The Polar Bear Prince (Kvitebjørn – Østenfor sol og vestenfor måne)

Olipa kerran vuorten takana viljava kuningaskunta.

Kuningattaren voima oli laajalti tunnettu, -

ja hän käytti sitä kaikkien hyväksi.

Kun kuningatar sai lapsen, hän nimesi sen Eiraksi -

ja antoi tytölle kolme taikaesinettä.

Ne toisivat Eiralle ja kansalle vaurautta ja onnea.

Mutta kaikki muuttui, kun kuningas ja kuningatar menehtyivät.

Eira oli lohduton.

Piristääkseen häntä kansa toi hänelle linnaan monia lahjoja, -

mutta mikään ei auttanut, vaan Eira muuttui vaativaksi ja ahneeksi.

Hän tottui saamaan kaiken haluamansa.

Vuodet kuluivat, ja perheen kerran niin hyvä taikavoima -

alkoi kalvaa hänen mieltään.

Eräänä päivänä pohjoisesta matkasi prinssi valtakunnan läpi.

Valemon oli viisas, utelias ja ystävällinen.

Hän oli kaikkea sitä, mikä Eira linnassaan kaipasi.

Valemonista olisi tuleva hänen kuninkaansa.

Mutta prinssin sydän ei lyönyt kuningatar Eiralle.

Eira aneli ja rukoili, mutta vastaus pysyi samana.

Silloin Eira suuttui niin raivoisasti ja kiivaasti, -

että taivas musteni ja vuoret tärisivät.

Kaikki hyvä ja kaunis muuttui surulliseksi ja rumaksi.

Sen päivän jälkeen kukaan ei ole nähnyt prinssi Valemonia.

JÄÄKARHU - AURINGOSTA ITÄÄN JA KUUSTA LÄNTEEN

Liv!

Liv!

Ei... Ei... Ei saa. Kutittaa.

Kutittaa.

Voi ei.

Ei hätää.

Katso!

Maailma on keko.

Ihme lehdellä.

Ihmeitä mäen alla.

Ne minua ilahduttaa.

Miksi muurahainen puree?

Mikä lehden vihertää?

Kuinka lentää kimalainen?

En sitä ymmärrä.

Tule kyytiin! Joskus vielä seikkailen.

Joskus vielä seikkailen.

Silloin kaikki alkaa, mua avara maailma odottaa.

Tiedän, että elämä on enemmän -

kuin arkista aherrusta.

Kaikkialla on ihmeitä.

Katse ylös, eteen ja kauaksi.

Niin ylös kuin vain pääsen.

Niin kauas kuin vain näen.

On tuolla jotain enemmän.

Seikkailu voi alkaa.

Joskus vielä seikkailen.

Joskus vielä seikkailen.

Silloin kaikki alkaa, sillä avara maailma -

mua odottaa.

Mua odottaa. - Liv!

Liv.

Hei. - Huudettiin sinua.

Huusitteko? - Huudettiin monta kertaa.

Olemme myöhässä. - Minun piti vain...

Niin sinä aina sanot, Liv.

Tämä on kolmas peräkkäinen vähäsateinen vuosi.

Jos sato tuhoutuu, en tiedä, selviämmekö talvesta.

Siksi on tärkeää, että kaikki tekevät parhaansa.

Keskittymistä ja huolellisuutta. Se on ainoa tärkeä...

Hei.

Liv. - Anteeksi.

Te menette keittiöpuutarhaan ja te kitkette rikkaruohoja. Vauhtia.

Liv. - Mitä?

Ymmärsitkö? - Ajatella, että hän saa vielä mahdollisuuden.

Olen valmis. - Hyvä.

Ja tuossa on vielä yksi samanlainen kuin tämä.

Maailma on täynnä upeita kasveja, -

ja tässä me kitkemme samoja rikkaruohoja joka päivä.

Hei. Oletko ollut laakson ulkopuolella?

Millaista siellä on?

Mikä tuo on? - Tuhatjalkainen.

Eikö olekin hieno? Katso jalkoja, vaikkei niitä tuhatta olekaan.

Mutta hyvänen aika, kai te kuulitte? Keskittymistä ja huolellisuutta.

Varsinkin sinun, Liv, esikoisena tulee näyttää esimerkkiä muille.

Hei, kuuletko sinä ylipäätään, mitä minä sanon?

Voi ei. - Liv.

Hänen täytyy ryhdistäytyä. Ellei hän tee niin, minun täytyy...

Tunnethan sinä Livin. Hän ei ole kuten me muut.

Hänellä on muita kykyjä. - Muita kykyjä?

Jos kutsut luiden keräämistä ja eläimille juttelua kyvyiksi, niin...

Ajatella, että tyttö asuu yhä kotona.

Kun minä olin 17, olin naimisissa ja kolmen lapsen äiti.

Tulehan, tyttöseni.

Anteeksi, isoisä.

Olisitpa nähnyt emännän, kun hän oli pieni. Niin utelias.

