Mike Birbiglia: The Old Man and the Pool

Hei!

Miten menee?

Täällä sitä ollaan!

Täällä ollaan! Mahtavaa! Johan nyt.

Onpa upeaa olla Vivian Beaumont -teatterissa -

Lincoln Centerissä, yhdessä Lincoln Centerin Lincoln centereistä.

Onneksi olkoon, löysitte oikeaan paikkaan.

Kiva, että tulitte.

Edellinen show'ni, "The New One", kuvattiin noin 15 korttelin päässä.

Sinä näit sen. Ja sinä.

Tämän nimi on "The Old Man and the Pool", vanhus ja allas.

Vuonna 2017 kävin lääkärintarkastuksessa.

Minulla on monia jo olemassa olevia sairauksia.

Sanon niitä sairauksiksi, koska kaikkihan on olemassa.

Ne ovat "jo" olemassa, paitsi jos ne ilmaantuvat matkalla vastaanotolle.

Ympyröin koko sairauslistan,

ja sitten vedän yli kohdan "raskaana".

Olen nyt 44. Iän myötä olen tajunnut, että vastaanoton esineillä,

joita luulin koristeiksi,

on käyttötarkoitus. Kerron esimerkin.

Lääkäri Walsh pyysi minua puhaltamaan putkeen.

Sillä testataan keuhkoja. Putkessa on pallo.

Se simuloi kynttilän puhaltamista. Sanon sitä synttärikakkutestiksi.

Se kertoo, montako synttärikakkua vielä saa.

Suunnilleen. Minä sitten tein näin.

Lääkäri katsoi ruutua ja sanoi: "Puhalla vain".

Aivan. Puhalsin jo.

Sanoin, että tein sen jo. Hän kehotti puhaltamaan uudelleen.

Puhalsin vähän enemmän.

Lääkäri taputti näyttöä kuin rikkinäistä 80-luvun telkkaria -

ja sitten hän päätti näyttää, mitä tehdä.

"Kokeile enemmän näin."

Minä en paljon hengittämisestä tiedä,

mutta ei sitä hartioista taideta tehdä.

Lääkäri istahti ja sanoi: "Kuule Mike,

pelkästään koneen lukemien perusteella -

sinulla on sydänkohtaus parhaillaan."

Minä huolestuin, koska jos minusta tuntuisi, että minulla on sydänkohtaus,

menisin joko sairaalaan tai soittaisin lääkäri Walshille.

Niinpä kysyin, oliko minulla siis sydänkohtaus.

Hän vastasi, ettei luullut niin.

Minä sanoin, että tarvitsen varmemman vastauksen.

Hän sanoi, että tarvitaan toinen mielipide sydänlääkäriltä.

En pidä ilmaisusta "toinen mielipide".

Luulin, että ensimmäinen arvio perustuu faktoihin.

En tiennyt, että se onkin hakuammuntaa.

Jos mielipiteitä kaivataan, voin kertoa, ettei paperilla istuminen tunnu kivalta.

Se saa minut tuntemaan itseni broileriksi.

Olen myös sitä mieltä, että osa kaavakkeista voisi olla sähköisiä.

Olen täyttänyt ne moneen kertaan.

Nämä ovat mielipiteitä.

Nousin bussiin, joka oli kuin hidas, pysähtelevä ambulanssi.

Sekin on mielipide.

Perillä tapasin sydänlääkärin.

Arvatkaa, mitä hän pani minut tekemään.

Puhaltamaan. - Putkeen. Jep.

Tulos oli taas sydänkohtaus.

Lääkäri sanoi: "Oho, onpa alhainen taso."

Hän kysyi, onko perheessä sydänsairauksia.

Isäni sai sydänkohtauksen 56-vuotiaana -

ja hänen isänsä sai sydänkohtauksen 56-vuotiaana.

Olen aina ajatellut, että pitää varata se koko vuosi,

asua hotellissa sairaalan vieressä ja pitää kalenteri tyhjänä.

