Malcolm & Marie

NETFLIX ESITTÄÄ

Näytät hyvältä tuossa, muru.

Mitä?

Sanoin, että olet kaunis tänään.

En kuule!

Sanoin, että olet kaunis tänään, muru.

Kiitos.

Muru!

Olen vähän hiprakassa. Koska elämä on hyvää.

Koska hitto, me teimme sen. -Minkä?

Kirjoitin, ohjasin ja tein elokuvan,

joka kolahti yleisöön täysillä.

Näitkö sen yleisön?

Näitkö sen yleisön?

Kysyin, näitkö sen yleisön?

Hitto, että vedin hyvin.

Kahdeksan loppuminuutin ajan he nyyhkivät,

ja krediittien kohdalla vasta räjähtikin.

Räjähti kunnon pommi.

Tuntuu hyvältä.

Tämä on uskomatonta. En usko tätä todeksi.

Puhuin kuuden kriitikon kanssa. Kuuden tai seitsemän.

Kaikki ylistivät.

Tajuatko?

Varietyn valkoinen jäbä rakasti sitä. Samoin IndieWiren.

LA Timesin valkoinen nainen tykkäsi hulluna.

Hän hoki, että olen seuraava Spike Lee,

seuraava Barry Jenkins, seuraava John Singleton.

Katsoin häntä. "Entä William Wyler?"

Näki, että hän kelasi kolme sekuntia: "Oliko William Wyler musta?"

Sitten hän tajusi: "Voi paska. Sekin on rasistista."

Hän meni punaiseksi. Se nauratti suuresti.

Marie, mahtava juttu.

Hän sekoili sanoissaan ja höpisi:

"Leffa oli tosi tunteikas."

"Malcolm, pää meni sekaisin. Voi luoja, Malcolm."

Hoki: "Malcolm. Malcolm."

Supervalkoinen tuokio.

Kiinnostavaa tosin oli,

että koska olen musta ohjaaja -

ja naispääosan esittäjä on musta,

hän koettaa määrittää minut poliittisen linssin läpi,

vaikka oikeasti leffa kertoo tytöstä, joka haluaa eroon aineista.

Onko esteitä enemmän, koska hän on musta nainen?

Totta helvetissä.

Onhan se todellisuutta, mutta tämä ei ole rotuelokuva.

Kyse on häpeästä, syyllisyydestä ja siitä, että sitä paskaa ei pääse pakoon.

Minua harmittaa, että niin monet toimittajat -

päätyvät aina esittelemään koulutustaan.

Olet itsekin koulutettu.

Niin, mutta en akateeminen. En elitistinen.

En tee elokuvaa kolmelle arvostamalleni mediatutkimuksen opiskelukaverille.

Olen elokuvantekijä.

Eikö niin?

Olenko elokuvantekijä, muru? Niinpä.

Olen vielä mukana isossa keskustelussa elokuvanteosta -

ilman, että joku valkoinen kynäilijä -

muuttaa sen rotukysymykseksi, koska se on niin kätevää.

Voin jo kuvitella arvostelut.

Jotain tällaista he kirjoittavat.

"Tämä elokuva on terävä tutkielma kauhuista…"

He suosivat tällaisia sanoja.

"…rakenteellisen rasismin kauhuista mielenterveysteollisuudessa."

Vaikka se on kaupallinen elokuva -

narkkaritytöstä yrittämässä jaloilleen.

Nämä hiton ihmiset ovat niin pedantteja.

He ovat. Ja me tajuamme sen.

Olet älykäs. Tajutaan. Olet woke. Tajutaan.

Pidetään me taiteilijat hauskaa tämän kanssa.

Taiteen kanssa.

Kirjoitat juuri elokuvaa Angela Davisista.

Niin, mutta se on eri asia.

Haluan tehdä poliittisen elokuvan, mutta ihonvärini -

ei tee kaikesta poliittista.

Angela Davis saattaisi olla tuosta eri mieltä.

Niin saattaisi.

Jos haluan tehdä vaikka jonkin hiton LEGO-elokuvan,

se ei tarkoita, että kerron tarinan -

siitä, miten Amerikan rakennuspalikat syntyivät orjatyöllä.

Saatan haluta tehdä vain LEGO-elokuvan.

Et sinä halua tehdä LEGO-elokuvaa. -Totta.

Mutta se LEGO-elokuva oli mahtava.

Etkä ole ikinä saanut hyviä arvosteluja.

Hitto… Olet kyllä oikeassa.

Valitat arvosteluista, joita ei ole vielä kirjoitettu.

Totta taas.

Lopeta siis. Alat kuulostaa kusipäältä.

Niin.

Hitto, ymmärrät, mitä tarkoitan.

Joo, mutta säästä se toiseen kertaan.

Niin.

Valitat LA Timesin valkoisesta tytöstä,

jolta sait joskus huonon arvostelun.

En pelkkää huonoa arvostelua.

Se oli typerä arvostelu. Eri asia.

Malcolm, sinä voitit.

Hän vertaa sinua Spike Leehen ja Barry Jenkinsiin.

