If I Had Legs I'd Kick You

Äitiä voi venyttää.

Mitä tarkoitat?

Isä on kova. Häneen ei voi vaikuttaa. Kun isä suuttuu, se on siinä.

Äitikin suuttuu, mutta äiti muistuttaa muovailuvahaa.

Äiti on välillä surullinen. Silloin äiti venyy eniten.

Vai muovailuvahaa. Kerro, miten venytät äitiä?

Minä... - Saisinko sanoa jotain?

Sopiiko, jos äiti puhuu nyt? - Sopii.

En minä veny. En ole muovailuvahaa. - Niin hän näkee sinut.

Tuo ei ole totta. Yritän parhaani mukaan hallita häntä.

Ei taida olla väliä, olenko paikalla. - Kokemus on todellisuutta, joten...

En myöskään ole surullinen. - Vaikutat surulliselta.

Niin vaikutat. - Sinä olet tässä se potilas.

Enkö saisi olla surullinen? - Totta kai saat, mutta...

Kuten tiedät, tämä on kokonaisuus. - Tiedän, mutta...

Tästä ei ole hänelle apua.

Äiti, älä itke. - Kaikki on hyvin.

Haluamme, että letku irrotetaan. - Ette voi tappaa minua!

Hän ei tee, mitä hänen täytyy, koska hänellä on turvaverkko.

Tilanne ei ole tarpeeksi vakaa. - Meillä on eri tavoitteet.

Sanot, että letkun voi poistaa vasta, kun hän voi paremmin. Minä olen eri mieltä.

Meillä kaikilla on sama tavoite.

Tilanne vaikuttaa mielestäni siltä, että meidän kannattaisi puhua kahdestaan.

Kun hän ei ole paikalla, voimme puhua vakavammista aiheista.

Sinun on jatkettava syöttämistä letkun kautta iltaisin, ja sinun on alettava...

Onko se ilman juustoa? - Sitten se olisi pelkkää leipää.

Otan juuston pois kun pääsemme kotiin.

Onko kastikkeessa mustaa ja vihreää? - Se on sama kuin aina ennenkin.

Siinä on niitä juttuja. En voi syödä sitä. Voitko kaapia...

Haluatko edes päästä eroon letkusta? Vai olenko se vain minä?

Voi luoja.

Sait tahtosi läpi. Ei juustoa. Teitkö sen mielesi voimalla?

Oletko joku noita tai jotain?

Mene suoraan pöytään. Ei, vaan pese kädet ensin.

Minun ei tarvitse mennä vessaan. - Käy silti pesemässä kädet, kuten aina.

Tuleeko isä? Missä isä on? - Hän sanoi, että ehkä myöhemmin.

Milloin hän lähtee taas? - Hän palasi juuri. Ehkä kaksi kuukautta.

Äiti, minun pitää käydä vessassa. - Ei se mitään.

Siinä voi mennä hetki.

Selvä.

Äiti! - Niin?

Kylpyhuoneessa on vettä.

Selvä. Se on hyvä. - Ei, tarkoitan lattialla.

Tule äkkiä!

Tule jo! Äiti!

Voi luoja. Mitä? Mikset kertonut heti, kun tulit sisään?

Huomasin sen vasta nyt. Oli niin kova hätä.

En pidä siitä, miltä se tuntuu sukkia vasten. Mistä se tulee?

Kuinka syvää se on? Kuolemmeko me? Romahtaako talo päällemme?

Äiti, voitko nostaa minut ja kantaa ulos?

Pysy siellä nyt vain. - Miksi jätät minut? Minne menet?

Pysy vessassa.

Hyvänen aika. Voi luoja.

Ei voi olla.

Äiti, et kerro, mikä se on!

Mitä tapahtuu? Äiti! Kuolemmeko me?

Hei. - Hei, tulimme kotiin ja et ikinä usko...

Voi luoja! Voi luoja!

Ei, älä tule tänne! Älä tule tänne!

Mene nyt! Vauhtia!

Mikään ei ole tuttua tai todellista. Ei koskaan.

Aina kun tunnen näin, olen kauempana itsestäni.

Kuin en voisi palata.

Miten käsität ajan? - Mitenkö käsitän ajan?

Aika sisältää asioita, joiden läpi on mentävä.

Jokainen tavoite on seinämä, eikä sen jälkeen ole mitään.

Sen jälkeen on seuraava seinämä.

Olen niin vihainen sinulle!

Voi paska.

Osaatko holotrooppista hengitystä? Se on mahtavaa.