Se voi olla merkittävä vuosi.

Lääkäri totesi, että pitäisi harrastaa rasittavaa liikuntaa viidesti viikossa.

Sanoin, että ei kukaan harrasta rasittavaa liikuntaa viidesti viikossa.

Hän sanoi, että monikin harrastaa.

Minä sanoin, että tuskin edes ammattiurheilijat.

Hän sanoi, että varsinkin ammattiurheilijat.

Jatkoimme keskustelua lähes tunnin.

Sovimme olevamme eri mieltä.

Olin hikinen ja hengästynyt. Ja vähän nälkäinen, kuten aina.

Hän kysyi, harrastinko urheilua nuorena.

Harrastin minä jalkapalloa, mutta olin treeneissä huomaamaton.

Joku sanoi: "Mike on tuolla." "Ei, Mike on metsässä."

Tiedättekö?

Ysiluokalla liityin painijoukkueeseen.

Se oli virhe, joukkuekaverit kertoivat.

Painitreeneissä ei voi olla huomaamaton.

On pakko painia, tai minun tapauksessani olla painin kohteena.

Nuoret lihaksikkaat miehet -

painoivat ennen pitkää haarovälinsä naamaani -

kuin voitontanssina -

samalla kun minä olin naisten uimapuvussa eli "painitrikoissa".

Siinä tehtiin minusta miestä,

joka sattui olemaan 1920-luvun rantavahti.

Vihasin painitreenejä enemmän kuin mitään muuta.

Meidän piti punnertaa.

Hyvin varhaisessa vaiheessa menetin haluni -

punnertaa.

Menin aloitusasentoon ja totesin, että siinä oli hyvä.

Oikein mukava uusi makuuasento.

Sitten nojasin kättäni vasten.

"Onpa pehmoiset kädet. Luonnon omat tyynyt."

Ensin punnerrettiin, sitten painittiin.

Painoluokkani oli 70 kiloa.

Taitojeni perusteella sain vastustajakseni 45-kiloisen painijan.

En tiedä, oletteko nähneet 45-kiloisia ihmisiä.

He ovat pienikokoisia.

Vähän kuin painisi oman vauvansa kanssa.

Taikavauva selätti minut monta kertaa joka treeneissä.

Aivan kuin paperipaino olisi joutunut paperin selättämäksi.

Olin aivan surkea.

En päässyt kilpailuihinkaan.

Matkustin kuitenkin joukkueen mukana, ja jos otteluiden jälkeen jäi aikaa,

eri joukkueiden B-tason painijat painivat keskenään.

Niissä tilanteissa taktiikkani oli joutua selätetyksi mahdollisimman äkkiä,

jotta se hetki elämästäni olisi pian ohi.

Se taktiikka toimi, kunnes kohtasin vastustajan,

jolla oli sama taktiikka.

Olimme matolla jonkin aikaa.

Annoimme toisillemme merkkejä: "Siitä vain."

Tartu polveen. Väännä päästä.

En jaksa punnertaa. Käteni ovat tyynyt.

"Tiedetään."

Se oli pattitilanne. Painissa on kolme aloitusasentoa vauhtia antamaan.

On "minä otan", "minä annan" -

ja "kuka ottaa, kuka antaa".

Tämä on kreikkalais-roomalaista painia.

Kreikastahan lienee lähtöisin kysymys:

"Kuka ottaa, kuka antaa?"

Roomalaiset vastasivat kysymykseen:

"Kaikki."

En tosin ole historiantutkija.

Menen siis ottoasentoon vastustajan kanssa,

tuomari puhaltaa pilliinsä,

ja jotenkin, en vieläkään tiedä miten, selätin hänet.

En voinut uskoa sitä todeksi. Ei voinut vastustajakaan.

Joukkuekaverini ryntäsivät penkiltä.

"Mike! Puserra!"

Painissa se tarkoittaa pusertamista.

