Love & Gelato

NETFLX ESITTÄÄ

Äitini oli kertonut sanonnasta Italiassa:

"Il primo amore non si scorda mai."

Ensirakkauttaan ei unohda koskaan.

Ironista on,

että hän ei koskaan maininnut omasta rakkaudestaan,

tai edes Italiasta,

ennen kuin kirjaimellisesti viime hetkellä.

Kuin kaikki olisi ollut jokin -

suuri mysteeri tai jotain.

Ja lopulta,

niin se taisi ollakin.

Eli pitäisi kai aloittaa alusta, joka olikin kaikkea muuta.

Äitini oli laatinut tyypillisiä hulluja sääntöjään.

Yksi: ei saa olla surullinen.

Kaksi: kukaan ei saa pukeutua mustiin.

Vain kurpitsanvärisiin, hänen suosikkiinsa.

Hän oli niin outo.

Ja... Rakastin häntä sen vuoksi.

Kolme: Fleetwood Macin oli soitettava.

Tai paikallisen cover-bändin, Fleetwood Zachin.

Oikeasti, äiti?

Zach on aika kuuma. -Addie!

Niin. Sori. Minä suren.

Ja neljä:

Hän määräsi, että menen silti äiti-tytär valmistumisreissulle Roomaan.

Hän taisi mennä ikäisenäni -

ja löysi siellä kai tarkoituksensa.

Kysyin, voinko tuoda parhaan ystäväni, Addien,

mutta hän kielsi.

Minun piti mennä yksin,

ja juuri siltä se tuntui.

Kaikki hyvin?

Paskalla tavalla kai.

Hei.

Harhautus!

Minkä kuvan postaisin?

Kas niin.

Superkuuma uimapuku, kuva A.

Tai vielä kuumempi uimapuku, kuva B.

Missä tuo on?

McKearneyn linnassa, Irlannissa.

Et ole koskaan käynyt Irlannissa.

Photoshop ei ole samaa mieltä. Näetkö?

Söpöä. -Vau!

Juuri tuon takia en ole somessa.

Nörtti.

Tämän vuoksi et tee mitään sosiaalista.

Milloin viimeksi kävit edes bileissä?

Debaattijuhlissa?

Ne eivät ole oikeita bileitä.

Mutta Italiassa...

Jos et mene siihen hemmetin koneeseen -

ja palaa jonkun kuuman, seksikkään italiaanon kanssa,

en puhu sinulle enää.

Harmi. Minä pidin sinusta.

Lina! Et hengaillut yhdenkään miehen kanssa koko viimeisenä vuonna.

Mitä olisi pitänyt tehdä? Treffailla kemoterapiassa?

Reilu pointti.

Olen syvältä.

En voi uskoa, että lähden huomenna.

Uskomatonta, että menet yksin. -Niin.

Isovanhempani kuolivat jo.

Minulla ei oikeastaan ole enää perhettä.

Puhuiko äitisi koskaan isäsi löytämisestä?

Vitsailetko?

Jos hän olisi nähnyt tämän, hänet olisi pitänyt vapauttaa vankilasta.

Perhana. Hän todella oli kaikkien aikojen paras.

Tarvitsetko kaikki nuo kirjat?

Sitä kutsutaan etenemiseksi.

Aivan, professori.

En todellakaan halua edes mennä. Haluan vain jatkaa elämääni.

Lina.

0,4 prosentilla kaikista mannertenvälisistä lennoista -

on huolto-ongelmia.

Voitko rauhoittua hetkeksi?

Sinä lähdet Italiaan, dorka!

Siitä tulee mahtavaa.

Toista perässäni.

Italian reissusta tulee mahtava!

Sano se!

Italian reissusta tulee mahtava!

Sillä lailla.

Sinua tulee ikävä.

Olisin kyllä voinut lähteä.

Mutten halunnut mennä ilman häntä.

Olimme tehneet kaiken yhdessä koko elämäni. Ja nyt olen yksin.

Piileskelin koko lukion ja uskoin, että hän paranisi.

En tiennyt, kuka olin.

Ilman hänen "elävää toivettaan",

olisin jatkanut samalla tavalla onnettomana.

ROOMA-FIUMICINON KANSAINVÄLINEN LENTOASEMA

Olen tässä!

Taksi, nuori nainen? -Ei.