Hän on oikeassa. Minä pilaan kaiken.

Mieti, mistä kaikesta olisimme jääneet paitsi ilman uteliaisuutta.

En tietäisi, että vuorilla kasvavat lakat maistuvat paremmilta.

Enkä olisi nähnyt revontulia. - Oletko nähnyt revontulet?

Olen. - Oletko ollut laakson ulkopuolella?

Matkustelin paljon, kun olin sinun ikäisesi.

Oikeastiko? - On paljon sellaista, mistä et tiedä, Liv.

Kerro minulle seikkailuistasi. - No...

Kerro. Yksi tarina vain. Ole kiltti.

Hyvä on. Voin kertoa siitä, kun matkustin pohjoiseen, -

vuorten yli metsään.

Ja pyydystin myös valtavan kalan.

Olin hemmoteltu poika, kun lähdin matkalle, mutta en kadu mitään.

Se seikkailu teki minusta minut.

Huomenta.

Tässä.

Ole hyvä.

Odota. Minne menet?

Sinitiainen.

Minne katosit?

Tiainen.

Tule, sinitiainen.

Tiainen.

Tule, sinitiainen.

Tulkaa kaikki eläimet.

Tulkaa kaikki rakkaat.

Ilman, metsän ja suon.

Tule, orava. Tule, siili.

Tule, kettu. Tule, hiiri.

Tule, pöllö, tule kyyhky. Hirvi ja jänönen.

Hei.

Tule, varpunen ja västäräkki. Tule, pääskynen ja peipponen.

Tule, ahma ja kauris. Tule, lokki ja minkki.

Tule, tiainen. Tule, sinitiainen.

Tulkaa kaikki eläimet.

Tulkaa kaikki rakkaat.

Ilman, metsän ja suon.

Tulkaa, mehiläiset ja kauriit. Tule, mäkäräinen ja kaniini.

Tule, poro ja kärppä. Tule, punarintasein.

Tiainen. Tule, sinitiainen.

Tulkaa kaikki eläimet.

Tulkaa kaikki rakkaat.

Ilman, metsän ja suon.

Hei. Haluatko sinäkin vähän?

Pikkuinen poikanen.

Teillä on varmasti kova nälkä.

Tässä.

Onko teitä vain kaksi?

Onko teilläkin pulaa ruoasta?

Anteeksi. Kaaduin.

En ole vaarallinen.

Halusin vain tervehtiä.

En ole ollut täällä ennen.

Kaikki näyttää täältä ylhäältä aivan erilaiselta.

Voi kun saisi kokea tuon kaikkea.

Koko maailman.

Mistä sinä tulet?

Vuoriltako? Vuorilta? Oikeasti?

Liv! - Mitä?

Minä tulen. Täytyy mennä. On töitä.

Kaikkien täytyy puurtaa koko ajan. Sato tuhoutui viime ja edellisvuonna.

Olemme kovin köyhiä.

Tiedät, millaista se on. Tai sinähän olet karhu, -

joten ehkä et tiedäkään, mutta hei sitten.

Hei, valkea karhu. Valkea kuin jääkarhu.

Jääkarhu! Kutsun sinua siksi.

Lemmikki.

Noin.

Hei.

Tässä on viimeinen siemenmaissi. Meidän on oltava varovaisia.

Liv. - Maissinjyvät 30 senttimetrin välein.

Ei enempää eikä vähempää.

Maissinhyvät 30 senttimetrin välein.

Miksi juuri 30 senttimetrin?

Liv. - Joo joo. Maissinjyvä 30 senttimetrin välein.

Ressukat.

Palaan pian.

Hyi! Tiedät varsin hyvin, ettet saa.

Liv! - Liv, tule alas!

Voi ei!

Siemenmaissi! - Ei, ei, ei!

Ei! Ei!

Voi ei.

Paukkumaissia.

Matkustin paljon, kuin olin sinun ikäisesi.

Voin kertoa siitä, kun matkustin pohjoiseen, -

yli vuorten metsään.

Hei, jääkarhu. Toivoinkin, että olisit täällä.

Tiedätkö mitä? Minä lähden.

Lähden mukaasi vuorille.

Saanhan lähteä mukaasi?

Joo! Hienoa. Tästä tulee jännittävää.

Odota minua täällä. Minun täytyy käydä kotona.

Jääkarhu.

Jääkarhu, missä olet?

Jääkarhu, odota minua.

Jääkarhu!

Jääkarhu!

Jääkarhu!

Jääkarhu.

Otatko kahvia, Liv?

Liv.

Liv.

Missä sinä olit?

Etsin sinua kaikkialta. Lähditkö hetkeksi pois?

Lähdetäänkö...? Tuonne päin.

Odota.

Meidän täytyy kertoa. - Ei, ei, ei.

Kuningatar... Tukkipuut ovat loppuneet.

Kaikki on käytetty sadan kilometrin alueella. Emme tiedä...