kuvitella,

miltä tuntuu menettää joku 50 avioliittovuoden jälkeen.

Ajalla ei ole väliä.

Menettäminen ensimmäisenä päivänä olisi koskenut yhtä paljon.

Hän toi auringonpaisteen elämääni.

Tiedätkö, mitä tarkoitan?

Kyllä.

Todellakin.

Hei, Nate?

- Hei! Mitä kuuluu? - Voi luoja! Anteeksi.

- Ei. - Voi jessus!

- Hoidan tämän. - Voi paska. Anteeksi.

Ei, sinun ei tarvitse.

Osaan hoitaa tahrat.

Sinun ei tarvitse. Pärjään. Hoidan tämän.

Lupaan sen. Kaikki on… Ei huolta.

Minä…

Minä…

Menen… Minun pitää mennä.

Anteeksi.

ANTIBIOOTTI

Tuopa oli tyylikästä, idiootti.

- Niin, tule sisään. - Hei.

Sherry! Hei! Hei.

Hei.

Saanko potkut?

Olen ollut täällä neljä kuukautta, mutta voin vaikuttaa paljon.

Et saa potkuja. Et taatusti saa potkuja.

- Varmasti? - Kyllä.

Olen ainakin uuden paidan velkaa.

Tämänkö paidan? Ei. Tämä on…

Tämä on huonoin paitani.

Selvä. Ehkä voin tarjota lounaan?

Kyllä. Oikeastaan ei.

Toin omani tänään, joten ei tarvitse.

Selvä. Ei paineita.

Selvä.

Mutta kerro, jos muutat mielesi.

Hei sitten.

Hei.

Arvaa mitä.

- Minä tulen. - Selvä.

- Siistiä. Lähdetään 10 minuutin päästä? - Kyllä! Kuulostaa hyvältä.

Odotan sitä innolla!

Älä sano tuota noin kovaa.

Tervetuloa taas, kultaseni.

Näemmä toit ystävän tällä kertaa.

Niin, tämä on Nate.

Hei, Nate. Mitä saisi olla?

Vain pirtelö, kiitos. Vaniljapirtelö.

Etkö halua ruokaa? Heillä on todella hyviä voileipiä.

Niinkö?

Ei. Ei tarvitse.

Selvä.

Minä otan…

Onhan teillä kirsikkapiirakkaa?

Onnenpäiväsi.

- On yksi pala. - Kyllä!

Eli -

mikä sinun juttusi on?

- Juttuni? - Niin.

Olet aina toimistossasi,

etkä ikinä tule happy hourille.

En oikein tiedä. Olen…

En kai ole kovin sosiaalinen.

- Selvä. - Niin.

- Onko sinulla tyttöystävää? - Ei. Ei ole.

Ei juuri nyt.

- Oletko sovelluksissa? - En! Voi luoja, en.

Miksi et? Ihan totta. Pärjäisit hyvin.

Voisin ottaa profiilikuvasi.

Porosolmio jyräisi.

Selvä. Hyvä on.

Kiitos paljon.

Nauttikaa. Hihkaiskaa, jos tarvitsette jotain.

Kiitos.

- Voi luoja! Tämä on hyvää. - Siistiä.

- Haluatko sinäkin? - Ei tarvitse.

- Maistaisit. - Ei tarvitse. Ei, minä…

- Sherry, ei tarvitse. - Vähän vain.

- Tämä on hyvää. - En voi. En voi!

Anteeksi. En voi syödä piirakkaa.

Miten niin et voi?

Hyvä on.

Minulla on geneettinen sairaus.

Selvä.

Jatka.

Niin.

Sen nimi on CIPA.

Synnynnäinen kiputilan puuttuminen.

Se vaikuttaa hermojärjestelmääni.

Ja se -

käytännössä tarkoittaa, etten tunne kipua.

Tai kuumaa tai kylmää.

Siksi en voi syödä piirakkaa.

Tai mitään kiinteää ruokaa, koska -

tietämättäni voisin -

purra kieleni poikki.

Se kahvi aiemmin.

Niin, en tuntenut sitä lainkaan.

- Voi paska! - Niin.

Olet supersankari.

Niin, toki.

Minulla on voima astua naulaan,

enkä tietäisi siitä ennen kuin kenkäni olisi täynnä -

verta.

Selvä. En ajatellut tuota.

Tosi tarina. Olimme akvaariolla, ja äitini pyörtyi.

- Voi jessus. - Niin.

Vanhempani, he…

He viettivät käytännössä koko lapsuuteni sairaalassa.

Ja kun selvisi,

että keskimääräinen elinaikani tilassani oli 25 vuotta,

he tavallaan lukitsivat minut kotiin.

Olen pahoillani.

Hei, minä -

olen yhä elossa.

Selvä. Ymmärrän kaiken tuon,

mutta tarkoittaako se, ettet voi syödä tätä pientä palaa piirakkaa?

Ei. En voi. Siis,

kuten sanoin, voisin purra kieleni poikki.

Et pure kieltäsi poikki, Nate.

Tämä on länsirannikon parasta kirsikkapiirakkaa.

Vannon sen.

Kuule. Jos jokin menee pieleen, olen tässä.

Selvä.

Sopiiko?

- No niin. Maistan palan. - Jep.

Avaa suu.

Selvä.

Muista, pureskele kevyesti. Jep.

Anna taian tapahtua.

Voi luoja, tämä on hyvää!

Tämä on hyvää. Voi luoja!

- Voi luoja! Mit… - Sanoinhan.

Mitä?

- Onko tämä piirakkaa? On. - Kyllä!

- Piirakka on hyvää. - Onneksi olkoon.

Mitä teet myöhemmin illalla?

Hän kutsui minut taidenäyttelyyn.

En aio mennä.

Taidan vain olla täällä, pelaamme, ja kaikki hoituu.

Olet puhunut hänestä kuukausia.

Rakastat häntä käytännössä. Sinuna tavoittelisin häntä!

Mutta minä en ole sinä.

En ole upea. En aja Harrikalla.

En ole komea tyyppi, jolla on upea kampaus.

Minulla on pieni ponnari.

Se ei vaikuta pärjäämiseeni naisten kanssa.

Auttaako se? Tietenkin, en valehtele.

Mutta itseluottamus on tärkeintä!

Sotken tilanteen jotenkin.

Mikä on pahinta, mitä voi käydä?

Päädyt yksin olohuoneeseesi pelaamaan pelejä?

Niin tapahtuu jo! Mitä hävittävää sinulla on?

- Nate, kuolet. - Mitä?

Voi paska. Anteeksi.

No niin.

Tuo olikin todella vaikuttavaa.

Anteeksi, en voi keskittyä nyt.

Voinko soittaa myöhemmin?