Kun aivot luulee, että ne ovat kuolleet, näkee koko helvetin universumin.

Silloin ei tunne vainoharhaisuutta, syyllisyyttä tai murheita.

Kaverini tekee reikiä ja muuta sellaista. - Se on tavallaan hyperventilointia.

Kun kuolee, samaa kemikaalia vapautuu kuin silloin, kun näkee unta.

Jotain siihen suuntaan. Olet tavallaan aivokuollut mutta silti elossa.

Oliko se holograafinen hengitys? - Holotrooppinen.

Onko se totta? Se mitä sanoit kuolleista aivoista?

Totta hitossa. Mikä tahansa voi olla totta.

Mikä tahansa voi olla myös paskapuhetta, jos tiedät, mitä tarkoitan.

Tarkoitan sitä tunnetta, kun ei ole...

Niin.

Pilailet kustannuksellani. - Neiti, en edes tunne sinua.

Nämä on okei, mutta viini ei.

Miksi?

Laki kieltää minua myymästä sinulle viiniä juuri nyt.

Kello ei ole vielä kaksi. - Kello on 1:58.

Niin, mutta... - Kun lyön ne kassaan, kello on yli kaksi.

Laita nämä huoneen laskuun. - Selvä.

En voi puhua tästä enää.

Meidän on kuunneltava tohtori Springiä.

Älä sano me. On vain minä. Tämä on epäreilua.

Reiluako? Teen töitä kusipäiden kanssa. Sinulla ei ole mitään käsitystä.

En pysty tekemään mitään täältä käsin. Meidän on oltava tiimi.

Sinun on mentävä sinne tänään, kirjauduttava sisään ja kerrottava...

Ongelma tässä on se, etten ole kotirouva. Minä käyn töissä.

Äiti. Motellin ruoka on ällöttävää. - Huomenta.

Se on ällöttävää.

Näytätte ihan kaksosilta, tiesittekö sitä? - Olet ensimmäinen, joka on sitä mieltä.

Kaikki sanovat niin. - Hei, söpöläinen. Haluatko nähdä tempun?

Joo. Vau, miten teit sen?

Äiti. - Ota se. Hän ei syö sitä.

Selvä. - Oksennanko nyt?

No. - Tiedän, että sinulla on rankkaa.

Hän paranee. Muu on väliaikaista. Lupaan, että katto korjataan.

Taivas ei putoa. Rakastan sinua. - Anteeksi, minäkin rakastan sinua.

Eikö hotellissa ole kivaa? Siellähän pitäisi olla uima-allas, eikö?

Olet aina halunnut uima-altaan. Nyt voit mennä uimaan.

Voit mennä rentoutumaan altaaseen.

Tiesitkö, että hamsterit voi kouluttaa rakastamaan sinua?

En. - Ne voi opettaa rakastamaan sinua.

Rakastaisin sitä, jos syöt pekonit ja voisin kertoa, että söit koko aamiaisen.

Sitten kun ne rakastavat sinua, ne voi saada tekemään mitä vain, jopa temppuja.

Ota aluksi yksi pala.

Suuttuuko pysäköintivalvoja taas?

Tuplapysäköinti! Tuplapysäköinti!

Meillä on kiire. Tiedät, mitä viimeksi tapahtui.

Teiltä jäi parin viikon terapiaistunnot väliin.

Kyllä.

Kerroin jo, mitä tapahtui. Talomme katto romahti ja asumme motellissa.

Meidän on sovittava aika mahdollisimman pian, jotta voimme puhua tilanteesta.

Totta kai. Tietenkin.

Ai, tarkoitatko nyt? Sopii.

Anna kun tarkistan aikatauluni. Jos vaikka...

Tiedät, ettet voi antaa syyllisyyden ja hallinnan tunteiden -

sairauteen ja hoitoon liittyen vaikuttaa sinuun. Se ei ole kenenkään syytä.

Niin olen kuullut. - Sinun pitää alkaa huolehtia itsestäsi.

Aivan, laita happinaamari ensin itselle.

Menen nyt asiaan. Hänen on saavutettava tavoitepaino ensi viikolla.

Jos niin käy, voimme sopia letkunpoiston ja kotiutuksen.

Jos niin ei tapahdu, minun on arvioitava hoidontarve uudelleen.

On ilmiselvää, että tämä ei toimi, ja meidän on puhuttava siitä.

Milloin voimme keskustella tästä? - Seitsemäs syyskuuta.

Nyt on 15. syyskuuta. - 20. syyskuuta.

