Faro

Herää. Joku tulee.

-Mitä? -Joku tulee.

Missä isäsi on?

-Hän ei ole tehnyt mitään. -Ei, mutta missä hän on?

Tiedän, että tämä tuntuu oudolta.

Mutta kaikki muuttuu vielä hyväksi.

Haluan vain, että sinulla on kaikki hyvin. Kai ymmärrät sen?

Tarvitset oikean perheen, kävi rikosjutussa miten tahansa.

Me olemme oikea perhe.

Etkö tulisi mukaamme, Hella?

Et voi olla täällä yksin.

Hän tulee kotiin huomenna.

Joudutko vankilaan?

En halua asua kenenkään muun luona.

Vihaan heitä, he katsovat minua pää kallellaan.

Mutta niin se vain on.

-Mieluummin kuolen. -Lopeta.

Ei, mieluummin kuolen.

-Mitä minä sitten teen? -En minä tiedä.

Tämä on sinun syytäsi. Sinä se olet jotain tehnyt, en minä.

Ei!

Se oli liian vanha. Se ei voi tulla mukaan.

-Minne? -Tule.

-Laitanko tämän tänne? -Tee se.

He tulevat!

-Minne menemme? -Saa nähdä.

Kyllä tämä tästä.

Ajatteletko Stejaa?

Hankin uuden.

Ohita se.

Ohita jo!

Onkohan kukaan kulkenut tästä ennen meitä?

Ehkä keskiajalla.

Tässä on hyvä.

Tämä toimii.

-Mitä teet? -Vessaa.

Ne kuulostavat siltä, kuin niihin sattuisi.

Ne ovat vain eläimiä.

He saattavat lähteä peräämme, ymmärrätkö?

-Pelkäätkö? -En.

-Paleletko? -En.

Lupaa, ettet nukahda ennen minua.

Muistatko sen tytön, joka kuoli nälkään pingisleirillä?

En.

Hän oli pelkkää luuta ja nahkaa.

He tekivät hänelle testin. He laittoivat kaksi tuolia vierekkäin.

Tytön piti kulkea niiden välistä. ''En mahdu siitä'', hän sanoi.

Mutta he pakottivat hänet, ja kun hän teki sen, hän mahtui hyvin.

Hän väitti, että he olivat siirtäneet tuoleja kauemmas toisistaan.

Minä haluaisin elää ikuisesti.

Niin minäkin.

Tai, en tiedä... Ehkä siihen kyllästyisi. Tuhannen vuoden jälkeen.

Ehkä.

Hiljaa.

Pysy siinä.

Se ei ollut mitään.

Se oli hirvi.

-Voimmeko mennä uimaan myöhemmin? -Ehkä. Jos aikaa riittää.

Miten niin? Meillähän ei ole muuta kuin aikaa.

Katsotaan nyt.

Hän vaikuttaa niin...

En tiedä...

Hän ei näytä tappajalta. Hän ei ole sitä tyyppiä.

Olen tavannut monta murhaajaa. Kukaan ei ole ollut ''sitä tyyppiä''.

""En ole kirjoittanut pitkään aikaan, elämässäni tapahtuu niin vähän.""

""Mutta kuljemme joulua kohti pitkin harppauksin.""

""Telkkarin joulukalenteri on hyvä. Se kertoo Albertista ja Herbertistä.''

""Tänään ostin joululahjoja. En voi kertoa mitä ostin,''

""sillä isä saattaa löytää päiväkirjani.''

""Tänään satoi ensilumi. Mutta se suli heti.''

""Toivon, että lunta sataa lisää.""

lsä? Tapoitko sinä todellakin sen miehen?

-Luuletko, että tein sen? -Tiedän, että teit sen.

Se oli vahinko. ltsepuolustusta.

-Muuten hän olisi tappanut minut. -Sinun oli siis pakko.

Niin voisi sanoa.

Miltä tuntui ampua joku?

Se tuntui siltä...kuin se ei ollut todellista.

Kuinka vanha hän oli? Oliko hänellä lapsia?

Ei ollut.

Helvetti.

Minä palelen.

-Ota tämä. -Se on märkä!

Ota sitten minun.

Mitä hittoa sinä puuhaat? Tuollehan voi olla käyttöä.

-Sanoit itse, että se on ikivanhaa. -Peseydy. Näytät typerältä.

Anteeksi, että sanoin pahasti.

-Ollaanko kavereita? -Hyvä on.

Pyyhitään se pois.

Joskus olet sellainen mäntti.

Mikset koskaan kerro mitään?

En muista mitään. Minulla on niin huono muisti.

En usko. Muistat kaiken.

Luettele kaikki paikat, joissa olet käynyt.

Marseille, Rotterdam, Kavala.

Färsaaret. Kiwayu.

San Francisco, Las Palmas ja Göteborg.

Mikä matka oli hauskin?

Ehkä Portugal.

Siellä oli pieni poika, joka roikkui perässäni.

Hän oli aina iloinen.

Hän ei sanonut mitään, seurasi vain. Kuin pieni koira.

Ennen kuin lähdimme, kysyin häneltä toivoiko hän mitään. ''Kenkiä.""

Menin kaupungille ostamaan hänelle kengät.

Hiton myyjä ei antanut hänen kokeilla niitä, koska jalat olivat likaiset.

Käärimme jalan muovipussiin, jotta hän voisi kokeilla kenkää.

Se kävi hyvin.

En ole nähnyt ketään niin onnelli sena. Pinkoi tiehensä lenkkareillaan.

Kotona äiti sanoi olevansa raskaana. Minäkö se olin?

Olisitko mieluummin halunnut pojan? En halua ketään muuta kuin sinut.

Ajattelin ostaa maata sieltä, Farosta. Ja rakentaa talon.

Parvekkeen merinäköalalla.

Nukahtaisimme aaltojen kohinaan.

Etkö haluaisi sitä? Haluaisin minä.

-Unkarin pääkaupunki? -Vukarest.

-Se on Romanian. Läheltä liippasi. -En pysty ajattelemaan.

Vukarest on Romaniassa. Vudapest on Unkarissa.

Ajattele näin: Unkarissa on pesti. Vudapest.

Unkarissa on pesti. Vudapest.

Mutta mitä jos ajattelen, että Romaniassa on pesti?

Ei, Unkarissa on pesti. Jos ajattelet niin, et unohda.

Oletko töhertänyt tähän? Tämähän pitää viedä takaisin.

-Niinkö? -Se palautetaan kouluun.

-Milloin? -Sitten.

Mitä teet? Mitä sinä syöt?

Et saa syödä sieniä kysymättä minulta. Sylje se pois.

-Lopeta! -Sylje! Sylje!

Oksenna se ulos. Kaikki.

Voit kuolla siihen. Tajuatko?

Vain idiootit syövät sieniä, joita ei tunne.

-Sinä se idiootti olet. -Meidän pitää selviytyä.

-Kuinka kauan? -Rauhoitu.

Olet varas ja murhaaja. En halua olla kuten sinä. En halua piileskellä.

Mitä kello on? Mitä?

Mitä kello on?

-Mikä on? -En tiedä.

Suolaa. Tarvitsen suolaa.

-Milloin tulet takaisin? -lllalla.

lsä!

Hitto soikoon.

Helvetti. Helvetti, helvetti, helvetti.

Hella!

Hella!

Hella!

Hella!

On niin mukava saada vieraita.

Voi kulua kuukausia ilman että näen muita ihmisiä.

Enkö ollutkin kaunis?

""Hän on naimisissa kameran kanssa"", he tapasivat sanoa.

Mutta sellainen avioliitto ei kauan kestä.