I Love You Phillip Morris

Rakkaus on hassu juttu, -

se tekee onnelliseksi, surulliseksi -

ja tekemään asioita, joita ei ikinä kuvitellut tekevänsä.

Itse asiassa rakkauden takia makaan tässä kuolemaisillani.

- Eikä ole. - Tuolla se on. Näen sen.

- Sanoinhan sinulle. - Minä en vieläkään näe sitä.

- Se on tuolla. - Steven.

En edelleenkään näe sitä.

Tule, kultaseni.

Haluamme kertoa sinulle jotain tärkeää. Haluamme, että ymmärrät, -

ettei se muuta mitään. Rakastamme sinua edelleen, -

- ja olet... - Sinut on adoptoitu.

Se on totta.

Olet todella erikoinen pikkupoika. Tiedätkö miksi?

Koska valitsimme sinut.

Äitisi on oikeassa. Koska rakastamme sinua, -

laitoimme rahaa ruskeaan paperipussiin -

ja annoimme ne oikealle äidillesi sairaalan parkkipaikalla, -

jotta voit tulla kotiin kanssamme.

Se satutti hiukan, mutta päätin etten antaisi sen masentaa.

- En missään nimessä. - Missä elvytyskärry on?

Päätin, että olisin paras mahdollinen poika...

Siis paras mahdollinen ihminen.

- Olet saanut jotain. - Kiitos, kultaseni.

- Hei, Steven. - Terve, kaverit. Kuinka roikkuu?

- Vähän vasemmalla. - Pyssynheiluttaja! Varokaa!

Tarvitsen suklaapatukan ja palan kakkua.

Heiluuko sinulla hammas? Uusi hammas on tulossa.

- Harjasin ikeneni. - Nappaan nenäsi.

- Katso tätä. - Se on sormesi.

Ei ole, se on nenäsi. Voin haistaa sinut, tuoksut hyvälle.

Näehän paljon unia.

- Hyvää yötä. - Hyvää yötä.

Ilman sinua, Jeesus, en olisi löytänyt viimeistä suodatinpussia.

Rukousryhmän tytöt olisivat joutuneet rappiolle ilman sitä, -

- joten kiitos siitä. - Aamen.

Kiitos Steffin allergiatestin negatiivisesta tuloksesta.

Se olisi ollut painajaismaista. Tiedän, että suunnitelmissasi oli, -

että hän voi nauttia pähkinöitä eikä joutua kärsimään niin kuin Wendy, -

joka turposi kuin ilmapallo, ja jolle tehtiin reikä kurkkuun, jotta hän voi hengittää.

Haluaisin vielä kiittää tästä miehestä, Jeesus. Tämä mies, -

joka työskentelee ahkerasti pitääkseen meidät onnellisena.

Mies, joka jahtasi minua maailman ääriin, -

ja lupasi ikuisen onnen. Hän on pitänyt sen lupauksen, Herra.

- On todellakin, joka päivä. Aamen. - Aamen.

Joskus haluan vain itkeä, kun mietin kuinka onnellinen olen.

Se on kuin se kerta, kun autoit...

Deb, tiedäthän, että poliisina minulla on pääsy arkistoihin.

Olisiko epäeettistä käyttää arkistoa hyväksi äitini etsimiseen?

Mitä?

Mielestäni sinun pitäisi miettiä sitä toiste.

- Olet oikeassa, ei olisi pitänyt tehdä sitä. - Teitkö niin?

- Teitkö niin? Mitä löysit? - En ole katsonut. Tiedot ovat alakerrassa.

Steven! Mennään katsomaan!

Odota, että päätän tämän.

- Vaikuttaa laittomalta. - Tämä on yhtä sotkua, en pysty...

- Mikä tuo on? - Hän on tässä.

Hän on ollut täällä koko ajan.

- Onko tuo hän? - Ei epäilystäkään.

Sehän on mahtavaa!

Haluatko, että teen pikkuleipiä? Tehdään pikkuleipiä. Haluatko pikkuleipiä?

- Eikö pikkuleipiä? - Kammiovärinää! Missä elvytyskärry on?