Tarkoitan... 20. syyskuuta.

Hei!

Sanoin, että ensi kerralla ilmoitan tästä. - Sinulla ei ole valtuuksia siihen.

Saat porttikiellon ja auto hinataan pois. - Soita vain! Olen kaukana kun he saapuvat.

Ei kiinnosta! Kusipää.

Asuntoon on puolen tunnin kävelymatka. Yhtä hyvin se voisi olla Marsissa.

Se näyttää pahemmalta joka kerta. En voi vaikuttaa siihen.

Oletko yrittänyt neuvotella vuokraisännän kanssa? Jos huoneen voisi eristää.

Voisitte silti asua muualla asunnossa.

Sielläkö? Siellä on asbestia, sadan vuoden pölyt ja mustaa hometta.

Sekö on neuvosi? - Se ei ole neuvo. Se on kysymys.

Sinun pitäisi nähdä se reikä.

Se on painajainen.

Milloin Charles palaa? - Nyt on kolmas viikko kahdeksasta.

Etkö kirjoita näitä ylös? Työsi on muistaa kaikki elämäni tylsät yksityiskohdat.

On aika lopettaa. Seuraava potilas tulee. - Nytkö? Entä kymmenen minuutin varoitus?

En huomannut. - Et ole vastannut sähköpostiini unestani.

En vastaa potilaideni univiesteihin.

Jos et ota sitä puheeksi, mitä järkeä siinä on?

Hyvä on, jäin kiinni.

Haluan puhua unestani. En ehtinyt puhua siitä, koska et varoittanut.

Voimme puhua siitä sähköpostin unesta seuraavalla kerralla.

Se oli eri uni. - Minä...

Kerro nopeasti. - Olin jossain sairaalan yleisessä tilassa.

Tyttärenikin oli sairaalassa, mutta kauempana toisessa osassa.

Se ei ollut sama sairaala kuin viime vuonna. Se oli outoa.

Odotin, että Charles hakee meidät, mutta sinä olitkin siellä.

Halusit istua lähelläni, ja siirryin vaivihkaa kauemmas.

Siirryit koko ajan lähemmäs ja lähemmäs.

Aloin lähettää viestiä Charlesille, ettei hän hermostu näkemästään.

Yritit ottaa puhelimeni ja aloit kutittaa minua.

Yritit saada minut pudottamaan sen.

Pidin siitä todella, mutta pelkäsin Charlesin näkevän sen.

Hyvä on.

Niinkö? - Hyvä on.

Sait kertoa. Puhutaan siitä ensi kerralla.

Niin ei tule käymään.

Tiedän sen. Ei ole lankaa. Ei lainkaan lankaa.

Niin. Mitä nyt?

Hei. Olen pahoillani, mutta minun on lopetettava työt.

Mitä? - Äiti kuoli. Pitää mennä. Työ viivästyy.

Selvä, minä vain... Tulen ihan kohta.

Mikä hätänä? Tämä kestää liian kauan. Pitääkö minun ottaa toinen rakentaja?

Se on levinnyt laajalle. En osaa selittää sitä englanniksi.

Puhun espanjaa. Selitä espanjaksi, niin ymmärrän.

En ymmärrä mitä sanot.

Kauanko aiot surra äitiäsi? - En osaa sanoa.

Sano joku aika. Se pitää korjata. Anna päivämäärä. Mieheni ja minä...

Palaan viikon päästä.

Selvä. Menen katsomaan, mitä olet tehnyt tähän mennessä. Otan kuvia.

Painu helvettiin, paskiainen.

Voit tulla nyt.

Voit toki istua hiljaa,

mutta minua kiinnostaisi kuulla, mitä ajattelet.

Riley.

En pysty ajattelemaan mitään muuta.

Kerro, mistä on kyse.

Olen kertonut tästä sinulle ja myös hänen lääkärilleen.

Hän ei hymyile. Hän katsoo minua oudolla tavalla.

Hänen on epämukava olla koko ajan, eikä kukaan tee asialle mitään.

Siitä olisi todella paljon apua, jos Riley ei olisi täällä aina mukana.

Tiedän, ettet usko pystyväsi siihen, mutta jos löydät luotettavan lapsenvahdin...

Kuulitko vauvasta New Yorkissa?

Lapsenvahti oli puukottanut lapset kuoliaaksi äidin työpäivän aikana.

Kylpyammeeseen.

Se on totta. Niin on käynyt.

Sellaiset tilanteet ovat hyvin harvinaisia.