Niinpä minä pusersin.

Yhtäkkiä matolle tulvahti verta. Niinpä!

Arvatkaa, miltä minusta tuntui. "Minä tapoin sen!"

Joudun pakoilemaan poliisia loppuikäni!

Birbiglia, painirosvo.

Tappo per selätys!

Ei jaksanut punnertaa, mutta murhasi pojan paljain käsin.

Ne kädet olivat luonnon omat tyynyt.

Tajusin, että matolle pulppusi verta omasta nenästäni.

Mitään vaurioita ei ollut.

Pelästyin mahdollista voittoa vain niin paljon.

Elimistö hämmentyi. "Mitä tehdään? Verenvuoto! Mietitään huomenna."

Tuomari vihelsi pilliin. "Verta matolla!" Sitä ei voinut olla huomaamatta.

Veripoika kipitti paikalle rätin kanssa.

Pyyhki lattian ja kipitti pois.

Joukkuekaverini tukkivat nenäni -

ja kehottivat tekemään täsmälleen samoin kuin äsken.

He luulivat, että tiesin, mitä olin äsken tehnyt.

Palasin matolle ja menin ottoasentoon.

Tuomari puhalsi pilliin, ja minut selätettiin.

Sen lähemmäs painiottelun voittoa en ikinä päässyt.

Niin päädyin tänne.

Niin me kaikki päädyimme tänne Vivian Beaumont -teatteriin. Tavallaan.

Kerroin tämän kaiken sydänlääkärille.

Tärkeimmät kohdat.

Sanoin, ettei minusta ole liikkumaan viidesti viikossa.

Hän kysyi, pidänkö uimisesta.

Kun olin viisivuotias,

äiti vei minut NMKY:n uimahalliin. Vihasin kokemusta.

Oli märkää ja hikistä.

Lapsena sitä haistoi välillä kaverin kipsin alle.

Aivan. Jos se haju -

olisi rakennus, jonka joku sitten huuhtoisi yliklooratulla vedellä.

Siinä altaassa oli takuulla liikaa klooria.

Ohjeita ei varmasti ollut.

Joku yli-innokas tyyppi sanoi:

"Yksi osa vettä, kaksi osaa klooria!"

"Janice, ei!"

"Minä teen vain työtäni!"

En tiedä, mitä hirveää rikosta uimahallissa peitellään,

mutta jotakin siellä on tapahtunut.

Mafiamurha keskellä yötä.

Gangsterit miettivät: "Kaivetaanko hauta vai viedäänkö kalmo uimahalliin?

Minulla on perhekortti. Ruumis menee vieraslipulla.

Tipautetaan se altaaseen, niin se hajoaa kuudessa tunnissa."

Toisin sanoen klooria on reilusti.

Siis todella paljon.

Koska virtsaakin on todella paljon.

Ikävä kertoa ruma totuus,

mutta tarkistin asian, eikä netti kerro ilouutisia.

Luin tutkimuksesta, jossa analysoitiin 760 kuutiometrin yleinen uima-allas.

Siinä oli 76 litraa...

Aivan. Ajattelin, että tämä on hyvä tietää.

76 litraa silkkaa virtsaa.

Minusta se on liikaa. Eikö olekin?

Prosenttiosuus ei ole suuri, mutta miettikää:

se on bensatankillinen!

Ford F150:n tankki täynnä virtsaa.

Sillä pääsee Pittsburghiin asti.

n uimahallia pyörittävät kunnon kristityt -

taitavat olla tietoisia virtsaongelmasta.

Hallissa on nimittäin kaikkialla kylttejä,

joissa anotaan, ettei altaaseen virtsata.

"Ethän...

Ethän virtsaa altaaseen."

Eli: Voiko parempaa pissapaikkaa ollakaan,

kuin allas?

Uimahallin kyltit ovat kiehtovia, koska ne kertovat hallin tapahtumista.

Yksi kyltti varoittaa lattian liukkaudesta.