Varmasti? -Ei kiitos.

Lina! Täällä!

Lina! Bella. Francesca.

Ja ei kun asiaan.

Sanoit puhuvasi sujuvaa italiaa.

Olitko yliopiston paras tai jotain?

Kyllä? -Niin. Tasokokeessa.

Mikä on nopeusrajoitus Italiassa?

Minä en tunne rajoituksia. Siis italiaksi.

Kerro kaikki, mitä äitisi kertoi minusta,

ja kielsi kertomasta minulle.

Teillä oli tosi hauskaa?

Aikamuotosi on liian muodollinen.

Auto! Muodollinen auto!

Älä!

Voi luoja!

Idiootti! Mitä helvettiä?

Perillä ollaan.

Tervetuloa Roomaan.

Asutko täällä? -En todellakaan!

Serkkuni opettaa taidetta.

Heillä on cocktailjuhlat valmistuneille.

Sinun on hyvä tavata ikäisiäsi.

En voi kovin hyvin.

Huulipuna ja meikki korjaa kaiken.

Toivottavasti.

No niin.

Lähdetään.

Ja heitä nuo lasit pois.

Muuten,

kuulin, että olit upea kokeessa Firenzessä.

Minun on vielä tehtävä viimeinen koe.

Mutta kuulin, että he ottavat vain Michelin-kokkien lapsia,

tai rikkaiden vanhempien.

Kuten täällä.

He siis ovat mahtailevia paskiaisia? -Niin.

Älä aliarvioi itseäsi, Lorenzo.

Olet paras oppilaani vuosiin.

Muista,

että tuon surullisen, vaatimattoman katseen takana on paljon hullua luovuutta.

Älä pelkää vapauttaa sitä.

Jätetään hänet rauhaan. Hän valmistui juuri.

Lorenzo, mene ryyppäämään.

Kiitti.

Heippa.

Lina! Saanko esitellä -

rakkaan ja sietämättömän irlantilaisen serkkuni, Howardin?

Hei.

Jestas sentään!

Anteeksi, Lina.

Muistutat niin kovin äitiäsi.

Howard Riley.

Hei.

Tunsitko hänet?

Olin -

yliopistossa täällä sinä kesänä, kun hän asui Franin luona.

Oli kauhea kuulla siitä.

Anteeksi, olet varmaan kyllästynyt ihmisten toistavan tuota.

Ei se mitään.

Haluatko nähdä hänen suosikkipaikkansa? Fran?

Menkää te. Yhdessä.

Voitte tutustua toisiimme.

No niin sitten.

Mennään.

Mercati di Traiano.

Trajanuksen tori.

Apollodorus Damaskuksesta rakensi sen vuosina 100 -110.

Se lienee maailman ensimmäinen ostoskeskus.

Keisarin toimisto oli tuossa.

Eroaa Brooklynistä.

Äitisi piti raunioissa vaeltamisesta.

Hän ei juuri koskaan puhunut Italiasta.

Kunnes hän sairastui. -No...

Mitä enemmän rypyt pilkkaavat peilissä, sitä enemmän ajattelee menneisyyttä.

Hän sanoi, että tänne tulo muutti hänen elämänsä.

Tiedätkö miten?

Italia voi muuttaa ihmisen.

Luulin tulevani tänne yliopistoon. 20 vuotta myöhemmin olen yhä tässä.

Howard, älä yritä huijata. Lopeta piileskely.

Voitko tulla hetkeksi ylös? Tarvitsen sinua.

Tulen ihan kohta.

Aivan. Rehtorini.

Parempi mennä nuoleskelemaan pomoa.

Nauti...

Nauti kävelystä äitisi jalanjäljillä.

Täällä on kaunista, äiti.

Eikö olekin?

Amerikkalainen?

Olenko niin ilmiselvä?

Hupparisi.

Käytkö MIT:tä?

En. Tai siis kyllä...

Ensi vuonna.

Minäkin olen silloin Bostonissa.

Harvardissa.

Vau!

Alessandro Albani.

Mukava tavata.

Lina Emerson.

Ilo, Lina.

Hei.

On... Tiedätkö, mikä on pääaineesi?

En tiedä. Kauanko olet ollut Roomassa?

Viisi minuuttia.

Tervetuloa. -Niin.

Puhutko hyvin italiaa?