Yksi, kaksi, kolme. Lataa 200.

Yksi, kaksi... Irti. Ladataan 300.

Rehellisesti sanottuna ryhdyin poliisiksi, koska halusin löytää oikean äitini.

Ehkä se ei ollut oikein tehty, eikä moraalisesti sopivaa, -

mutta hitto, en kuunnellut omaatuntoani.

Onko jokin hullusti, konstaapeli?

Oletteko Barbara Bascombe?

Olen. Onko jokin hätänä?

Oletteko antanut vauvan adoptoitavaksi?

En taida ymmärtää, mistä puhutte.

Olit nuori ja tiedän, että teit virheen antaessasi minut pois.

Äiti, anna minun puhua loppuun. Me kaikki teemme virheitä.

Tulin antamaan anteeksi, koska kukaan ei ole täydellinen.

Nyt voimme rakentaa uuden alun...

Minulla ei ole mitään käsitystä, mistä sinä puhut, Steven.

- Kerro minulle syy! - Häivy!

Ymmärrän, että tässä on paljon sulateltavaa.

Jos tulen uudestaan, miltä kuulostaa? Tulen myöhemmin, tuon kahvia, -

ja voimme puhua, miksi hylkäsit minut, mutta pidit kaksi muuta lasta!

Olin keskimmäinen lapsi! Mikä minussa oli vikana?

Mikä minussa oli vikana?

Voi hitto, rikoin kaihtimen. Olen pahoillani, rikoin kaihtimen.

Voihan... Tiedätkö mitä? Otan tämän...

maton, koska se valehtelee.

Minä lähden! Erosin poliisivoimista sinä päivänä.

Pakkasin perheeni mukaan, ja muutimme Teksasiin.

Sain mahtavan työpaikan ja elin amerikkalaista unelmaa.

Steven, tule tänne.

Et ole tavannut naapureitamme. He ovat vastapäisen talon asukit, Neil ja Sara.

En olekaan tavannut. Toivottavasti ette vaihda väriä.

- Miksi kutsutte sitä väriä? - Me muutamme sen.

- Hyvä, hyvä. - Debbie sanoi, että olit poliisi Georgiassa.

Virginia Beachilla. Menetin mielenkiintoni ja palasin takaisin perhehommiin.

- Mihin? - Ruokaa. Työskentelen Ciscolle.

Aina tuore, ei koskaan jäässä.

- Siitä on myös paljon etua. - Työaikakaan ei kuluta minua.

- Runsaasti vapaa-aikaa. - Voin pitää häntä silmällä.

Ja sitä toista asiaa.

Minä tulen!

Minä tulen!

Tee se! Laukea ryppyreikääni!

Unohdinko mainita, että olen homo?

Olen homo. Homo, homo, homo, homo.

Olen ollut niin kauan kuin pystyn muistamaan.

Katsokaa, näen ponin! Mitä te näette?

- Näen dieseljunan. - Minä näen helikopterin.

Näen munan.

- Millaisen munan? - Miehen munan.

Ole hiljaa, ei se ole muna.

- Eikä ole. - Tuolla se on. Näen sen.

- En vieläkään näe sitä. - Mihin jäinkään?

- Anna tulla. Laukea ryppyreikääni! - Minähän laukesin.

Olin elänyt valheessa pitkään.

Minulla on tapana salata asioita.

Kerroin Debbielle, että minulla oli asiakkaita viihdytettävänä -

tai työskentelin myöhään. Ne olivat vain pieniä valheita.

Joskus palapelinpalaa täytyy muokata, jotta se sopisi peliin.

Elämällä on tapana pakottaa salaisuudet piilostaan.

Joku saattaisi kutsua sitä oivallukseksi.

En ole elänyt elämääni.

- Älkää yrittäkö puhua. - Haista huilu.

Kukaan ei enää komentele minua. Ei enää valheita.

Elän elämäni omalla tavallani.

Olen oma itseni. Ostan, mitä haluan. Teen, mitä haluan.

Nussin, ketä haluan. Omalla tavallani.

- Selvä, herra. - Alan hintiksi.