Keskikertainen kirjoittaja.

Et siis ole seuraava Spike Lee tai Barry Jenkins.

Mahtaako edes tietää William Wyleria? -Minä en.

Onko valmista? Tässä tulee juustomakaroni.

Etkö tiedä, kuka William Wyler on? -En.

Eikä. Hän teki Parhaat vuodet.

Helvetin kova. Ben-Hur?

Yksi monipuolisimmista ohjaajista. Entä Humiseva harju?

Mieti nyt.

Loma Roomassa.

Muutama klassikko.

Eri asia silti. Et ole leffa-alalla.

Totta, Malcolm, en olekaan.

Oliko sinulla hauskaa tänä iltana? -Ihan mukavaa.

"Mukavaa."

Juttelin koko illan suloisten, hymyilevien ja rikkaiden kanssa.

Ennen he eivät olisi vilkaisseetkaan minua.

Katselin vain sinua.

Mietin itsekseni:

"Luoja, olet maailman upein olento."

Ja seksikkäin.

Kukaan ei ole seksikkäämpi. Anthony sanoi samaa.

Ei siis pahalla tavalla.

Positiivisella tavalla.

Kun näin sinut -

juomassa karpalojuomaasi,

hymyilemässä, juttelemassa,

mietin, että luoja, kuinka onnekas olenkaan.

En malttanut odottaa kotiintuloa. -Voi miten suloista.

Pitelisin söpöä pyllyäsi ja suutelisin sitä.

Sanoisin, että rakastan.

Rakastan sinua, Marie.

Suolaista vai suolatonta voita?

Haluan vain sinut.

Mikä tuo oli?

Mikä? -Tuo tekohymy.

Eikä ollut. -Vannon, että oli.

Ei, se ei ollut mitään.

Paskat. Tiedän, milloin ei mikään on jotain.

Ehkä et sitten osaa lukea minua.

Kyllä osaan.

En ole syönyt koko iltana. -Ei ole kyse siitä.

Kello on yksi. Syödäänkö ja mennään petiin?

Älä viitsi, Marie. En halua riidellä tänään.

Enkä minä. Siksi laitan juustomakaronia.

Olet siis vihainen.

En.

Johtuuko se sitä, mitä Anthony sanoi? -Ei.

Vitsailusta sinusta mallina? -Ei.

Älä välitä. Hän on vanha ja eri aikakaudelta.

En piitannut siitä.

Onko varmaa? -On.

Johtuiko se Taylorista? -Ei.

Onko varmaa? -On.

Olet outo Taylorin läsnä ollessa. -Enkä ole.

Muutut nöyräksi. -"Nöyräksi"? Oikeasti?

Niin, et puhu paljon. -Se on eri asia kuin olla nöyränä.

Tarkoitan vain… -Mitä?

Nöyrä tarkoittaa ujoa tai vetäytyvää. Että hän on kuin kuningatar.

En tarkoittanut tuota, vaan…

Mitä?

Hän on filmitähti.

Hänestä on tulossa filmitähti. -Älä ennustele.

Ei ole mukavaa sanottavaa, joten vaikenen.

Ei liity nöyryyteen. -Se vain… Hän huomaa sen.

Niinkö?

Niin. -Mistä tiedät?

Tiedän vain. -Niinkö?

Hän näkee, millainen olet muulloin. Puhelias. Hauska.

Mitä sanoisin? Olen miellyttävä.

Ja se tekee hänelle epävarman olon.

Mikä? Että muillakin on persoonallisuus?

Ei vaan se, ettet ole oma itsesi ja hän huomaa sen.

Kyllä hän sen kestää.

Miksi olet vihainen?

Marie, olet vihainen.

Marie, mikä suututtaa?

Marie!

Marie!

Puhu minulle.

Ei ole hyvä idea. Puhutaan huomenna.

Mutta olet ärtynyt minuun. -Pikku juttu.

En saa unta, kun olet vihainen.

Malcolm, takaan,

että tänään ei sanota mitään hyödyllistä.

Mistä tiedät? -Koska tunnen sinut.

Miten niin? -Ja rakastan sinua.

Mitä tuo tarkoittaa?

Että olet kyvytön rauhoittamaan tilannetta,

ellei se liity työhön. Ja silloinkin vain 50-50.

Siksi aina kun tapahtuu jotain hyvää,

sinun on keksittävä jotain,

vaikka pienikin juttu, jota jankuttaa ja rumentaa -

ja varmistaa, ettei juhlaan ole syytä.

Niinkö? Haluatko aloittaa? -Haluan.

Selvä. -Hyvä on. Mikä on ongelma?

Sinun puheesi, Malcolm. -Älä viitsi.

Olet sekaisin.

Olin tosissani, kun sanoin, että löydät aina jonkin pikkuasian.

Unohdit kiittää minua. Ei se ole pikkuasia vaan iso.

Olen kiittänyt sinua miljoonasti.

Tiedät, että arvostan sinua.

Tein virheen, joten miksi muutat sen enemmäksi?