- Iso hintti. - Selvä.

Ymmärrätkö? Alan hintiksi!

Hinttari! Siksi minua kutsutaan tästä eteenpäin.

Sillä hetkellä päätin elää elämääni omalla tavallani.

Tilanne oli tietenkin räjähdysherkkä, joten täytyi löytää oikea tapa kertoa Debbielle.

- Mitä? - Olen homo!

Elämä hymyili. Muutin Floridaan, hankin kaksi söpöä koiranpentua -

ja poikaystävän nimeltään Jimmy.

Vannon, että ostin kaiken näkemäni.

Vaatteita, koruja. Ihan mitä vain.

Kaikki soittivat minulle saadakseen selville uudet kuumat paikat.

Yökerhot, baarit tai ravintolat. Tiesin ne kaikki.

Joskus vietin viikonlopun hotellissa, koska siellä on hieno kylpyhuone, -

miespuolinen huonepalvelija tai seksikäs pikkolo.

Huomasin kuitenkin nopeasti jotain, jota en ollut aiemmin ajatellut.

Itse asiassa kukaan ei ikinä puhu tästä, mutta...

- Maksatteko luottokortilla vai käteisellä? - Homona olo on kallista.

- Luottokortilla. - Minulla oli työpaikka, -

mutta se ei ollut tarpeeksi hyvä elääkseni haluamallani tavalla.

- Ovatko nämä parasta laatua? - Maan parhaimpia.

Collegea käymättömän miehen -

vaihtoehdot olivat -

rajalliset.

Selkäni.

Liukastuin ruokaöljyyn.

Älkää koskeko minuun.

Minulla ei ollut muita vaihtoehtoja.

- Minusta tuli huijari. - Sekkinne.

Vakuutuspetoksia, luottokorttipetoksia, passipetoksia, myin pilaantuneita tomaatteja.

Tein mitä tahansa ansaitakseni rahaa.

Mikä parasta, kukaan ei saanut siipeensä.

- Saisinko nähdä henkilöllisyystodistuksen? - Tietenkin.

Mitä pidät?

Steven, se on kaunis.

- Et pidä siitä. - Pidänhän.

Mikä siinä on vikana? Johtuuko se kullasta?

Siksi ostin sinulle tämän teräksisen. Kullattu on minulle, typerys.

Miksi teet noin?

- Hyvää joulua. - Terve, Deb.

- Miten Jimmy voi? - Hyvin. Saitteko lahjani?

- En voi pitää näitä. - Miksi et?

Herra ei halua tätä.

Väitätkö tietäväsi, mitä Herra haluaa?

- En tarkoittanut... - Kuulosti siltä.

- En tarkoittanut sitä! - Äiti, katso!

Steven, senkin huijari!

- Hyvää päivää, Pilaf. - Päivää, teille on vieraita.

Voi luoja!

Missä hitossa rappuset ovat?

Olin ollut poliisi.

Tiesin, millaisia vankilat ovat. Hittolainen!

Sinne en aikonut mennä ikinä. Minulla oli suunnitelma.

Kaikki oli hyvin suunniteltu.

Ei voi olla totta!

- Olen pahoillani. - Miksi et kertonut minulle?

En voi mennä vankilaan.

- En voi mennä sinne! - Kaikki hyvin.

Rauhoitu. Kaikki on hyvin.

Kerron heille, että heräsit. Suunnitellaan jatkoa myöhemmin.

Hän ei ole oma itsensä. Ehkä hän etsii jotakin...

- Voitko kertoa, mitä hän teki? - Hänellä on etsintäkuulutuksia Teksasissa.

Mietin vain, -

liittyvätkö homostelu ja varastelu -

toisiinsa, vai...

- Mitä ihmettä tarkoitat? - Tämä varastelu. Steven!

Pysähdy!

Olen tosissani. Jos hyppäät, et näe minua enää.

Olen tosissani.

Älä hyppää!

Useiden valitusten, ja joidenkin kivuliaiden henkilökohtaisten tappioiden jälkeen, -

jouduin vankilaan.

Tervetuloa vankilaan. Olen Steven.